Lue keskustelun säännöt.
Pitkän ystävyyden loppu?
16.02.2018 |
Tapasin läheisimmän ystäväni viitisentoista vuotta sitten opiskeluaikoina. Meillä synkkasi heti loistavasti yhteen; samankaltainen arvomaailma, ajatukset ja kotitaustakin. Molemmilla on ollut tänä aikana seurustulukumppaneita, mutta kuitenkin olemme pitäneet mahdollisuuksien rajoissa tiiviisti yhteyttä; käyneet ulkomailla, patikoimassa yms.
Muutama vuosi sitten ystäväni aloitti uudessa työpaikkassa vastuullisessa tehtävässä. Pikkuhiljaa hänen käytöksensä alkoi muuttua. En oikein pysytynyt enää luottamaan siihen, että hän olisi pitänyt kiinni puhumistamme asioista. Hän saattoi ehdottaa yhteisiä tekemisiä, mutta sitten niistä ei kuulutkaan mitään.
Aluksi odotin hänen käytöksensä muutoksen olevan väliaikaista, mutta koska näin ei käynyt, otin asian puheeksi hänen kanssaan.
Suoraan sanoen hämmennyin hänen suhtaumisesta; Hän toki pahoitteli aiheuttamaansa mielipahaa, mutta lisäsi heti perään, ettei aio käytöstään muuttaa. Hänen elämässään oli nyt muuta ensisijaista sisältöä ja hän jätti minun valinnakseni sen, että jos haluaisin tätä"ystävyyttä" jatkaa, tulisi minun hyväksyä häneltä tällainen käytös.
Jäin kieltämättä aika sanattomaksi.
Puhuin asiasta yhteiselle kaverillemme, joka tiesi, että ystävälläni on ollut aikaisemminkin elämässään tällaista käyttäytymistä.
Meillä on kuitenkin ollut todella hyvä, rikas ystävyys, jota haluisin varjella. Mitenkähän tuon ihmisen saisi ymmärtämään, että hänen käytöksensä on loukkaavaa?
Kommentit (8)
Sehän ottaa selkeesti etäisyyttä suhun. Taitaa olla parasta haudata ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se taida asiaa muuttaa ymmärsipä hän käytöksensä olevan loukkaavaa tai ei. Hänhän tarkoituksella loukkaa sinua.
Ystävyys päättyy silloin kun ihmiset arvostavat eri asioita. Tästä syystä olen itsekin päättänyt pitkän ystävyyssuhteen.
Elämäntilanteet muuttuu ja sitä kautta ystävyydetkin. Se ystävyys mikä opiskeluaikoina on voinut olla hyvin tiivistä harvoin kantaa loppuelämää. Onko ystäväsi pettänyt lupauksia? Vai onko kyseessä vain yleisesti yhteisen tekemisen suunnittelusta mutta, hän ei sitten mitään tarkkaa pystykään myöhemmin sopimaan?
Jos kyse jälkimmäisestä niin mielestäni sinä olet kohtuuton.
Onhan se typerää edes alustavasti jutella asioista, jos niitä ei ole aikomustakaan toteuttaa mutta kenties hänen elämäntilanteensa vastuullisen työn myötä on vain epävakaa. Jos/kun tiedät tilanteen niin ehkä niitä suunnitelmia kannattaa tehdä muiden kanssa ja odottaa, josko hänen tilanteensa jossakin kohtaa muuttuu ja, jollei muutu niin sun ei auta kuin hyväksyä, että ystävyytenne ei ole enää samanlainen kuin esim. opiskeluaikoina. Surullistahan se on, että ystävyydet muovautuu ja välillä niitä menettää mutta ei sulla silti mielestäni aihetta loukkaantumiseen ole.
Sinun tässä pitäisi oppia kestämään omat tunteesi. Jätätkö jokaisen ihmisen jos loukkaannut jostain. Ystäväsi on oikeassa. Ja sinä tässä olet aika törkeä, kun vaadit ekstrahuomiota ja jos et saa niin möii, möiii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun tässä pitäisi oppia kestämään omat tunteesi. Jätätkö jokaisen ihmisen jos loukkaannut jostain. Ystäväsi on oikeassa. Ja sinä tässä olet aika törkeä, kun vaadit ekstrahuomiota ja jos et saa niin möii, möiii.
Samaa mieltä. Ei ystävyyssuhteet pysy yhtä tiiviinä koko elämää, tulee lapsia, töitä jne. En ymmärrä joko tai asennettasi? Ei kai ystävyyssuhteet ole mitään parisuhteita. Nyt pidätte yhteyttä vähemmän, ehkä joskus taas tiiviimmin. Aika ahdistavaa jos ystävä roikkuu tuolla tavalla.
No eipä tuollainen käytös kyllä kovin mukavalta tai aikuisen vastuullisuudelta kuulosta ystäväsi puolelta, kun antaa sinulle odotuksen yhteisistä tekemisistä ja jättää sitten asian sikseen.
Ilmeisesti ystävälläsi oli tässä kohdin huono omatunto petetyistä puheistaan, koskapa käyttäytyi tuolla tavalla asiaa kysyessäsi. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Eri asia sitten, jos häntä on mahdollisesti alkanut hiertää jokin muu ystävyyssuhteesanne tai sinun käytöksessäsi.
Älä lopeta ystävyyttä.