Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitain asioita ei näe?
26.01.2018 |
Välillä tavaraa katoilee, enkä löydä, ja kohta se haettu tavara onkin siinä, mistä jo etsin?
Yhtenä päivänä eteisen lattialla oli sininen pyykkipoika. Siivoilin tavaroita paikoilleen, työn alla oli tuulikaappi. Tuulikaappiin mennessä lattia näytti tyhjältä, mutta jos vilkaisin tuulikaapista eteiseen, pyykkipoika oli siellä. Ajattelin, että otan sen kohta, kun menen keittiöön. No, niin vain marssin siitä ohitse ajatuksissani. Palasin tuulikaapiin, lattia oli tyhjä. Ja sama homma, tuulikaapista sisälle päin katsoessa, siellä se pyykkipoika lojui yksinään valkoisella lattialla.
Näitä tapahtuu kohtuullisen usein... Täytän vaikka tiskikoneen ja kohta huomaan, että tiskipöydällä/altaassa on yhä astioita, vaikka juuri olin tyytyväinen saatuani kaikki mahtumaan kerralla koneeseen.
Mikä minua oikein vaivaa? Kotia on vaikea saada siistiksi, kun aina jossain lojuu jotain, mitä en muka rekisteröi. Toisesta suunnasta tullessa huomaan sitten, että ei olekaan valmista, vaan siivottavaa on yhä. Tulenko hulluksi vai mitä hemmettiä?
Kommentit (8)
Ehkä sulla on sokea piste? Siis suurentunut sellainen, eikä vain sellainen pieni niin kuin kaikilla on normaalisti. Kannattanee käydä silmälääkärissä tarkistuttamassa, että näköhermosi on kunnossa?
Vaihtoehtoisesti voi olla kyse ihan stressiperäisestä näköhäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko stressi todella vaikuttaa näköönkin? Sitä on ollut viime vuosina kyllä ihan riittämiin. Vie yöunetkin. :(
Tutulta kuulostaa.
Ajatukset eivät silloin jostain syystä pysy ihan koossa ja asioita unohtuu. Silmät katsovat, mutta eivät näe niin että viesti menisi korvien väliin asti, joten asioita voi jäädä puolitiehen. Voi kuulla että puoliso sanoo jotain, korvat kyllä kuulevat, mutta eivät kuuntele eikä mene perille asit mitä se toinen oikein sanoikaan.
Silloin pitää oikein päättää, että keskityn siihen mitä teen tai mitä kuuntelen.
Minultakin muuten menee paljon puhetta ohi korvien. Ihmettelin miehelle, miksemme juttele oikein mistään.m ies totesi, ettenhän minä kuuntele. Kiinnitin asiaan huomiota ja oikeassa hän oli.
Olisiko iltavuorolla lisää kokemuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä kolareita käsittelevässä lähteessä oli linkki jänskään artikkeliin: siinä käsiteltiin ihmisen tapaa tehdä havaintoja. Silmät eivät esim. koskaan skannaa jotain aluetta tasaisesti tai portaattomasti, vaan silmät hyppäävät yhdestä kohdasta seuraavaan. Mitä nopeammin yrität tarkastaa ison alueen, sitä harvempia pysähdyksiä silmä tekee. Tarkan näön alue on varsin pieni eli jos katsot jotain aluetta tosi nopeasti, on mahdollista että kohde jää huomaamatta. Tämä selittää esim. osan kolareista joissa ainakin toinen osapuoli sanoo että katsoi kyllä ja yhtäkkiä toinen tuli päälle kuin tyhjästä. Kaiken lisäksi siinä vaiheessa kun silmä on siirtämässä katsetta näiden yksittäisten pisteiden välillä, aivot pitävät muistissa viimeksi nähdyn kuvan, etkä näe "siirtomatkalla" nähtyjä kohteita.
Eikö ole tuttua kenellekään?