Mitä ihmettä teen töitteni kanssa?

Jos nykyinen paikka on kuitenkin se mistä olet haaveillut, mieti tarkasti ennen kuin poltat sillat takanasi. Alkukankeuden jälkeen, oletko varma ettet viihtyisi siellä vuoden päästä kun olet päässyt työn tempoon mukaan?

Vietät keskimääräisesti vuorokaudesta 1/3 sängyssä, 1/3 töissä ja 1/3 vapaalla. Ei todellakaan ole samantekevää esimerkiksi millaisessa sängyssä noin suuren osan ajan vuorokaudestaan ja elämästään viettää. Et vietä vapaa-aikaasikaan tekemällä vastenmielisiä asioita. Sama on työpaikan suhteen. Voithan kuitenkin aina kouluttautua lisää ja päästä edellisestä työpaikastasi etenemään, jos alat masentua nykyisessä työssäsi tuskin se on egosi arvoista.

Päätä, että katsot puoli vuotta vielä, ja jos yhä tuntuu samalta hakeudut takaisin entisiin hommiin. Minä jouduin aikanaan asiantuntijasta johtajan töihin ja vaikka pärjäsin hyvin, parasta kokemuksessa oli ymmärrys, että johtajan työ ei ole lainkaan sitä mitä itse elämässäni haluan. Otin kuitenkin tietoisesti kahden vuoden kokemuksen CV:hen ennen seuraavan paikan hakua.

Päätös aikarajasta helpottaa ja tuo hallittavuuden tunteen tilanteeseesi. Ja voihan käydä myös niin, että kun saat kuukausien kuluessa haltuun nykyisen hommasi, alat myös pitää siitä.

Onko sinulla koeaika? Voi olla helpompi lähteä. Älä jää työhön, josta et pidä. Toki alku missä tahansa uudessa työssä on stressaavaa.

Katsoisin uuden työn. Poltat itsesi loppuun tuolla.

Tee ihan selkeästi plussat ja miinukset paperille ja pohdi tulosta. Kuulostaa siltä, että kohta olet työuupumuksen takia sairauslomilla. Ammattilainen ja hyvä työntekijä osaa myös luovuttaa tarpeen vaatiessa.

Onko sun unelmat ja haavet sitten olleet erittäin epärealistisia? Vai oletko usein pettynyt töihisi, jolloin vain kuulostat tämän päivän nuorelta minä-ihmiseltä.

Älä luovuta liian herkästi, eli katso nyt puoli vuotta eteenpäin, jollet sopeudu, etkä viihdy, niin sitten otat sen maitojunan allesi.

Ap täällä. Vaihtuvuus tässä työpaikassa on ollut suurta. Yksi työkaveri oli kanssa haaveillut pitkään pääsevänsä nykyiseen työpaikkaansa, nyt vain miettii miten pääsee pois ja saa suostuteltua miehensä muuttamaan mahdollisesti töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Vaikka itse työ olisikin vielä ihan ok mielekästä, ilkeä pomo ja ylimieliset työkaverit vetää kyllä viimeisetkin mehut. Katson varmaankin tämän sopparin loppuun ja alan loppupuolella miettiä tahdonko jatkaa vai palata entiseen. En kuitenkaan koe, että tämä työ ja ”huipulla oleminen” on sen arvoista, että polttaisin itseni loppuun ja masentuisin.

Voi ap kuule teet sille kun itsestäsi tuntuu hyvälle! Minä olin aiemmin menestyvä ja menestyvä yrittäjä sisustuspuolella. Alkoi kuitenkin tuntua juuri tuolta kun luettelit yllä. Stressaa ja masentaa vaan, en haluaisi luovuttaa mutta oman pään vuoksi pakko. Menin ja opiskelin sitten lähihoitajaksi. Nykyisin hoidan työkseni dementoituneita mummeleita ja olen onnellisempi kuin koskaan! :D Palkka tippui lähes tonnilla, mutta koen että se on joka sentin arvoista. Ei tarvitse olla enää yrittäjän oravanpyörässä vaan pystyy oikeasti nauttimaan vapaapäivistä ja lomista. Monet ihmetteli siirtoani, mutta paskankos väliä sillä jos itse olen tyytyväinen :D

Vierailija kirjoitti:

Voi ap kuule teet sille kun itsestäsi tuntuu hyvälle! Minä olin aiemmin menestyvä ja menestyvä yrittäjä sisustuspuolella. Alkoi kuitenkin tuntua juuri tuolta kun luettelit yllä. Stressaa ja masentaa vaan, en haluaisi luovuttaa mutta oman pään vuoksi pakko. Menin ja opiskelin sitten lähihoitajaksi. Nykyisin hoidan työkseni dementoituneita mummeleita ja olen onnellisempi kuin koskaan! :D Palkka tippui lähes tonnilla, mutta koen että se on joka sentin arvoista. Ei tarvitse olla enää yrittäjän oravanpyörässä vaan pystyy oikeasti nauttimaan vapaapäivistä ja lomista. Monet ihmetteli siirtoani, mutta paskankos väliä sillä jos itse olen tyytyväinen :D

Miten onnistuit?

Siis päästitkö firman konkkaam vai saitko myytyä? Kun ei se firman lopettaminen niin helppoa olekaan

Kyselee toinen yrittäjä

Kyse ilmeisesti hoitotyöstä?

Ap taitaa olla sairaanhoitaja? Varmaan siirtynyt jonnekin sairaalaan missä hierarkia jyrää ja uusia hoitajia hädin tuskin tervehditään. Tunnistan tästä hoitoalan, koska itsekin alalla ja isossa sairaalassa. Työ on mielekästä ja hyvällä tavalla haastavaa, mutta "ihanat" kollegat tekee työpäivistä yhtä selviämistaistelua.

Sain myytyä, vähän alakanttiin hinta, mutta omani sain pois ja yrityksestä tulleet velat maksettua. Otin sisustusalaa opiskelevien kouluihin yhteyttä, jota kautta löysinkin sitten vastavalmistuneen jatkajan yritykselleni :)

Onko pahempi ongelma siis se, että koet ettet selviä työkavereista vai itse työstä?

Vierailija kirjoitti:

Sain myytyä, vähän alakanttiin hinta, mutta omani sain pois ja yrityksestä tulleet velat maksettua. Otin sisustusalaa opiskelevien kouluihin yhteyttä, jota kautta löysinkin sitten vastavalmistuneen jatkajan yritykselleni :)

Hyvät sulle, eläpä meikäläinen vielä jotain keksii 😕 ei sitä ihan Ok kannattavaa firmaa viitsisi väkisin ’tappaakaan’ mutta aika suuri aikastöppö tämä yritys on, ja tosi paljon ongelmia meidän huikean yhden palkatun työntekijän kanssa 😕

Vierailija kirjoitti:

Onko pahempi ongelma siis se, että koet ettet selviä työkavereista vai itse työstä?

Molemmat rassaa, mutta enemmän se itse työ. Toki taas toisaalta, jos työkaverit olisi sellaisia kenen kanssa voi nauraa omille mokilleen eikä tarvitsisi mennä vessaan yksin itkemään(tapahtunut 2 kertaa) olisi työkin mielekkäämpää. Tuntuu, että on tullut hypättyä liian suuriin saappaisiin. Toisaalta, eipä minua olisi varmasti valittu tähän, jos minussa ei olisi potentiaalia...

Ap

Terveys ja jaksaminen ovat tärkeimmät asiat aina! Kulissit, että hyvin menee ja on näennäisesti hieno titteli, mutta kuollut ihminen sisäisesti, ei ole sen arvoista. Tulee elää aidosti eikä esittäen.

kirjoitti:

Aloitin vuoden alussa eli 2 kk sitten uudessa työssä. Luulin tämän työn vastaavan unelmiani, mutta väärässä olin. Kaikki vapaa-aika menee murehtimiseen tulevasta työpäivästä, mitä en taaskaan osaa tehdä tai mistä saan kiukkuista palautetta. Kavereidenkin näkeminen on mennyt siihen, että valitan vain heille kuinka kurjaa minulla on töissä. Mieskin ihmettelee, kun olen nykyisin niin kiukkuinen ja alakuloinen. Aiempi työni oli perushelppoa duunarin hommaa, nykyisessä työssä ollaan vastuussa ihmishengistä ja työn tekemistä vahditaan tarkasti. Palkka on reilusti parempi kuin edellisessä työssä, mutta veroprosenttikin on sitten sen mukainen, joten käteen ei kuitenkaan jää ainakaan montaa satasta enemmän. Vuorot on pitkiä, vapaita ei juurikaan voi toivoa ja se mikä minua eniten harmittaa, kokonaan vapaa vkl on vain reilun kuukauden välein. Työporukkaan mukaan pääseninenkin on ollut työlästä, aiemmin työpaikoilla minusta on pidetty, mutta tuolla ei meinaa saada huomenen toivotuksia takaisin.

En viihtynyt sen kummemmin edellisessä työssänikään, mutta ainakin jälkikäteen ajateltuna se tuntuu yhdeltä juhlalta nykyiseen työhöni verrattuna. Silloin sentäs työnteko oli vain ”perus suorittamista” eikä vetänyt alakuloiseksi ja stressaantuneeksi. Entiseen työpaikkaan maitojunalla palaaminen olisi suuri takaisku urallani ja hävettäisi luovuttaa. Mitä muutkin ajattelisivat :( nykyinen soppari on muutama kk eteenpäin, entisessä paikassa on aina kova pula tekijöistä, joten olen hyvin luottavainen, että sinne ainakin pääsisin takaisin tahtoessani. Olen jo pitkään haaveillut nykyisestä työstäni. Nyt kun viimein pääsin sinne, se ei vastaa ollenkaan odotuksiani. Pettymys on valtava. Mitä tekisitte tilanteessani? Voi kuvata, että aiemmin olin tyyliä jalkahoitaja ja nyt aivokirurgi työn vaativuuden suhteen. Nykyinen työ on arvostettua ja kovasti mielenkiintoa herättävä, joten tuntuisi erityisen pahalta luovuttaa. Anteeksi vuodatukseni, on vain paha olla.

Eli sinulla on paha asenneongelma. Ei siihen auta mikään.

Minun mielestä tuo vaikuttaa siltä, että sinun pitäisi palata entiseen paikkaan. Jos uudessa unelma paikassasi edes mielen vieressä käy tuollainen asia, sillon luultavasti nykyinen paikka ei ole sinulle se oikea. Raha tai maine ei todellakaan ole sen arvoista, että muutut apaattiseksi. Mitä silloin edes teet rahalla ja maineella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ap kuule teet sille kun itsestäsi tuntuu hyvälle! Minä olin aiemmin menestyvä ja menestyvä yrittäjä sisustuspuolella. Alkoi kuitenkin tuntua juuri tuolta kun luettelit yllä. Stressaa ja masentaa vaan, en haluaisi luovuttaa mutta oman pään vuoksi pakko. Menin ja opiskelin sitten lähihoitajaksi. Nykyisin hoidan työkseni dementoituneita mummeleita ja olen onnellisempi kuin koskaan! :D Palkka tippui lähes tonnilla, mutta koen että se on joka sentin arvoista. Ei tarvitse olla enää yrittäjän oravanpyörässä vaan pystyy oikeasti nauttimaan vapaapäivistä ja lomista. Monet ihmetteli siirtoani, mutta paskankos väliä sillä jos itse olen tyytyväinen :D

Miten onnistuit?

Siis päästitkö firman konkkaam vai saitko myytyä? Kun ei se firman lopettaminen niin helppoa olekaan

Kyselee toinen yrittäjä

Ei firman lopettaminen kovin vaikeaa ole ainakaan omasta mielestäni. Itse olen lopettanut yhden yrityksen. Riippuu toki yrityksestä, miten paljon joutuu esim. myymään kalustoa tms. Vuokrasopimuksen tiloista voi irtisanoa irtisanomisajan puitteissa, joten tämä vaatii suunnittelua lopettamisen ajoittamisessa. Kaikki muut sopimukset sanoo irti irtisanomisajan puitteissa. Näissä saattaa joutua ottamaan takkiin ns. extrakuukausia, mutta ei voi mitään. Sitten vain ilmoitus PRH:lle yrityksen lopettamisesta tai voihan firman jättää hetkeksi roikkumaan rekisteriin, mutta sillä ei ole mitään toimintaa.

Jos firma ei tarvitse ulkopuolisia tiloja eikä juurikaan kalustoa, niin toiminnan voi pikku hiljaa laskee alas. Ei vain ota esim. uusia asiakkaita / tilauksia.

Minkä asiat koet vaikeana yrityksen lopettamisessa?