Miten kadonneen jäljillä ohjelmassa he ilahtuvat niin täysin vieraan

Minä olen miettinyt, että antaisivat ihmisten olla. Kerran lähtenyt tai "kadonnut", siihen on aina joku syy. Tai adoptioon annettu tulee tv-kameroiden kanssa kyselemään, että miksi annoit minut pois. Ymmärrän, olen itsekin adoptiolapsi, että oma menneisyys vaivaa ja suurella osalla meistä on halu tietää ja tuntea oma perimä. 

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Minusta se olisi traumaattista ajatella, että tuo on minun sukulaiseni mutta en tunne häntä kotaan mitään.

Oma pappa ei ollut "oikea " pappa vaikka koko elämäni hänet tunsin. En edes halunnut tietää sitä oikeaa. Pappa oli rakas ja ihana.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt, että antaisivat ihmisten olla. Kerran lähtenyt tai "kadonnut", siihen on aina joku syy. Tai adoptioon annettu tulee tv-kameroiden kanssa kyselemään, että miksi annoit minut pois. Ymmärrän, olen itsekin adoptiolapsi, että oma menneisyys vaivaa ja suurella osalla meistä on halu tietää ja tuntea oma perimä. 

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Olen samaa mieltä siitä, että tuodaanhan tuossa yksityisiä asioita tv-ohjelmaan. Mutta sitten on noissa ollut niitä tapauksia, että se kadonnutta etsivä ei välttämättä pystyisi itse löytämään tuota henkilöä ja tuotantotiimi on ilmeisesti voinut auttaa. En pääsääntöisesti ole katsonut ohjelmaa, mutta tulee mieleen tapaukset, joissa 'kadonneella' on ollut eri äidinkieli. Tuotanto on voinut järjestää tulkin ja muutenkin etsiä henkilöä helpommin toisesta maasta. Ja oli jakso, jossa Venäjällä oltiin, siinä näytettiin tuo kohtaaminen mutta saivat nuo toisensa löytäneet myös jutella yksityisesti ilman kameroitakin siinä.

Itse ymmärrän myös kovasti halun etsiä vanhemmat, koska olen itse tutustunut isääni vasta myöhemmällä iällä. Sieltä tulee aina vastauksia niihin kysymyksiin, millainen on itse.

Koska veri on vettä sakeampaa.

Sitä on vaikea ymmärtää, jos et ole kokenut.

Minä sain kouluiässä sivumennen vahingossa kuulla, että minulla on veli. Äiti kieltäytyi puhumasta asiasta, oli siis muuttanut pois ja välit äitiin täysin rikki, ja äiti käyttäytyi kuin hänellä ei olisi poikaa koskaan ollutkaan.

Vuosien ajan mietin, että minkälainen veli on, miltä hän näyttää, minkälainen luonne hänelle on jne.

Olin juuri tullut täysi-ikäiseksi, kun viimein sain yhteyden veljeen. Tämä oli yllättynyt, mutta ilahtunut. Järkättiinkin tapaaminen pian, ja siitä pitäen aikataulujen mukaan yritetty tavata silloin tällöin.

Onhan se tietty outoa kun katsoo ventovierasta ja ajattelee, että tuo on minun sisarukseni. Mutta itse ainakin halusin tutustua häneen, koska hän on sisarukseni.

Vierailija kirjoitti:

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Eikö noissa ohjelmissa se juontaja yleensä käy tapaamassa henkilöä ilman kameroita? Soittavatkin usein niin, ettei siinä ole ketään kuuntelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt, että antaisivat ihmisten olla. Kerran lähtenyt tai "kadonnut", siihen on aina joku syy.  

Eiköhän aika moni anna lapsensa siksi pois, kun ajattelevat, ettei ole muuta vaihtoehtoa sillä hetkellä? Eivät suinkaan siksi, etteivät haluaisi pitää.

Tuo suomalainen versio on muutenkin kiusallinen. Alkuperäisessä englantilaisessa versiossa oli henkilö joka etsi kadonnutta henkilöä x. Kertoi tarinansa ohjelmalle, ohjelman tuottajataho laittoi yksityisetsivän asialle selvittämään osoitteita, virallisia dokumentteja jne. ja jos oikea ihminen löytyi, tämä etsivä otti ensimmäisenä yhteyttä henkilöön x ja kertoi että häntä etsitään sen ja sen toimesta. Ja kysyi onko etsitty halukas tapaamaan etsijänsä. Aina ei ollut, mutta saattoivat antaa vaikkapa kirjeen annettavaksi etsijälleen.

Ja sen takia tää suomalainen versio jossa nää ihmiset vaan laukkaa toisen ovelle kameraryhmineen, on ihan karmeaa puuhastelua.

Lisäksi se Ellen voisi jo päivittää lookinsa vähän raikkaampaan ja meikiltään kevyempään.

Nimenomaan siksi en ymmärrä koska olen kokenut saman.

Läheinen suhde syntyy vain viettämällä aikaa ihmisen kanssa, ei veriside.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö, ei jonkun toisen osa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt, että antaisivat ihmisten olla. Kerran lähtenyt tai "kadonnut", siihen on aina joku syy. Tai adoptioon annettu tulee tv-kameroiden kanssa kyselemään, että miksi annoit minut pois. Ymmärrän, olen itsekin adoptiolapsi, että oma menneisyys vaivaa ja suurella osalla meistä on halu tietää ja tuntea oma perimä. 

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Missä jaksossa ovat menneet? Ainahan juontaja ja mahdollinen opas/tulkki on mennyt ensin itse ja kameramiehet jääneet tämän etsijän kanssa jonnekin kauemmas odottamaan. Ja vasta sitten, kun ovat saaneet luvan mennä kameroiden ja tämän etsijän kanssa tapaamaan, ovat menneet.

Käsikirjoitettu ja lavastettu ohjelma. Voi olla, että sukulaisiaan etsivä päähenkilö ei saa etukäteen selville kaikkia "juonenkäänteitä", mutta tuotantotiimi on varmasti löytänyt "kadonneen" jo ennen reissua. Se on vähän kurja, että telkkuun on päätynyt vain onnellisia kohtaamisia. Yhtä lailla olisi kiintoisaa nähdä tai kuulla myös ikävistä jälleennäkemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt, että antaisivat ihmisten olla. Kerran lähtenyt tai "kadonnut", siihen on aina joku syy. Tai adoptioon annettu tulee tv-kameroiden kanssa kyselemään, että miksi annoit minut pois. Ymmärrän, olen itsekin adoptiolapsi, että oma menneisyys vaivaa ja suurella osalla meistä on halu tietää ja tuntea oma perimä. 

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Missä jaksossa ovat menneet? Ainahan juontaja ja mahdollinen opas/tulkki on mennyt ensin itse ja kameramiehet jääneet tämän etsijän kanssa jonnekin kauemmas odottamaan. Ja vasta sitten, kun ovat saaneet luvan mennä kameroiden ja tämän etsijän kanssa tapaamaan, ovat menneet.

Jakso, jossa olivat luovutetun Karjalan puolella, paukkasi koko kuvausryhmä taloon sisään etsimään ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Nimenomaan siksi en ymmärrä koska olen kokenut saman.

Läheinen suhde syntyy vain viettämällä aikaa ihmisen kanssa, ei veriside.

Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö, ei jonkun toisen osa.

Olen myös kokenut saman, se ihminen on sellainen, johon ei ole tunnesidettä. Mutta jos on mahdollisuus tutustua, huomaa samankaltaisuuksia, vielä sellaisia aika jänniä. En ajattele, että biologinen vanhempani on sellainen, jota olen "osa", tietenkin olen oma itseni. Mutta olen myös osa jatkumoa, sukuani ja minussa on vanhempieni piirteitä, myös huonoja piirteitä:)

 Mutta uskon, että nykyään asioista puhutaan enemmän ja kadonnutta etsiväkin ymmärtää, että kadonneen löytyminen ei välttämättä tarkoita sitä, että on jotenkin ruusunpunaisen onnellinen loppu, vaan voi tulla vaikeita tunteita ja kielteisiäkin tunteita. Mutta onhan se sitten oma valinta, kuinka paljon haluaa kohdata itse näitä tunteita. Se voi olla karua ja siten ei olekaan pakko.

Vierailija kirjoitti:

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Nämä asiat kylläkin selvitetään jo ennen ohjelman kuvaamista. Ei tule kenellekään yllätyksenä. Kamerat voi halutessaan myös kieltää.

Yleensä ihminen ajattelee mitä hänessä on vikaa kun on annettu pois, vaikka se olisi päinvastoin, on ajateltu hänen parastaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän kurja, että telkkuun on päätynyt vain onnellisia kohtaamisia. Yhtä lailla olisi kiintoisaa nähdä tai kuulla myös ikävistä jälleennäkemisistä.

On niitä negatiivisia jälleennäkemisiäkin ollut aiemmilla kausilla. Tulee mieleen ainakin se palturia puhunut nisti-/alkoholistiäiti, isät, jotka eivät kameran sammuttua ole halunneet olla missään yhteydessä ja suomalaistyttö, joka löysi isänsä, mutta oli itse hyvin kylmä ja katkera isälleen eikä halunnut jatkaa yhteydenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta että mennään kenties oikeasti ihan yllättäen oven taakse tv-kameroiden kuvatessa on minusta julmaa. 

Nämä asiat kylläkin selvitetään jo ennen ohjelman kuvaamista. Ei tule kenellekään yllätyksenä. Kamerat voi halutessaan myös kieltää.

Juuri näin. Kaikilta kuvatuilta kun on lain mukaan pakko olla suostumus allekirjoitettuna.

Vierailija kirjoitti:

ihmisen näkemisestä

Kerran naapurissani eli vanha mies, joka oli yhtä innokas lukija kuin minäkin ja keskustelimme paljon kirjoista. Hän suri elämässään vain sitä, ettei ollut saanut lapsia ja vaimokin oli kuollut suhteellisen nuorena. Kertoi toivovansa saavansa isänpäiväkortin edes kerran elämänsä aikana. Totesi harrastaneensa esiaviollista seksiä mutta ilmeisen hedelmättömästi kun mistään ei tullut lapsiehdokkaita.

Jos sukulaiset eivät halua telkkariin, tapauksesta ei julkaista jaksoa sarjassa