Tuntuuko teistä ettette viitsi enää puhua niin vapaasti ongelmistanne lapsen saatuanne koska kaikki huolestuvat niin herkästi kun on lapsia?

En nyt ihan lastensuojeluilmoituksia pelkää, mutta on kyllä jäänyt anopille kertomatta miehen sairastuminen psyykkisesti ja erinäisiä muitakin asioita. Pärjäämme oikein hyvin, mutta anoppi heittäisi varmasti hepulit, kun ei se luota muutenkaan meidän "teinien" (siis olemme kyllä jo 40+) lastenhoitotaitoihin....

Kyllä. Kun saa lapsia, huomaa, että jotkut asiat ovat vain perheen sisäisiä. Ennen lapsia valitin parisuhdeongelmista aika avoimesti ystäville, mutta nykyään perhe on perhe ja asiat ei muille kuulu. Sinänsä en lasu-ilmoitusta pelkää, toki se olisi kamalaa, mutta jotenkin vaan on oma perhe tullut tärkeimmäksi.

Tää on varmaan yksi syy miksi ihmiset ei enää viitsi hankkia lapsia.

En ole kokenut vastaavaa. Toki en tuntemattomassa seurassa huutelisi ihan mitä tahansa, mutta kyllä tutuille ja ystäville uskallan puhua vapaasti. Mun kaverit ovat pikemminkin lajia "kukaan ei ole täydellinen" kuin kauhistelijoita.

Kyllä. En puhu kenellekään mitää omia asioita kun pitää ystäviäkin epäillä. Ovat vaan kateellisia, kun hanskaan suurperheen niin hyvin.

No, en koe. Ehkä siksikin, että minulla ei ole sellaisia ongelmia, jotka edes hypoteettisesti kiinnostaisivat lastensuojelua.

Jotkut parisuhderiidat, rahakriisit tai työpaikan ristiriidat eivät voisi vähempää kiinnostaa lastensuojelua.

Ja jos jollain on oikeasti sellaisia ongelmia, joiden takia laiminlyö lapsiaan, niin kehotan ottamaan ihan oma-aloitteisesti asian esille neuvolassa tai jopa soittamaan sinne lastensuojeluun. He ovat kyllä olemassa aivan perheiden parhaaksi, eivät kiusaksi tai isovelivalvoo-kyttäystä toteuttaakseen.

KYLLÄ TODELLAKIN! Olisi vaan pitänyt tajuta jo ekan lapsen kohdalla.

Lastensuojelu ja runsas ilmoitusten tekemiseen kannustaminen on vienyt ihmisten lastentekohalut. Rentous on hävinnyt vanhemmuudesta.