Kehitysvammainen lapsi

Hei!

Miten lapsi vastustaa uloslähtöä? Lasta ei välttämättä saa keskustelemalla/ suostuttelemalla muuttamaan mieltään, mutta aikuisena voit kertoa, että mitä tehdään. Nyt lähdetään ulos, tuosta vaatteet päälle.

Jos lapsi tappelee vastaan, etkä saa häntä ulos, ota yhteyttä sosiaalitoimeen. Tarvitsette tukea kotiin. Kyseeseen voisi tulla vaikkapa perhetyöntekijä tai tukihenkilö. Onko lapsellasi ystäviä? Ellei, ala etsiä tyttärellesi aktiivisesti seuraa. Laita luokkakaverin vanhemmalle viesti esim " Hei tässä A:n äiti. Ajattelin, että lapset voisivat leikkiä yhdessä vapaa-ajallakin. Sovitaanko leikkitreffit vaikkapa puistoon?". Ellet lasta ollenkaan ulos saa (mites kouluunlähtö?), niin kutsu kavereita teille.

Oletko kaksin lapsesi kanssa? Jos näin, on tärkeää, että teillä olisi muitakin sosiaalisia kontakteja kuin toisenne. Onko lapsellasi harrastuksia? Erityisesti kehitysvammaisen lapsen kohdalla ystävyyssuhteiden luominen on pitkälti aikuisen vastuulla.

Voi hitto mitä neuvoja edellisellä.

Itselläni kehitysvammainen teini ja edellä oleva ei kyllä ymmärrä mitään kehitysvammaista.

Siihen sit joku tollo perhetyöntekijö joka ei myöskään tiedä mitään kehitysvammasta.

Onko edellinen sitä mieltä että lapsi ymmärtää aikuisen puheen kunnolla.

Ne pelot kun ei puheella väisty.

Saako lapsesi puhe- tai toimintaterapiaa? Jos saa, voisitko ottaa terapeutin kanssa asian puheeksi? Terapiassa voisi mahdollisesti asettaa yhdeksi kuntoutuksen tavoitteeksi jonkin arjesta poikkeavan toiminnan harjoittelun.

Meillä on auttanut autistisen lapsen kanssa kuvakortit ja päiväohjelman tekeminen joka päivä korteilla jääkaapin oveen. Kun se on selvästi esillä, lapsi osaa ennakoida ulkoilut yms. paremmin. Kun jotain on päiväohjelmassa, siitä ei tarvitse erikseen vääntää.

Onko teillä kuvakortit käytössä? Papunetin sivuilta voit tulostaa, kannattaa muovittaa ne. Harjoitelkaa myös ohjelman muutosten tekoa, ettei tuosta tule liiaan sitovaa. Että nyt muutetaan suunnitelmia, koska tulikin hieno sää.

Nyt lapsi on jo teini, ja vaikka hän tarvitseekin kouluviikosta toipuakseen vähän enemmän yksinoloa ja lepoa kuin keskivertoteini, hän osaa hienosti lähteä harrastamaan yms.

Minusta ykkönen puhui muutoin aika järkeviä. Kehitysvammaisen lapsen kaverisuhteiden luominen on todellakin aika lailla vanhempien vastuulla, koska lapsi ei itse välttämättä osaa niitä luoda ja tarvitsee valvontaa ja kuskaamista paljon pidempään kuin normilapsi. En ihan ymmärrä kakkoskommentoijan aggressiivisuutta, ap kun ei kerro, millaisesta kehitysvammasta on kyse - kaikki kehitysvammaiset eivät todellakaan ole vakavasi kehareita ja puhumattomia.