Sanoisinko ystävälle suoraan vai esitänkö taas ymmärtäväistä?

Sanoisin suoraan ja kertoisin miltä se tuntuu. Pyytäisin ystävän näkemystä. Jos todella olette ystäviä niin keskustelun ei pitäisi olla ongelma.

En tiedä onko tuo kaikille sopiva tapa kuitenkaan.

Sanoisin suoraan. Jos vapaita viikonloppuja on harvoin, on oikeasti ärsyttävää tuollaiset "ehkä nähdään, ehkä ei" -tilanteet. Mulla on yksi hyvä ystävä, jolla on sairaus, mikä saattaa muuttaa lyhyessäkin ajassa hänen vointiaan. Vain häneltä hyväksyn tuon, että katsotaan sovitun päivän aamuna, nähdäänkö vai ei. Jos on perjantai-iltana jotain sellaista ohjelmaa, että on epävarma, jaksaako lauantaina lähteä minnekään vai ei, on parempi sopia suoraan joku muu tapaamispäivä kuin juuri se lauantai. Silloin toinen voi sopia lauantaiksi jotain muuta eikä tarvitse odotella lauantaihin asti.

En tiedä minäkään olisko se sopiva tapa.Kun tiedän että ystävä haluaa mutta ongelma on miehensä. Mutta esittää täytyy kuitenkin että päätös on yhteinen. Ihan hyvällä mies on säännöt ystäväni tuohon jamaan. Hän ei vain jotenkaan itse näe että omat ensimetreillä ystävät on poissa, omat harrastukset poissa jne. Kaikki menot ja meiningit on miehen kavereiden ja suunnitelmien mukaan.

Enkä voisin kuitenkin jotenkin vaivihkaa sitten kertoa että onneksi teimme jo muita suunnitelmia kun osaisimme vähän arvata että näin käy. Ehkä se saisi hieman edes miettimään?

Kuullostaa vähän siltä ettei ystävääsi vaan huvita nähdäkään sinua tälläkään kertaa, sillä kyllä hän muuten järjestäisi edellisen päivän ohjelmat niin että tärkeä lauantai-iltanne ei kärsisi siitä. Minä odottelisin vielä lauantai-iltaan enkä sopisi mitään muuta menoa, mutta jos ystäväsi peruu tämänkin tapaamisen niin ehkä olisin häneen jatkossa vaan puhelimitse yhteyksissä. Kyselisin välillä kuulumisia, mutta en muuta.

Jos ystävä jättää asian noin auki ilmoittaisin vain,että ok sovitaan sitten toinen ajankohta. Ja sanoisin, että varaan sitten lauantaille muuta tekemistä. Ja jättäisin asian ystävän varaan sopia seuraava tapaaminen. Kyllä kai jokainen aikuinen ihminen tiedostaa sen, ettei kukaan roiku odottamassa sopiiko toiselle tulla paikalle vai ei. Jämäkästi vain näyttää, että elämä jatkuu ympärillä, ystävyys on kahden kauppa ei sitä kukaan yksinään voi pitää yllä.

Sen mies ei päästä sitä.

Tiedän vastaavan.

Minä en ainakaan jaksaisi tuollaisia "roikottajia", jotka varaavat ystäviensä kalenterista tilaa varmuuden vuoksi ja sitten eivät välttämättä tulekaan. Varsinkin kun teillä on lapsia ja lapsettomia viikonloppuja vain harvakseltaan.

Ilmoita ystävällesi, ettei teille nyt käykään. Sanot, että sovitte jo muuta menoa, kun ystäväsi ja tämän mies eivät osanneet päättää. Ongelma ratkaistu. Eikä ole huono idea oikeastikin keksiä jotain muuta menoa lauantaille!

1. Joko mies ei päästä ystävääsi ja kontrolloi häntä -> paha asia

2. Ystäväsi ei halua nähdä sinua, mutta vierittää syyn miehen niskoille -> sekin aika paha asia.

Kysyisin suoraan.

Vastaava tilanne täällä sillä erotuksella että molemmilla on lapsia. Puolisen vuotta sitten sovittu eräästä menosta jonka piti olla huomenna ja viikko sitten kaveri teki oharit. Ei ollut ensimmäinen kerta. Noh, mä järkkäsin lapset kiireellä mummolaan ja vietetään miehen kanssa sitten parisuhdeilta, eipä ole sellaistakaan ollut moneen kuukauteen. Kaveri sen sijaan oli menoillaan monta viikonloppua mutta nytpä ei enää hoitopaikkaa lapsille saanutkaan. Niin, ei kai niitä joka viikonlopuiksi saakaan mutta jos puoli vuotta sitten on jostain asiasta sovittu ja liput hankittu, niin luulisi silloin priorisoivan. Hän priorisoi, mä hävisin. En pyydä uudestaan kun ei ollut ensimmäinen kerta. Näin sitä ruuhkavuosissa käy, kaverit häviää.

En jaksanut mäkään lukea kokonaan.

Ystäväsi on tyhmä, kun vieraantuu ystävistään.

Mä sanoisin sille suoranpuoleisesti, mutta on vaara että se suuttuu.

Mut haittaako se?

Sehän itse osoittaa ettei arvosta seuraasi, joten mitä siinä nöyristelemään?

Meillä oli ex.miehen kanssa yksi hänen kaverinsa, joka ehdotti tapaamista ja tekemistä aina tyyliin "lähdettekö sinne ja sinne NYT?" Usein se ei onnistunut, tietenkään.

Pyysin välittämään kaverille viestin, että jos sovitaan treffit aikasemmin, niin on paremmat mahikset että saadaan onnistumaan. Ilmeisesti sillä oli ykkösvaihtoehto perunut, ja me oltiin niinku hätävara. Tuntui tylsältä.

Voit ehdottaa, että vain ystävä tulee, jos hänen miehellään on jokin muu meno.

Muutoin voit jättää vastaisuudessa tapaamiset hänen aloitteellisuutensa varaan, kuten täällä on jo ehdotettukin.

Vierailija kirjoitti:

Sen mies ei päästä sitä.

Tiedän vastaavan.

Mä olen kans aika varma että miehensä ei päästä. Ystävä haluaisi. Mies tahallaan pitää epävarmuudessa. Pelaat miehen pussiin ap.

Pyri tapaamaan ystävä kahden kesken. Kysy mitä hänen elämäänsä oikeasti kuuluu. Onko suhteessa hyvä olla, vai tarvitsisiko apua. Vaikuttaa siltä että mustasukkainen mies kontrolloi häntä ja vieraannuttaa ystävistä tahallaan.

Jos tekee ohareita, niin ei pidä toista niin tärkeänä. Ehkä vain ajankuluna. Näitä olen omassa elämässänikin miettinyt.

Mullakin oli vähän tuollainen ystävä. Meillä oli useamman ystävän porukka lukiosta, mutta heti lukion jälkeen yksi ystävä alkoi seurustella. Viettivät heti ensi tapaamisesta alkaen kaiken aikansa yhdessä. Aluksi me muut kutsuttiin seurustelevaa ystävää mukaan joka paikkaan, ehdoteltiin tapaamisia, laiteltiin viestejä, mutta kun tälle ei koskaan sopinut mikään ehdotettu. Aina oli jotain muuta, yleensä jotain mieheensä liittyvää menoa (viettivät paljon aikaa miehen kavereiden kanssa) tai jos ei ollut, ja ystävä tuli paikalle, hän lähti kuitenkin jo parin tunnin päästä takaisin kotiin koska "tuli ikävä miestä". Hän ei koskaan itse ottanut yhteyttä ja oma-alotteisesti ehdottanut mitään, monesti perui tulemisensa viime hetkellä.

Lopulta ei jaksettu enää pyytää mukaan illanviettoihin, ainoastaan synttäreille/uudenvuodenjuhliin tjms. isoihin pippaloihin mihin kutsuttiin vähän kaukaisempiakin kavereita. Hän itse ei enää kutsunut meitä mihinkään juhliinsa, muuttivat miehensä kanssa uuteen asuntoon ja tupaantuliaisissa oli vain jotain hänen harrastuskavereita ja miehen kavereita. Sitten meistä kukaan ei enää kutsunut häntä edes synttäreille tjms. Ei kukaan jaksa montaa vuotta yksipuolista yhteydenpitoa, nyt ei olla nähty pariin vuoteen. Ystävän käytös muuttui myös ikäväksi meitä kohtaan, kantoi kaunaa ihan ihmeellisistä asioista ja kiukutteli kuin mikäkin pikkulapsi. On kuulemma katkerana hämmästellyt, miksei hänellä ole enää yhtään ystäviä. No miksiköhän.

Ei vaikuta nyt siltä, että kaveria hirveästi kiinnostaa näkeminen. Todella sikamaista todeta ettei nyt oikein tiedä JAKSAAKO nähdä, kun on näitä muitakin menoja tässä... Ihan selkeästi kertoo sinulle, että sinä olet se ylimääräinen vaiva joka pudotetaan tekemislistalta tärkeämpien tieltä.

Itse vastaisin tuohon, että missään nimessä älä itseäsi vaivaa äläkä uuvuta, matsin ovat todella rankkoja juttuja ja kannattaa ihmeessä käyttää lauantai ihan vain kotosalla lepäämiseen. Ilmoittaisin samaan syssyyn että minä ja puolisoni aiomme tavata silloin tuttavapariskunnan. Enkä enää ottaisi mitään yhteyttä. Olisihan se kiva ajatella, että kyseessä olisi miehen vika, ja kaveri itse haluaisi nähdä. Mutta jos kaverisi haluaisi nähdä, hän pistäisi sen tapahtumaan. Hänellä ei ollut mitään pakkoa sopia mitään matseja edelliselle päivälle, mies varmasti omaa miespuolisia kavereita joiden kanssa mennä matsiin.

Älä enää yritä tämän tyypin suhteen, et ole tärkeä. Ei ole kivaa, tiedän kokemuksesta, mutta itseään pitää arvostaa. Älä tyydy elämässä hätävaran rooliin, vaadi parempaa.