Mies työkomennukselle, mukaan vai ei?

Miesystävä joutui lähtemään kahden vuoden työkomennukselle toiselle puolelle maailmaa. Hän toivoo ja pyytää minun muuttavan mukaan, mutta minua lähtö ahdistaa. Olemme asuneet useita vuosia ulkomailla eli siinä mielessä ei ole ”once in a lifetime” juttu kummallekaan. Ollaan oltu pari vuotta yhdessä, mutta asuttu koko ajan eri maissa vaikka nähtykin min. parin viikon välein. Ei siis olla naimisissa eikä ole lapsia (vaikka itsellä lapsihaaveet ja -paineetkin ovat jo kovat kun ikää on). Asun itse nyt toisessa Pohjoismaassa ja itsellä oli toive ennemminkin asettua aloilleen ja palata Suomeen, myös koska omat vanhemmat ovat jo hyvin iäkkäitä. Lisäksi tuntuu kurjalta luopua omasta urasta, en todnäk saisi nykyistä vastaavaa työtä täältä uudesta maasta kun en osaa kieltä. Mies kyllä on halukas maksamaan elämisen ja minulle eläkesäästöt yms., eli taloudellista huolta ei ole. Rakastan häntä mutta en haluaisi kyseiseen maahan ja luopua kaikesta ”omasta elämästä”. Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa?