Hamittaa. Taiteellisesti lahjakas ja näyttelemisä harrastanut tyttäreni on sitten päättänyt, ettei pyri taidelukioo vaan hänestä tulee kampaaja
Tyttö on vasta 14, mutta sävelet tuntuvat jo olevan selvät. Tyttö hakeutuu ammattikoulun kampaamolinjalle.
Kommentit (15)
Anna hänen kulkea sitä polkua mitä itse haluaa.
No, 14v ehtii elämässään vielä paljon. Vaikka lukea kampaajaksi ja paljon muuksikin halutessaan.
On varmasti Provo, mutta taiteellista lahjakkuutta kampanjan työssä vaaditaankin eli iha oikeaan kouluun on tyttäresi pyrkimässä.
Enemmän tässä maassa on kampaajille töitä kuin taiteilijoille :D
Itse en halunnut harrastuksestani (viulunsoitto) ammattia. Pelkäsin että jos siitä tulee työ, se muuttuu väkinäiseksi puurtamiseksi. En halua soittaa viulua rahasta, vaan sen takia että pidön siitä!
Sinulla on onnekas tytär. Itse olisin kymmenen vuotta sitten halunnut harrastaa teatteria, mutta vanhempani sanoivat aina takaisin ettei heillä ole varaa kuskata minua ilmaiseen teatterikerhoon vaikka kuinka intin ja perustelin. Sain elää nuoruuteni huidsinnevatassa, ja silloin kun en ollut koulussa niin olin kotona "piikana."
Taiteellista työtä tekevällä kannattaakin olla joku "ihan oikea ammatti" sen intohimonsa lisäksi. Harva pystyy nuoresta asti elättämään itsensä pelkällä taiteella.
Kaikki se maine ja mammona voi tulla vasta myöhemmin uran aikana.
Ilmeisesti jalat maassa, toisin kuin äipällä.
Kampaajakin on hyvä ammatti, pisimmillään vietynä eräänlainen taiteilija. Mutta ihan rehellisesti sanoen olisin minäkin vähän pettynyt, jos lapseni menisi suorilla ammattikouluun. Siinä haaskaa yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kielitaidon hankkimisessa lukio on ihan ylivertainen paikka.
Ja? Jos ei harrata taidetta ei välttämättä ymmärrä miten vaativaa se on. Ja miten kovaa kilpailua niillä aloilla on. Itsekään en halunnut taidealalle vaikka sukulaiset voivottelivat, koska tiedän etten ole loppupeleissä tarpeeksi lahjakas ja omaa oikeaa luonnetta pärjätäkseni siinä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Kampaajakin on hyvä ammatti, pisimmillään vietynä eräänlainen taiteilija. Mutta ihan rehellisesti sanoen olisin minäkin vähän pettynyt, jos lapseni menisi suorilla ammattikouluun. Siinä haaskaa yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kielitaidon hankkimisessa lukio on ihan ylivertainen paikka.
Olen hiukan eri mieltä, lukioon menevän nuoren on kyllä tykättävä siitä lukemisesta ja kaikille se ei vaan ole oikea paikka. On paljon fiksumpi päätös mennä ammatilliseen koulutukseen ja tulla hyväksi siinä. Ja ammattikoulupohjaltakin voi nykyään hakea vaikka yliopistoon, joten ei mitään ovia mene silläkään tiellä kiinni. Asia on meillä nyt ajankohtainen, tyttärellä on yhteishaku nyt keväällä. Hän puolestaan haluaa lukioon vaikkei ole mikään lukijatyyppi. Hänen kohdallaan olisi ollut ihan ok mennä ammattikouluunkin mielestäni.
Se taas on minusta kamalaa resurssien haaskausta, kun joidenkin lukioiden linjoille ei pääse edes 9, tai jopa yli, keskiarvolla.
Onko lukupäätä että voisi suorittaa kaksoistutkinnon? Silloin ei sulkisi ovia niin paljon, kun tulee se yo-tutkinto myös. Ja olisi sitten valmis ammatti, jossa voisi sitten työskennellä samalla, jos/kun haluaa jatkaa opiskelua. Jos olisi ollut silloin mahdollista kun itse oli nuori, olisin ehdottomasti tehnyt tuon kaksoistutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kampaajakin on hyvä ammatti, pisimmillään vietynä eräänlainen taiteilija. Mutta ihan rehellisesti sanoen olisin minäkin vähän pettynyt, jos lapseni menisi suorilla ammattikouluun. Siinä haaskaa yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Esimerkiksi kielitaidon hankkimisessa lukio on ihan ylivertainen paikka.
Olen hiukan eri mieltä, lukioon menevän nuoren on kyllä tykättävä siitä lukemisesta ja kaikille se ei vaan ole oikea paikka. On paljon fiksumpi päätös mennä ammatilliseen koulutukseen ja tulla hyväksi siinä. Ja ammattikoulupohjaltakin voi nykyään hakea vaikka yliopistoon, joten ei mitään ovia mene silläkään tiellä kiinni. Asia on meillä nyt ajankohtainen, tyttärellä on yhteishaku nyt keväällä. Hän puolestaan haluaa lukioon vaikkei ole mikään lukijatyyppi. Hänen kohdallaan olisi ollut ihan ok mennä ammattikouluunkin mielestäni.
Se taas on minusta kamalaa resurssien haaskausta, kun joidenkin lukioiden linjoille ei pääse edes 9, tai jopa yli, keskiarvolla.
Ketään ei tietenkään voi pakottaa mihinkään. Mutta pettynyt olisin, jos omat lukutoukkatyyppiset lapseni eivät sinne menisi.
Mahdollisuuksia tosiaan ammattikoulusta on vaikka sinne yliopistoon, mutta todella harva ammattikoulupohjalta sinne ponnistaa. Itse tunnen tällaisia vain tekniseltä alalta, ja hekin poikkeuksetta harmittelevat kielitaidon puutettaan.
Lukiot saavat valita oppilaansa eikä yhteenkään lukioon mahdu määräänsä enempää, joten en ymmärrä mitä haaskausta keskiarvorajat ovat.
Kovin tylsä provo, joka ei herätä tunteita juuri mihinkään suuntaan.