Mulle diagnosoitiin sekamuotoinen ahdistus ja masennus tila

Se on vaiva jossa ahdistus ja masennus ovat sekamuotoisessa tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaiva jossa ahdistus ja masennus ovat sekamuotoisessa tilassa.

Osaatko selittää hieman tarkemmin? Ja musta vaan ei tunnu siltä, että olisin "sairas".

Sotket elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Et millään tavoin! Persoonallisuushäiriöiset ja psykoottiset voikin sotkea elämäänsä, masentuneet ja ahdistuneet ei niinkään. Mutta tuo tarkoittaa että sulla on sekä masennusta että ahdistusta, siis molempia ilman tarkempaa määrittelyä kumpi on se varsinainen vaiva. Vähän vaikea selittää mutta ei ole niin sanotusti vakava diagnoosi etkä välttämättä olekaan mitenkään hirveän sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Et millään tavoin! Persoonallisuushäiriöiset ja psykoottiset voikin sotkea elämäänsä, masentuneet ja ahdistuneet ei niinkään. Mutta tuo tarkoittaa että sulla on sekä masennusta että ahdistusta, siis molempia ilman tarkempaa määrittelyä kumpi on se varsinainen vaiva. Vähän vaikea selittää mutta ei ole niin sanotusti vakava diagnoosi etkä välttämättä olekaan mitenkään hirveän sairas.

Okei no kiva kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Et millään tavoin! Persoonallisuushäiriöiset ja psykoottiset voikin sotkea elämäänsä, masentuneet ja ahdistuneet ei niinkään. Mutta tuo tarkoittaa että sulla on sekä masennusta että ahdistusta, siis molempia ilman tarkempaa määrittelyä kumpi on se varsinainen vaiva. Vähän vaikea selittää mutta ei ole niin sanotusti vakava diagnoosi etkä välttämättä olekaan mitenkään hirveän sairas.

Siis tuo sairaudentunto ja asian vakavuus riippuu sun oireiden voimakkuudesta eli pystytkö toimimaan arjessasi vai rajoittaako oireet sitä merkittävästi. Nukutko ja syötkö normaalisti? Pystytkö keskittymään? Käymään koulussa ja sujuuko se? Entä sosiaaliset suhteet, kaikki ok vai vetäydytkö tmv.? Entä mieliala, kiinnostaako asiat, itkettääkö jne.? Kaikella tällasella näitä voi kartottaa ja peilata oman tilansa vakavuutta, mutta varmaan ootkin tällasiin vastannu siellä osastolla.

Vierailija kirjoitti:

Nainen teki diagnoosin, eikö niin?

Niin...? Väitätkö että meni täysin pieleen koko touhu?

Minulla on ollut sekamuotoinen ahdistus ja masennus, en tarvinnut muuta kuin sairaslomaa ja psykoterapiaa.

Nykyään olen terve. En ole masentunut enkä ahdistunut.

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen teki diagnoosin, eikö niin?

Niin...? Väitätkö että meni täysin pieleen koko touhu?

Ei. Älä usko puoliakaan mitä täällä kirjoitetaan! Täällä kirjoitetaan myös ihan älyttömyyksiä. Älä vaan ota tätä liian vakavasti!

Laitan alle linkin mistä voit kysyä tästä asiasta. Nimeä ei tarvii kertoa jos et halua.

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Et millään tavoin! Persoonallisuushäiriöiset ja psykoottiset voikin sotkea elämäänsä, masentuneet ja ahdistuneet ei niinkään. Mutta tuo tarkoittaa että sulla on sekä masennusta että ahdistusta, siis molempia ilman tarkempaa määrittelyä kumpi on se varsinainen vaiva. Vähän vaikea selittää mutta ei ole niin sanotusti vakava diagnoosi etkä välttämättä olekaan mitenkään hirveän sairas.

Siis tuo sairaudentunto ja asian vakavuus riippuu sun oireiden voimakkuudesta eli pystytkö toimimaan arjessasi vai rajoittaako oireet sitä merkittävästi. Nukutko ja syötkö normaalisti? Pystytkö keskittymään? Käymään koulussa ja sujuuko se? Entä sosiaaliset suhteet, kaikki ok vai vetäydytkö tmv.? Entä mieliala, kiinnostaako asiat, itkettääkö jne.? Kaikella tällasella näitä voi kartottaa ja peilata oman tilansa vakavuutta, mutta varmaan ootkin tällasiin vastannu siellä osastolla.

Välillä menee huonommin kuin nyt. Nukun aina hyvin (erityisesti silloin jos on vähän vaikeaa). Pystyn elämään yleensä normaalisti arjessa, eikä musta tunnu siltä että haluaisin tappaa itseni. Enemmän tuntuu ehkä "unenomaisen epätodelliselta/epätoivoiselta". On jaksoja jolloin oon vaan omassa huoneessani ja päiviä jolloin oon sosiaalinen ja todella hyvällä mielellä. Lastenkodin ohjaajien mielestä olen aika useasti "toisessa maailmassa". Syön normaalisti. Mulle tulee aina välillä houkutus juosta pihalle ja joskus (aika harvoin) teen sitä jonkun asian yllyttämänä. Nään siitä myös aika useasti unta. Koulu menee ihan ok. Samoin keskittyminen. Tällä hetkellä. Satutan kyllä välillä itseäni. Ja vastasin osastolla niihin kyselyihin silloin, kun mulla oli ihan ok mieli.

Up

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Et millään tavoin! Persoonallisuushäiriöiset ja psykoottiset voikin sotkea elämäänsä, masentuneet ja ahdistuneet ei niinkään. Mutta tuo tarkoittaa että sulla on sekä masennusta että ahdistusta, siis molempia ilman tarkempaa määrittelyä kumpi on se varsinainen vaiva. Vähän vaikea selittää mutta ei ole niin sanotusti vakava diagnoosi etkä välttämättä olekaan mitenkään hirveän sairas.

Siis tuo sairaudentunto ja asian vakavuus riippuu sun oireiden voimakkuudesta eli pystytkö toimimaan arjessasi vai rajoittaako oireet sitä merkittävästi. Nukutko ja syötkö normaalisti? Pystytkö keskittymään? Käymään koulussa ja sujuuko se? Entä sosiaaliset suhteet, kaikki ok vai vetäydytkö tmv.? Entä mieliala, kiinnostaako asiat, itkettääkö jne.? Kaikella tällasella näitä voi kartottaa ja peilata oman tilansa vakavuutta, mutta varmaan ootkin tällasiin vastannu siellä osastolla.

Välillä menee huonommin kuin nyt. Nukun aina hyvin (erityisesti silloin jos on vähän vaikeaa). Pystyn elämään yleensä normaalisti arjessa, eikä musta tunnu siltä että haluaisin tappaa itseni. Enemmän tuntuu ehkä "unenomaisen epätodelliselta/epätoivoiselta". On jaksoja jolloin oon vaan omassa huoneessani ja päiviä jolloin oon sosiaalinen ja todella hyvällä mielellä. Lastenkodin ohjaajien mielestä olen aika useasti "toisessa maailmassa". Syön normaalisti. Mulle tulee aina välillä houkutus juosta pihalle ja joskus (aika harvoin) teen sitä jonkun asian yllyttämänä. Nään siitä myös aika useasti unta. Koulu menee ihan ok. Samoin keskittyminen. Tällä hetkellä. Satutan kyllä välillä itseäni. Ja vastasin osastolla niihin kyselyihin silloin, kun mulla oli ihan ok mieli.

Ok. Onko sulla hoitokontaktia eli käytkö hoitajalla, psykologilla tai lääkärillä tän asian takia? Jos käyt, niin luotatko heihin? Tai onko sulla joku muu luotettava aikuinen jolta voisit kysyä näistä? Saatko käyttää miten puhelinta? Ajattelin vaan että esim. tuosta numerosta sulle osattas vastata näihin juttuihin ilman että tarvii pelätä kun voit tehdä sen anonyymisti. Toivottavasti saat vastauksia ja apua. Tsemppiä, kyllä kaikki vielä järjestyy. Ja muista että sä olet hyvä tyyppi, ihan niinkuin muutkin 👍

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sotket elämääsi.

Millä tavoin?

Et millään tavoin! Persoonallisuushäiriöiset ja psykoottiset voikin sotkea elämäänsä, masentuneet ja ahdistuneet ei niinkään. Mutta tuo tarkoittaa että sulla on sekä masennusta että ahdistusta, siis molempia ilman tarkempaa määrittelyä kumpi on se varsinainen vaiva. Vähän vaikea selittää mutta ei ole niin sanotusti vakava diagnoosi etkä välttämättä olekaan mitenkään hirveän sairas.

Siis tuo sairaudentunto ja asian vakavuus riippuu sun oireiden voimakkuudesta eli pystytkö toimimaan arjessasi vai rajoittaako oireet sitä merkittävästi. Nukutko ja syötkö normaalisti? Pystytkö keskittymään? Käymään koulussa ja sujuuko se? Entä sosiaaliset suhteet, kaikki ok vai vetäydytkö tmv.? Entä mieliala, kiinnostaako asiat, itkettääkö jne.? Kaikella tällasella näitä voi kartottaa ja peilata oman tilansa vakavuutta, mutta varmaan ootkin tällasiin vastannu siellä osastolla.

Välillä menee huonommin kuin nyt. Nukun aina hyvin (erityisesti silloin jos on vähän vaikeaa). Pystyn elämään yleensä normaalisti arjessa, eikä musta tunnu siltä että haluaisin tappaa itseni. Enemmän tuntuu ehkä "unenomaisen epätodelliselta/epätoivoiselta". On jaksoja jolloin oon vaan omassa huoneessani ja päiviä jolloin oon sosiaalinen ja todella hyvällä mielellä. Lastenkodin ohjaajien mielestä olen aika useasti "toisessa maailmassa". Syön normaalisti. Mulle tulee aina välillä houkutus juosta pihalle ja joskus (aika harvoin) teen sitä jonkun asian yllyttämänä. Nään siitä myös aika useasti unta. Koulu menee ihan ok. Samoin keskittyminen. Tällä hetkellä. Satutan kyllä välillä itseäni. Ja vastasin osastolla niihin kyselyihin silloin, kun mulla oli ihan ok mieli.

Ok. Onko sulla hoitokontaktia eli käytkö hoitajalla, psykologilla tai lääkärillä tän asian takia? Jos käyt, niin luotatko heihin? Tai onko sulla joku muu luotettava aikuinen jolta voisit kysyä näistä? Saatko käyttää miten puhelinta? Ajattelin vaan että esim. tuosta numerosta sulle osattas vastata näihin juttuihin ilman että tarvii pelätä kun voit tehdä sen anonyymisti. Toivottavasti saat vastauksia ja apua. Tsemppiä, kyllä kaikki vielä järjestyy. Ja muista että sä olet hyvä tyyppi, ihan niinkuin muutkin 👍

Käyn kerran viikossa psykologilla, mutta pääsen varmaan psykoterapiaan. En oikein osaa puhua mun psykologille. Mutta pitää kokeilla tuota numeroa. Saan käyttää vaihtelevasti puhelinta.

Kun on tuollaista ongelmaa, niin ei ehkä jaksa suunnitella tulevaisuutta, eikä ole mitään ihmeempiä haaveita ammatista tai muusta, kun siirtyy aikuisuuteen. Eikä kannata esim innostua alkoholista mitenkään erityisen paljon. Ja harrastaisi mielellään kaikkea hauskaa, esim jos pitää pelaamisesta. Ja ystävät on tärkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun on tuollaista ongelmaa, niin ei ehkä jaksa suunnitella tulevaisuutta, eikä ole mitään ihmeempiä haaveita ammatista tai muusta, kun siirtyy aikuisuuteen. Eikä kannata esim innostua alkoholista mitenkään erityisen paljon. Ja harrastaisi mielellään kaikkea hauskaa, esim jos pitää pelaamisesta. Ja ystävät on tärkeitä.

Kyllä mulla joskus saattaa syntyä joku ajatus tulevaisuudesta, mutta se sitten sammuu aika pian.

Sitä että et tule pärjäämään elämässäsi ilman lääkitystä ja jatkuvaa terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että et tule pärjäämään elämässäsi ilman lääkitystä ja jatkuvaa terapiaa.

Mun kohdalla kyse on lievästä sairaudesta.

Vetis 15v kirjoitti:

Olin siis noin kuukausi sitten puolitoista päivää osastolla ja nyt sain vasta käsiini tuon diagnoosin. Niin mutta mitä tuo vaiva meinaa sitten tarkalleen?

Ns. romukoppadg.

Vierailija kirjoitti:

Vetis 15v kirjoitti:

Olin siis noin kuukausi sitten puolitoista päivää osastolla ja nyt sain vasta käsiini tuon diagnoosin. Niin mutta mitä tuo vaiva meinaa sitten tarkalleen?

Ns. romukoppadg.

Tä? :D