En voi hankkia lasta koska en halua poikaa
Tavallaan haluaisin lapsen, mutta en voisi rakastaa poikalasta. Parempi siis olla hankkimatta.
Kommentit (98)
Ehkä tosiaan on paras ettet hanki lasta.
Tietenkin jätät hankkimatta kokonaan. Se on maailman helpoin lottovoitto.
Mäkin haluaisin ehdottomasti tyttö-lapsen, mutta en mä nyt oikeasti kuvittele, että en poikaa rakastaisi.
Pojan saaminen on aina pettymys, mutta se riski on otettava, jos lapsen haluaa.
Siis ap:han vihaa ihan kaikkia sukupuoleen katsomatta joten raskaaksi tulon mahis on pyöreä nolla koska ap ei ole kaksineuvoinen. Ja hyvä niin , ei noin vinksahtaneen edes haluta monistavan itseään.
Minä taas aina toivoin poikaa! Ja nyt niitä on kaksin kappalein. Toisaalta, jos olisin tytön saanut, niin sekin olisi ollut varmasti ihana yllätys. Toivoin poikia, koska pelkäsin että siirtäisin tyttöön omia epävarmuuksiani enkä osaisi olla hyvä naisen malli. Samaan aikaan ymmärsin, että jos sieltä tyttö tulee, niin se olisi vain universumin tapa saada minut kunnolla työstämään asiaa :)
Minä olen saamassa pojan :( Ei tunnu yhtään luontevalta. Vaikeaa kuvitella tunnesiteen muodostumista lapseen. Minulla on ennestään tyttö, jonka kanssa todella läheiset välit.
Luulen, tai tiedän tämän poikavastaisuuden johtuvan lapsuudestani. Kasvoin, oikeastaan täysin naisten ja tyttöjen ympäröimänä. Pojan saaminen suvussani on ollut harvinaista. Yhdessä vaiheessa meni 50 vuotta ennen kuin poika syntyi. Vihaan isääni, poika muistuttaisi minua isästäni.
https://pics.me.me/angelina-jolie-my-blonde-haired-natural-daughter-shi…
Jos tulee poika, niin voit tehdä kuten Angelina Jolie. Kasvatat sen vaan tran-suksi, niin kyllä siitä tyttö vielä saadaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis ap:han vihaa ihan kaikkia sukupuoleen katsomatta joten raskaaksi tulon mahis on pyöreä nolla koska ap ei ole kaksineuvoinen. Ja hyvä niin , ei noin vinksahtaneen edes haluta monistavan itseään.
Itseasiassa olen ollut raskaana mutta päädyin aborttiin. Syy ei ollut ”koska se saattaa olla poika” mutta sekin kävi mielessä. Että ei ainakaan tullut poikaa. Olen myös parisuhteessa. Miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen saamassa pojan :( Ei tunnu yhtään luontevalta. Vaikeaa kuvitella tunnesiteen muodostumista lapseen. Minulla on ennestään tyttö, jonka kanssa todella läheiset välit.
Sieltä sitten kasvamassa yksi tunnevammainen mies lisää tähän maailmaan :( Poikarukka ei saa pyyteetöntä rakkautta äidiltään, niin tulee aikuisena käyttämään naisia kylmästi hyväkseen.
Mitäs jos te kaikki poikalasten äidit ottaisitte haasteena pojan kasvattaminen tunneälykkääksi mieheksi? Olis tääkin maailma muutaman kymmenen vuoden kuluttua parempi paikka :)
Vierailija kirjoitti:
Pojan saaminen on aina pettymys, mutta se riski on otettava, jos lapsen haluaa.
Minä ottaisin mieluummin pojan jos lapsia olisin halunnut. Tyttölapset on jotenkin vaikeita ja ärsyttäviä
T.vela
Minulla on kaksi ihanaa poikaa, onneksi. Kun nuorempi syntyi, olin todella helpottunut, että oli poika.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan haluaisin lapsen, mutta en voisi rakastaa poikalasta. Parempi siis olla hankkimatta.
Niin minäkin ajattelin, päätin kuitenkin ottaa riskin mieheni takia, joka halusi lapsen. Pahin painajaiseni toteutui, ja sain pojan. Tunsin suurta häpeää ja epäonnistumisen tunnetta. Kuukaudet kuitenkin kuluivat, ja sekin päivä koitti, kun totesin rakastavani lastani. Nyt en vaihtaisi häntä pois, vaikka saisin puoli tusinaa tyttöjä tilalle.
Minulla syynä oli lapsuuteni traumat, sovinistinen isäni ja hänen jatkuva naisten solvaaminen ja halveksunta.
Voiko adoptoidessa päättää lapsen sukupuolen? Voisitko adoptoida?
Vierailija kirjoitti:
Voiko adoptoidessa päättää lapsen sukupuolen? Voisitko adoptoida?
Adoptoidusta ei koskaan tiedä, millaisista oloista hän on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Voiko adoptoidessa päättää lapsen sukupuolen? Voisitko adoptoida?
Voi toki toivoa, mutta jonon hännille jää ikuisiksi ajoiksi.
Preferoidaan ihmisiä, jotka ovat valmiit tarjoamaan vahhemmuuden lapselle -- ei tytölle tai pojalle.
Ap ymmärrän. Itse sain onneksi kaksi ihanaa pellavapäätyttöä. Suomessa arvostetaan vain poikia joten on tabu jos toivoo tyttöä. Sitten poikien äidit itkevät kun tyttöystävää ei löydy ja poikarukka syrjäytyy.
No, kannattaisiko arvostaa myös tyttöjä? Ovat niitä tulevaisuuden äitejä. Itse toivon että tyttöni eivät perusta perhettä vaan seuraavat kunnianhimoisia unelmiaan vaikka maailman ääriin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, tai tiedän tämän poikavastaisuuden johtuvan lapsuudestani. Kasvoin, oikeastaan täysin naisten ja tyttöjen ympäröimänä. Pojan saaminen suvussani on ollut harvinaista. Yhdessä vaiheessa meni 50 vuotta ennen kuin poika syntyi. Vihaan isääni, poika muistuttaisi minua isästäni.
Suosittelen terapiaa.
Hyvä, alba.