taas mennään kylään vkl:si ja pelätä saa onko ruokaa

Yksinkertainen ratkaisu: älkää menkö.

Nyt on sunnuntai, viikonloppu on loppumaisillaan.

Mitäs jos sanoisit suoraan. Että "minulla on nälkä, saanko tehdä voileivän?"

Perheillä on kovin erilaisia tapoja. Esimerkiksi meillä syödään viikonloppuisin vain yksi lämmin ateria, illalla. Heräämme vasta noin klo 11, ja syömme silloin tukevan aamupalan. Iltaruoka on noin kuudelta. Lounaan skippaaminen on meistä luontevaa, tosin vierailta kysyn toki, onko heillä nälkä. Ja kaapista saa vieras toki aina hakea välipalaa.

Kannattaa siis avata se suu ja kysyä. Kas kun ei se emäntä mikään ajatustenlukija ole. Et ole sinäkään. Kukaan ei ole. Ja se on hyvä muistaa!

Ei kannata mennä paikkaan, jossa pelkää jäävänsä nälkään. Jollei ole varaa ostaa eväitä/mennä halutessaan ravintolaan ja vaikka kustantaa isäntäväkeä.

Käykää ennen vierailua syömässä joku tuhti ruoka, joka pitää nälän pois monta tuntia. Sitten mukaan jemmavälipaloja. Kun kerran talon tavat ovat tiedossa.

Voin tehdä leipää toki mutta en voi ryhtyä muuta huseeraamaan kun en ole emäntä enkä asukas.