Onko miehestäsi enemmän hyötyä vai haittaa?
Minulla on erosta pian kolme vuotta ja edelleen jos en päivittäin niin viikottain iloitsen siitä miten ihanaa on elää ilman miestä. Nyt on jokainen elämän osa-alue paremmin. Ihmettelen sitä että kuinka edes anoppi tai äitini muut jotka näkivät elämämme ei missään vaiheessa sanoneet, että mies on aivan perseestä. Ei osallistunut kotitöihin, tiuski, mökötti, juopotteli, ei antanut seksiä, oli lapsille kärttyisä. Aivan klassinen perhehelvetti oli vaikka kulissit jotenkin pystyssä. Onko monilla tällaista? Vai tuoko mies kuitenkin jotain positiivista perheeseen? Vai oletteko kuitenkin vain siksi yhdessä että pitää? Olen miettinyt sukumme vanhempaa polvea, niin kyllä kaikki miehet ovat olleet sellaisia sohvan nurkassa istuivia passattavia mököttäjiä. Eivät sitä mummot kyseenalaistaneet, mutta onko ajat muuttuneet? Menevätkö ilkeät ja ikävät miehet pellolle vai pidetäänkö kulisseja?
Kommentit (12)
Järkyttävä mies, tuossa sun tilanteessa miehestä on ollut enemmän haittaa. Olet tehnyt oikean päätöksen!
Ehdottomasti hyötyä. On aivan ihana isä, loistava puoliso, meillä on paljon hyvää seksiä, tuo suuren osan tuloista talouteen, tekee paljon kotitöitä silloin kun on kotona, on urheilullinen, on myös huomaavainen eli muistaa hääpäivät, syntymäpäivät jne. Keksii yllätyksiä ja spontaania ohjelmaa. En vaihtaisi tätä mihinkään missään nimessä.
Tottakai hyötyä, rakastan häntä ja hän minua. Ei kai kukaan muuten toista siinä kattelisi? Miksi ihmeessä ap olit sellaisen miehen kanssa? Rakastitko häntä kuitenkin vikoineen kaikkineen?
Vierailija kirjoitti:
Tottakai hyötyä, rakastan häntä ja hän minua. Ei kai kukaan muuten toista siinä kattelisi? Miksi ihmeessä ap olit sellaisen miehen kanssa? Rakastitko häntä kuitenkin vikoineen kaikkineen?
Rakastin vikoineen kaikkineen. Lisäksi oli läheisriippuvaisuutta ja pelkuruutta minun puoleltani. Ja kolmanneksi se mummojen perinne, että erotahan ei saa, se on noloa, ja ei avioelämässä mitään onnea tarvitakaan. Huokaus. Onneksi kuitenkin osasin erota lopulta.
Mieheni hoitaa lasta jopa enemmän kuin minä. Hän tekee hyvää ruokaa. Hoitaa kodin miesten hommat. Osallistuu siivouksiin. Hänen kanssaan on mielenkiintoisia keskusteluja ja loistavaa seksiä. Kun minä tai lapsi on sairas, hän hoitaa. Hän käy työssä ja tuo elatusta perheelle. Ei ole syytä kuvitella, että kaikki miehet on jotain mörköjä nurkassa, joita pitää passata.
Minun miehestäni ei ole ollut minulle mitään haittaa.
Ei nyt ehkä tonnikaupalla hyötyäkään, koska hän on sellainen hätäratkaisu, ellei hyödyksi lasketa sitä, että koska hän on sallinut minun olla se kuka olen, niin se on auttanut minua todella paljon.
Kun siis äidistäni oli minulle todella paljon haittaa elämässäni, ja äitini vieläpä väitti, että se miksi koin niin oli minun syytäni, vaikka ei se ollut. Niin jouduin sitten koittamaan sietää ihmisiä elämässäni, joista koen, että on minulle vain haittaa. Ja syyttämään itseäni, kun muista oli minulle haittaa.
Mutta onneksi alan nyt pikkuhiljaa tajuta, että äidistäni on ollut elämälleni todella paljon haittaa, samoin monista muista ihmisistä, mutta mieheni ei ole yksi heistä millään mittarilla, vaan erittäinkin ok.
t.kristallikissa
Hyötyä, tosin ei ole vielä lapsia, että saattaa eskaloitua siinä vaiheessa. 7v yhdessä, mies on vastuullinen, proaktiivinen ja luotettava esimerkiksi tulevaisuuden suunnitelmien suhteen, ja auttaa pyyteettömästi ihan aina kaikessa missä vain saatan tarvita apua.
Haittaa on oikeastaan tällaisesta perus tavaroiden levälleen jättämisestä, jonka merkitys varmasti sitten korostuu arjen pyörittämisessä, jos lapsia saadaan. Mutta ainakin toistaiseksi aivan ylivoimaisesti plussan puolella. Elämäni on parempaa mieheni kanssa.
No onhan siitä.
Tekee vähintään joka toinen päivä mitä herkullisimpia ruokia, useimmiten aamupalatkin hyvän musiikin soidessa loihtii eteeni. Tekee suurimman osan kodinhoidollisista askareista myös. Pitkäpinnaisesti koittaa puhua järkeä kun itse olen vähän äkkipikainen.
Itse ei tarvitse kuin nautiskella. Toivottaasti tää kestää, näitä tällaisia ei juuri kohtaa. Suosittelen muillekin taiteilijaa kumppaniksi.
Olispa äiti tajunnut saman...Itselläni kyllä ihana mies ja aivan ehdottomasti reilusti plussan puolelle. Oman rauhan ja tietynlaisen itsenäisyyden puute introvertille miinusta, mutta ei se mieheeni ihmisenä sinänsä liity, vaan ylipäätään parisuhteessa olemiseen.
Ihana lukea kun ihmiset kehuu miehiään. Mutta ymmärrän siis hyvin ap, että sinä jätit omasi. Ihan järkyttävän kuuloinen tyyppi.
Kyllä mullakin hyvä mies ehdottomasti. Ensimmäisen lapsen kohdalla sanoin jossain vaiheessa, että pitäisi auttaa enemmän jos ei halua olla taakaksi. Ja taakkaahan minä en koliikkivauvan kanssa olisi kauaa katsellut. Mutta se oli ainoa kerta se. Nyt on toinenkin lapsi talossa, ja auttaa kyllä kaikessa mahdollisessa. Jos ei itse keksi että mitä tekisi niin kysyy.
Kyllä se plussan puolelle jää. En muuten sitä täällä pitäisi vaikka lapset on siihen kovasti kiintyneitä. Kovin paljon se ei kodin arkeen osallistu, muuta kuin touhuaa ja komentaa teinejä ja laittaa aamupalan, jotta saan nukkua pitempään. Tekee pitkää päivää kuitenkin yrittäjänä, joten teen muut kotihommat ihan mielelläni. Seksin saaminen käy helposti ja varmasti kun on oma mies huushollissa. Arvostan kyllä miestäni, vaikka hänellä on lähes yhtä vttumainen luonne kuin itselläni kun. Sovitaan hyvin yhteen.