Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään muilla täällä niin että on työssään eri yhteiskuntaluokkaa kuin vapaa-ajalla?
Maitseena
23.02.2018 |
No luokkajako on ehkä jo mennyttä aikaa, mutta enpä osannut muulla tavoin otsikkoa muotoilla.
Itse olen siis tälläinen yleisesti parjattu lähihoitaja ja myös yleisesti tiedossa on, että olen hyvin pienituloinen. Työssäni on erittäin vahva hierarkia, joten siinä kun lääkärit kehuskelevat hulppeilla veneillään niin samalla hoitajat vähän säälien puhuvat itsestään (osittain se on huumoriakin) että miten me tässä syödään tonnikalaa ja yritetään selvitä asunnon vuokranmaksusta...
No siviilissä mä taas olen perinyt aika ison omaisuuden ja mieheni onyritysjohtaja. Asumme suuressa ok-talossa, nouset autot alla, vapaa-ajan asunnot sekä saaristossa että Etelä-Ranskassa.
Työpaikallani ei juuri kukaan tiedä tätä, toki ne jotka ovat Facebook-kavereitani niin ovat jotain kuvia nähneet mutta lääkärien silmissä olen vain köyhä hoitsu.
Tavallaan vaan itselle joskus outoa, kun miehen kanssa osallistutaan erilaisiin kekkereihin ja veneily/vesijettipiireissä ollaan tunnettuja varakkuudesta ja samaan aikaan toisaalla joku sairaanhoitaja työkaveri säälii minua, kun on varmasti niin tiukkaa yrittää lasten harrastuksia maksaa näin pienillä tuloilla.
En tarkoita nyt kehuskella millään, on vaan itselle outo joskus elää ns. kahta erilaista elämää.
Viime aikoina olen tehnyt keikkaa ystäväni yksityisessä kotihoitohyrityksessä. Hassuinta oli antaa siivousapua perheelle joita itse olemme joskus kesäasunnollamme kestineet, miehen yritystuttuja siis.
Ja siis jos joku nyt vetää herneen nenään, että teen töitä vaikka ei ole akuuttia pulaa rahasta, niin muistutan että täällä kyllä aina haukutaan miehen tuloilla elävät ns. lompakkoloisetkin.
Kommentit (38)
Olen tehnyt luokkaretken alemmasta keskiluokasta ylempään keskiluokkaan. Lapsuuden kaverit, jotka ovat edelleen parhaita kavereitani, ovat osa duunareita. Heidän elämänsä on hieman erilaista, mutta ystävyys on säilynyt. Teen heidän kanssaan hyvin erilaisia asioita kuin uudempien ystävien kanssa. Saatan heidän kanssaan käydä kaljalla jossain lähiöräkälässä ja sitten seuraavana viikonloppuna käydä Gaijinissa toisen kaveriporukan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama juttu..., mieheni yritysjohtaja ja minä lähihoitaja. Yhdessä oltu iät ja ajat., asumme uudessa kivitalossa ja vietämme mukavaa ja matkustelevaista arkea.
Kaksi lasta, jotka pärjäävät hyvin koulussa. Omaisuutta ja rahaa ei nyt ehkä noin paljon kuin teillä, mutta kuitenkin.
Lisäksi ystävistäni suurin osa on ”akateemisia” uraihmisiä.
Välillä en oikein tiedä mihin ryhmään kuulun🙄.
Olipa myötähävettävä aloitus XDD Halusitko noin palavasti päästä kehuskelemaan materialla?
Olen itsekin saanut perinnön, mutta ei tulisi mieleenkään kehuskella sillä että olen saanut kuolleelta omaisuutta. Ainoastaan vastaan kun kysytään. Ja usein luonani kysytäänkin kodistani ja sen remontista.
Mä olen töissä ylempää toimihenkilöstöä kansainvälisessä yrityksessä, pukeudun asiaankuuluvasti jakkupukuihin jne., vapaa-ajalla vuokralla elävä yh jolla on kroonisesti rahasta tiukkaa. Kukaan joka ei tiedä mitä teen, voisi luulla mun olevan työllistetty pitkäaikaistyötön.
Toisaalta tää on myös kivaa että on niin eri roolit vapaa-ajalla ja töissä.
No ei ollut mitenkään myötähävettävä aloitus vaan ihan asiallinen ja nimettömänä vielä👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen namisissa pankkiirin kanssa, joka omistaa Nordean, Nokian ja S-pankin. Itse olen laitoskeittäjä, ja on vähän outoa kun duunikaverit ihmettelee miksi kuljettaja tuo mut Rolls-Roycella töihin.
Mutta en halua luopua kivoista työpaikan kahvitunneista ja pikkujouluista!
No vähän sama kuin ap:lla. Olen lähtöisin varakkaasta kulttuurisuvusta ja olen lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen namisissa pankkiirin kanssa, joka omistaa Nordean, Nokian ja S-pankin. Itse olen laitoskeittäjä, ja on vähän outoa kun duunikaverit ihmettelee miksi kuljettaja tuo mut Rolls-Roycella töihin.
Mutta en halua luopua kivoista työpaikan kahvitunneista ja pikkujouluista!
Miks tää aina menee tälläiseksi... Ihan hyvä ketju alunperin.
Vähän osui silmään tuo apn maininta veneily/vesijettipiireistä. Tunnen vähän tuota vesijettiporukkaa ja se on kyllä av-logiikalla enemmän wt kuin bättre folk. Onhan siellä jengillä rahaa, mutta oikeastaan kaikki ovat tehneet sillä että omistavat jonkun sortin duunarifirman. Itse yliopiston käyneenä olin ihan outolintu siinä porukassa, kun en ole koskaan purkanut ja koonnut minkäänlaista moottoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös vähän tällainen välimuoto.
Alkujaan peräisin alemmasta yhteiskuntaluokasta, nuoruuden ajan kaverit ovat pienituloisia duunareita tai työttömiä. Itsekin olin matala-palkkaisessa pätkätyökierteessä ja köyhyysloukussa kunnes tapasin mieheni joka kannusti ja mahdollisti yliopisto-opinnot.
Akateemisissa piireissä ja "fiineissä" juhlissa tunnen vahvasti, että en kuulu sinne, siellä on menestykseen kasvaneita ja kasvatettuja ihmisiä, jotka pitävät saavutuksiaan täysin ominaan ja halveksuvat duunareita. Heidän mielestään köyhyys on jokaisen oma vika. Itse koen tämän hyvin vaivauttavana koska omassa tapauksessani olen kaikesta velkaa miehelleni joka tuki, kannusti, tsemppasi ja antoi taloudellistakin tukea jotta sain keskittyä opintoihini. Menestykseni ei ole siis ollut täysin omaa ansiotani. Toisaalta taas vanhat kaverit ovat alkaneet hyljeksiä ja halveksua tätä "uutta" elämääni. Liekö kateutta, en tiedä. En ole omasta mielestäni ihmisenä muuttunut vaikka yhdenlainen elintasoloikka tässä on tapahtunut.
Yhdessä seurassa häpeä duunaritaustaani, sitä että en ole luonnostani menestyjä vaan minut on autettu siihen. Toisessa seurassa häpeän menestystäni joka ilmeisesti saa muut tuntemaan jotain alemmuutta ja katkeruutta.
Olin työllistettynä pätkätyöläisenä eräässä toimistossa ja ammattitaidostani, kielitaidostani ulkomaisesta työkokemuksestani huolimatta ihan nokkisjärjestyksen alimmalla portaalla.
Pyysin palkatonta vapaata muutaman ulkomaan matkan vuoksi - tämä oli aivan ennenkuulumatonta. Vakituiset lomailee jossain Pärnun kylpylöissä.
Sitten tulin kerran töihin autolla joka maksaa aika paljon. Varsinkin verrattuna talon muihin autoihin.
Siinä vähän muuttui tuo suhtautuminen minuun. Joitakin aloin kiinnostamaan ha jopa ammatillisesti saatettiin kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maitseena kirjoitti:
No luokkajako on ehkä jo mennyttä aikaa, mutta enpä osannut muulla tavoin otsikkoa muotoilla.
Itse olen siis tälläinen yleisesti parjattu lähihoitaja ja myös yleisesti tiedossa on, että olen hyvin pienituloinen. Työssäni on erittäin vahva hierarkia, joten siinä kun lääkärit kehuskelevat hulppeilla veneillään niin samalla hoitajat vähän säälien puhuvat itsestään (osittain se on huumoriakin) että miten me tässä syödään tonnikalaa ja yritetään selvitä asunnon vuokranmaksusta...
No siviilissä mä taas olen perinyt aika ison omaisuuden ja mieheni onyritysjohtaja. Asumme suuressa ok-talossa, nouset autot alla, vapaa-ajan asunnot sekä saaristossa että Etelä-Ranskassa.
Työpaikallani ei juuri kukaan tiedä tätä, toki ne jotka ovat Facebook-kavereitani niin ovat jotain kuvia nähneet mutta lääkärien silmissä olen vain köyhä hoitsu.
Tavallaan vaan itselle joskus outoa, kun miehen kanssa osallistutaan erilaisiin kekkereihin ja veneily/vesijettipiireissä ollaan tunnettuja varakkuudesta ja samaan aikaan toisaalla joku sairaanhoitaja työkaveri säälii minua, kun on varmasti niin tiukkaa yrittää lasten harrastuksia maksaa näin pienillä tuloilla.
En tarkoita nyt kehuskella millään, on vaan itselle outo joskus elää ns. kahta erilaista elämää.Viime aikoina olen tehnyt keikkaa ystäväni yksityisessä kotihoitohyrityksessä. Hassuinta oli antaa siivousapua perheelle joita itse olemme joskus kesäasunnollamme kestineet, miehen yritystuttuja siis.
Ja siis jos joku nyt vetää herneen nenään, että teen töitä vaikka ei ole akuuttia pulaa rahasta, niin muistutan että täällä kyllä aina haukutaan miehen tuloilla elävät ns. lompakkoloisetkin.
Vesijettipiirit. Älä nyt viitsi. 🤣🤣🤣🤣
Voi kyllä! Olin juuri samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen, kunnes jäin kotiin. En vaan sopinut ”työkuvioihin”, koska minua ei voinut vähemmän kiinnostaa yhteiset illanvietot jossain kulmakunnan karaoke-baarissa jne. Muista työkavereista taas ei saanut seuraa oopperaan, jossa mieluusti kävin/käyn.
Siviilipuolella seurustelin korkean tason johtajien ja jopa valtionpäämiesten kanssa. Niinpä lääkäriaseman pikkujouluissa sujuvasti istahdin myös lääkärien pöytään jutustelemaan, kuten olin tottunut tekemään siviilissäkin, eli juhlissa tutustumaan kaikkiin ihmisiin eikä fakkiutumaan johonkin omaan nurkkaan. Siitäkös syntyi kulmien nostelua.
Ja kun tosiaan töissä köyhät yh:t pähkäilivät rahan riittämistä kuun loppuun, olin minä hiljaa ja mietin itsekseni seuraavaa matkaa maapallon toiselle puolelle tai ketä juuri olin viimeksi tavannut jossain konferenssissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri. On ammatiltaan laitoshuoltaja ja siivoaa terveyskeskuksessa. Tulee töihin 100 000 euron autolla! Pysäköi sen piiloon ettei lääkärit tule kateelliseksi 😂
Asuu miljoonatalossa. Itsekin ajan kalliilla mersulla ja siivoan. Olemme siis työkavereita ja myös ystäviä vapaa-ajalla. Tosin minä asun vuokralla perheeni kanssa eikä meillä ole mitään ihmeempää omaisuutta jos ei autoja ja moottoripyörää lasketa.
Mieheni on hotellinjohtaja ja itse olen rivityöläinen eri yrityksessä. On kallista autoa ja sensemmoista. Säästöjäkin on kivasti ja koskaan ei ole rahahuolia. Töissä asiakkaat katsovat minua välillä säälien, ja jättävät esim. 50 senttiä tippiä. Toki asiaan saattaa vaikuttaa myös pukeutumiseni. En käytä fiinejä meikkejä, tuhlaa satoja euroja kampaajaan ja vaatteisiin kuussa. Pukeudun ihan normaalisti, niinkuin peruspulliainen.
Myös pukeutumisesta päätellen rikkaat asiakkaat yleensä katsovat minua nenänvarttaan pitkin. Noh, meitä on kaikenlaisia.
Itse en tuomitsisi ketään työpaikan perusteella. Kaikki työ on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olin juuri samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen, kunnes jäin kotiin. En vaan sopinut ”työkuvioihin”, koska minua ei voinut vähemmän kiinnostaa yhteiset illanvietot jossain kulmakunnan karaoke-baarissa jne. Muista työkavereista taas ei saanut seuraa oopperaan, jossa mieluusti kävin/käyn.
Siviilipuolella seurustelin korkean tason johtajien ja jopa valtionpäämiesten kanssa. Niinpä lääkäriaseman pikkujouluissa sujuvasti istahdin myös lääkärien pöytään jutustelemaan, kuten olin tottunut tekemään siviilissäkin, eli juhlissa tutustumaan kaikkiin ihmisiin eikä fakkiutumaan johonkin omaan nurkkaan. Siitäkös syntyi kulmien nostelua.
Ja kun tosiaan töissä köyhät yh:t pähkäilivät rahan riittämistä kuun loppuun, olin minä hiljaa ja mietin itsekseni seuraavaa matkaa maapallon toiselle puolelle tai ketä juuri olin viimeksi tavannut jossain konferenssissa.
"Valtionpäämiesten" kanssa? Ihanko vaan Saulin tai Kaarle Kustaan, vai peräti Putinin ja Trumpin?
Et ole. Ei raha nosta sua pois lähäriluokasta
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä! Olin juuri samanlaisessa tilanteessa kuin alkuperäinen, kunnes jäin kotiin. En vaan sopinut ”työkuvioihin”, koska minua ei voinut vähemmän kiinnostaa yhteiset illanvietot jossain kulmakunnan karaoke-baarissa jne. Muista työkavereista taas ei saanut seuraa oopperaan, jossa mieluusti kävin/käyn.
Siviilipuolella seurustelin korkean tason johtajien ja jopa valtionpäämiesten kanssa. Niinpä lääkäriaseman pikkujouluissa sujuvasti istahdin myös lääkärien pöytään jutustelemaan, kuten olin tottunut tekemään siviilissäkin, eli juhlissa tutustumaan kaikkiin ihmisiin eikä fakkiutumaan johonkin omaan nurkkaan. Siitäkös syntyi kulmien nostelua.
Ja kun tosiaan töissä köyhät yh:t pähkäilivät rahan riittämistä kuun loppuun, olin minä hiljaa ja mietin itsekseni seuraavaa matkaa maapallon toiselle puolelle tai ketä juuri olin viimeksi tavannut jossain konferenssissa.
XDDD ei jessus olette noloja.
Henkisesti ja harrastuksilta eliittiä. Tuloilta perheemme on keskiluokkaa tai ylempää keskiluokkaa, en ole koskaan tarkkaa laskenut.
Kaverit sosiaalituilla eläviä. En kehtaa vaihtaakkaan
Mä olen työssä jonkinlaista eliittiä (tohtori, pari virkaa eli ihme nykyaikana) ja vapaalla wt-duunari. On outo olo välillä. En vain koskaan viihtynyt akateemisissa piireissä vaan pysyin lapsuuden maisemissa.