Entinen koulukiusaaja! Missä olet nyt? Miten menee elämässä? Entä kiusatut?

Aijaa.. Minun kokemukseni mukaan kaikilla menee suht hyvin, toki ne kiusaajat jotka olivat jo nuorena aika yksinkertaisia eivät ole kovin korkealle kouluttautuneita, mutta lapsia on sitäkin enemmän. Kiusatuista en oikeastaan tiedä, eivät kuuluneet eivätkä kuulu nykyäänkään kaveripiiriin.

Ikävä tuottaa pettymys, mutta maailma ei ole noin mustavalkoinen. Toki huonoista kotioloista peräisin olleella on suurempi riski syrjäytyä. Samalla ihmistyypillä on myös suuremmalla todennäköisyydellä ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja esimerkiksi kotona koettu henkinen tai fyysinen väkivalta saattaa varsinkin peruskoulu-ikäisellä johtaa aggressiiviseen käytökseen. Surullisia tällaiset ihmiskohtalot ovat, eivät mitään naurun aiheita vaikka kyseisten ihmisten sosiaalitaitojen puuttumisen uhriksi joutuminen on varmasti ollut inhottavaa. Periaatteessa ymmärrän katkeruuden. Koettu epäreiluus herkässä iässä kaivertaa pitkään ja syvältä, mutta tuollainen ylemmyydentunne kielii aika heikosta tunneälystä sinullakin.

Erityisesti teini-iässä opitussa tunteiden käsittelyssä ja empatian kyvyssä tulee taantuma, jolloin laiminlyöty ja paikastaan maailmassa epävarma yksilö saattaa sortua vahvistamaan omaa identiteettiään kohdistamalla väkivaltaa ja väärinkäyttämällä sosiaalista valtaansa muita sortamalla. Yleensä tämä vaihe menee kyllä ohi, mutta joillain tässä vaiheessa tapahtuu myös se ratkaiseva notkahdus päihteisiin ja syrjäytymisen tielle, kun kyky toimia yhteisössä on puutteellinen. "Vahvemmat jyrää heikommat" -malliin kotona kasvatettu ja mallia koulussa toteuttanut ei pärjää samoilla eväillä enää työelämässä, ellei jonkinlaista ulkopuolista apua ole saatavilla. Sekin on surullista, riippumatta siitä kuinka julmia teinitkin osaavat olla.

Hyvin on mennyt. Olen suorittanut kaksi tutkintoa, valmistumisen jälkeen sain heti töitä ja niitä on riittänyt, palkka on hyvä. Naimisissa, kaksi lasta. Jo maksettu paritalon puolikas Helsingissä. Kesämökki. Pari autoa. Pari kertaa vuodessa käydään perheen kanssa ulkomailla.

Mielestäni ihan kivasti menee, mukavaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Havahduttiin juuri erään naisen kanssa, kun keskusteltiin vanhoistakoulukiusaajista. Itseäni on kiusattu ala-asteella 2-4 luokilla. Häntä koko peruskoulun ajan. Sattumalta tunnen hänen kiusaajansa. Havahduttiin siis siihen, miten pääsääntöisesti koulukiusaajat on nykyään työttömiä, parturikampaaja/automekaanikkoja tms amislaisia, usein työttömiä tai oman firman perustaneita, juuri ja juuri pinnalla pysyjiä, narkkeja, juoppoja, vankilassa tms. Ihan yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta. Heillä ei myöskään ole muita ystäviä kuin nää muut kiusaajat. Heillä ei ole perheitä, korkeintaan joku työtön juoppo poikaystävä. Ja he pyörivät tuolla baareissa teinien seassa vielä 3-kymppisinäkin. Ja valittavat sitten päänsärkyään Ikean korkeakiilto valkoisissa pikku vuokrakämpissään.

Kiusatut puolestaan ovat päässeet yli niistä jutuista, kasvaneet aikuisiksi. Opiskelleet, matkustelleet, tehneet hienoja asioita elämillään. Menneet naimisiin, perustanut perheitä. Ovat haaveammateissaan tai opiskelevat siihen. Ovat muuttaneet ulkomaille rakkauden/työn/lämmön/kulttuurin perässä. Ostaneet/rakentaneet taloja. Elävät juuri haluamaansa elämää ja nauravat nyt noille vanhoille kiusaajille :D

HAHAHHAA!!

Toki on myös niitä, joilta kiusaajat ovat vieneet maton totaalisesti alta, ja jotka eivät enää päässeet takaisin jaloilleen. Kaikki sympatiani myös heille. <3

Ja haluan vielä huomauttaa, että kun tuossa aiemmin sanoin että kiusaajat on nykyään amislaisia, niin tarkoitus ei ollut haukkua amiksia. Ehdottomasti arvostan ammattikoulua ja pidän hyvänä kouluna. Se nyt vain kumpusi siitä, kun todettiin että moni tuntemamme kiusattu on opiskellut amkissa tai yliopistossa, ja kiusaajilla on toisen asteen koulutus. Se oli siis vain puhdas huomio koulutustasoista, vaikka ehkä vähän halveksuvaan sävyyn sen esitinkin. Halveksun kiusaajia.

Sittenhän kannattaa kiusata, koska takaa noin hienon elämän kohteelleen. 

Tosi epäitsekästä toimintaa tämä kiusaaminen.

Itse en ole kiusaaja, mutta veljeni oli. Suoritti akateemisen tutkinnon, meni naimisiin ja erosi. 

On hyvä työ, mutta vaikeuksia avioliitosta syntyneiden lasten äidin kanssa. Vieroittaa lapsia aktiivisesti ja tavallaan näin saa maistaa omaa lääkettään. 

Haluan veljelleni toki vain pelkkää hyvää, ei hän minua koskaan ole kiusannut, päinvastoin aina puolustanut. 

Mutta, kun olen jutellut veljeni kiusaamien kanssa, niin kamalalta tuntuu... Olin aikoinaan tietoinen kiusaamisesta, mutta en tajunnut sen tuhoavia vaikutuksia kohteelleen. 

Pidin sellaisena kiusoitteluna lähinnä.