Miten toimitte ystävän kanssa, joka ei soita takaisin?

Oletko aina pummaamassa jotain?

Luovutan, mutta en ajattele toisen olevan itsekäs tai saamaton, vaan ajattelen että häntä ei minun seurani kiinnosta. Eihän se silloin ystävyyttä ollutkaan.

En soita tai viestittele enää jos ei vastaa muutamaan yhteydenottoon. Pallo on hänellä ja en voi sille mitään jos hän ei halua olla yhteydessä.

Jos ystävä ei ole luvannut soittaa takaisin, niin ei se nyt niin iso juttu ole.

Mulle kävi niin, että yritin monta kertaa soittaa kaverille. Hänellä oli aina kiire jonnekin tai ei muuten vain ollut aikaa puhua. Uskon, että kiire oli totta, koska hänellä oli vaikea vaihe menossa ja hän ei siksi pystynyt rauhoittumaan yhtään paikoilleen. Kaveri lupasi soittaa takaisin. Tästä on kolme, neljä vuotta aikaa eikä ole soittoa kuulunut. En ole ollut häneen tuon jälkeen missään yhteyksissä.

Mulla oli aikoinaan sellainen ystävä, joka vastasi niin pitkällä viiveellä ettei niihin puheluihin huvittanut enää itse vastata. Hän halusi jostain syystä "pantata" yhteydenottoja, eikä koskaan osannut ottaa huomioon että toisella ihmisellä saattaisi olla jotain asiaakin. Vastasi siis tyyliin viikon tai kahden viiveellä. Eihän siitä ystävyydestä tullut mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ystävä ei ole luvannut soittaa takaisin, niin ei se nyt niin iso juttu ole.

Mulle kävi niin, että yritin monta kertaa soittaa kaverille. Hänellä oli aina kiire jonnekin tai ei muuten vain ollut aikaa puhua. Uskon, että kiire oli totta, koska hänellä oli vaikea vaihe menossa ja hän ei siksi pystynyt rauhoittumaan yhtään paikoilleen. Kaveri lupasi soittaa takaisin. Tästä on kolme, neljä vuotta aikaa eikä ole soittoa kuulunut. En ole ollut häneen tuon jälkeen missään yhteyksissä.

Toi että on "aina kiire" eikä ehdi koskaan jutella, on myös hyvä tekniikka jos haluaa päästä jostain ihmisestä eroon...

Mä en ymmärrä miksi ystäväsi pitäisi päivystää 24/7 sinun yhteydenottoasi. Hän ottaa yhteyttä mikäli ennättää ja haluaa. Itselläkin on joitain"ystäviä", joiden kanssa ei millään jaksaisi olla yhteydessä, koska voi olla varma ettei siitä mitään mukavaa koidu.

Kauheaa luettavaa puhelinkammoiselle introvertille. Takaraivossa muutenkin painaa kuumotus, että ei kai musta ole vaivaa ja enhän vain häiritse kaveria jos nyt soitan... ehkä myöhemmin, kun sillähän saattaa olla päivällinen tähän aikaan. Tai toisaalta se käy salilla usein näihin aikoihin... Ja sen jälkeen onkin jo kello kahdeksan eikä niin myöhään kehtaa soittaa. Jos huomenna sitten.

Kiva tietää, että näiden lisäksi olen itsekäs. Saamattomuuden myönnän.

Vierailija kirjoitti:

Oletko aina pummaamassa jotain?

En koskaan. Tämä ystävä kyllä pitää minusta, turhaan haukutte minua. Vaikuttaa että tällä ystävällä on vähän filmistaran elkeitä, hän käyttäytyy kuin olisi jotenkin muiden ylläpuolella. Hän on aina se, jota pitää tavoitella. Siksi minua kyllästyttää. Ettekö ymmärrä mitä tarkoitan? En tietenkään oleta että pitää olla heti vastaamassa, mutta jos olen soittanut monia kertoja, hän antaa odotuttaa. Mielelstäni aika tylsää käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aikoinaan sellainen ystävä, joka vastasi niin pitkällä viiveellä ettei niihin puheluihin huvittanut enää itse vastata. Hän halusi jostain syystä "pantata" yhteydenottoja, eikä koskaan osannut ottaa huomioon että toisella ihmisellä saattaisi olla jotain asiaakin. Vastasi siis tyyliin viikon tai kahden viiveellä. Eihän siitä ystävyydestä tullut mitään. 

Mulla oli myös tällainen ystävä. Laitoin viestiä ja tää vastasi aina noin viikon kuluttua takaisin. En enää viitsinyt laitella viestejä kun tämä alkoi toistumaan joka kerta eikä usein vastannut puhelimeen saati soittanut takaisin. Oli kuulemma niin kova kiire että kestää viikon laittaa yksi viesti. Kovasti aina kuitenkin puhui että olisi niin ihanaa nähdä ja tehdä kaikkea ja käydä vaikka missä yhdessä, mutta eihän nämä koskaan toteutuneet kun mikään ehdotettu aika ei käynyt. Ehdotin että ilmoittelee kun tietää milloin on aikaa ja ottaa sitten yhteyttä. Ei tullut yhteydenottoa. Ymmärsin yskän enkä ottanut enää yhteyttä. Meni muutama vuosi ja tämä ihminen on nyt yrittänyt ottaa yhteyttä. En tiedä miksi enkä ole vaivautunut ottamaan selvää. Mulla kesti kauan surutyö kun kuitenkin oltiin ystäviä kauan ja hän vaan feidasi mut. En halua ottaa sitä riskiä, että pahoitan mieleni kun hän taas yhtäkkiä lopettaa yhteydenpidon.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi ystäväsi pitäisi päivystää 24/7 sinun yhteydenottoasi. Hän ottaa yhteyttä mikäli ennättää ja haluaa. Itselläkin on joitain"ystäviä", joiden kanssa ei millään jaksaisi olla yhteydessä, koska voi olla varma ettei siitä mitään mukavaa koidu.

Ei tarvitse päivystää, tietenkään! Mutta jos joku henkilö on soittanut sinulle vaikkapa 3 kertaa, etkö sinä soita takaisin? Eikä kyse ole nyt sellaiseta henkilöstä, joka saisi satoja puheluja päivässä. Vaan ihan tavallisesta ihmisestä kyse.

Lopetan kutsumasta ystäväksi.

Niin tuttua tuo, ei vastata tekstiviesteihin, sähköposteihin, puheluihin, eikä edes facebookissa. Enkä ole edes mikään valittaja vaan iloinen rupattelija, en lyttää enkä arvostele. Tänä päivänä kun on kaikki mahdolliset yhteydet kaikilla käytössä eikä millään tavalla muka ehditä yhteyttä pitämään, tulkitsen sen automaattisesti välinpitämättömyydeksi ja sellainen ihminen saa jäädä. Facebookissakin näkee että tyyppi on siellä päivittäin eikä silti vastaa messengerin viesteihin. Ihmettelen miksi? Itse vastaan heti kun viestin luen. Sitten joskus ihmetellään kun en mitään isojakaan asioita kerro elämästäni. No miksiköhän en? 

No, näitä riittää. Otetaan nokkiinsa jos ei keretä vastaamaan , täytyyhän tavoitettavissa olla aina häntä varten.Viestiä jos pistää perään ettei juuri nyt ehdi jutella niin vastausta ei kuulu. Mulla on juuri tämän kaltainen "ystävä", odottaa minun olevan aina käytettävissä. Aina on soittaessaan jotain vailla, yleensä lastenhoito apua.

Ettekö te ymmärrä ettei näitä "ystäviänne" kiinnosta teidän seuranne.  Lopettaisin soittelun. Miksi pitää roikkua ihmisessä jota ei kiinnosta?

Mulla on monia kavereita joiden kanssa saattaa olla puolen vuoden tai jopa vuosienkin taukoa yhteydenpidosta ja kun taas tulee soiteltua ja nähtyä niin juttu jatkuu siitä mihin se jäi. Paitsi niiden ihmisten kanssa jotka syyllistää siitä ettei ole kuulunut mitään niin niiden kanssa välit viilenee. 

En ymmärrä muutenkaan näitä ihmisiä jotka ajattelee että kun on kerran ystävystytty niin sen ystävyyden pitäisi kestää hautaan asti. Elämäntilanteet ja ihmiset muuttuu, jotkut ihmissuhteet kestää muutokset ja jotkut kuihtuu ajan mittaan kokonaan tai joskus tauon jälkeen löytyy se yhteys uudestaan. 

Jos et ymmärrä ystävyytenne olevan kovin yksipuolista?

Minä lakkasin soittamasta takaisin ihmiselle joka piti minua ja perhettäni aivan pilkkanaan. Puhui selän takana paskaa minkä kerkesi ja edessäpäin esitettiin ystävää. 

Ihan vinkiksi, anna olla.

En soittele ihmisille, laitan viestin mesessä tai votsapissa. Ei nykyään enää soitella, se on ärsyttävää.

Kyllä mullekin muutama pummi tai itkuvirsien veisaaja soittelee, ei mulla ole aikaa olla tuntia puhelimessa kaikkien kanssa enkä halua lähteä ketään viemään autolla Ikeaan. Enkä jaksa kuunnella.

Eli lakkaa häiritsemästä ystävääsi!

Vierailija kirjoitti:

Soitteletteko yhä uudestaan, vai luovutatteko? Raivostuttavaa, että joku voi olla niin itsekäs tai saamaton, ettei voi soittaa kun näkee että hänelle on soitettu. Mikä tällaista ihmistä vaivaa? En kuitenkaan haluaisi laittaa välejä poikki, mutta pitääkö minun olla aina se yhteydenottaja?

Lakkaa häiritsemästä ihmisiä. Raivoa vaikka peilikuvallesi.

Soitan - ei vastaa - laitan asiani tekstarissa. Jos ei ota yhteyttä asian vaatimassa ajassa, niin se siitä sitten. En minä kyttää, kuluuko vastaamiseen minuutteja vai tunteja enkä kärtä, että soita, jutellaan.