Lapsilla ei urheiluharrastuksia, asumme maalla kaukana kaikesta

Olen myös maalta, keskeltä ei mitään. Siellähän voi touhuta kaikkea, ei sen tarvitse olla mitään harrastusta johon pitää autolla mennä. Minulle riitti koira ja lähistöllä ollut ravuritalli jossa kävin vähän hommailemassa. Marjastettiin, sienestettiin, hoidettiin puutarhaa, käytiin lavatansseissa kesäisin ja samoiltiin luonnossa muuten vain. Kaverit kävivät koiriensa kanssa metsästyskokeissa ym. sekä tietty metsästämässä niiden kanssa, jos on karjaa paimenkoiran valmennus on haastavaa ja palkitsevaa. Voi kasvattaa kurpitsoja, huolehtia kiinteistöstä, siellä ei taatusti tekemisen puute pääse yllättämään, se on itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös maalta, keskeltä ei mitään. Siellähän voi touhuta kaikkea, ei sen tarvitse olla mitään harrastusta johon pitää autolla mennä. Minulle riitti koira ja lähistöllä ollut ravuritalli jossa kävin vähän hommailemassa. Marjastettiin, sienestettiin, hoidettiin puutarhaa, käytiin lavatansseissa kesäisin ja samoiltiin luonnossa muuten vain. Kaverit kävivät koiriensa kanssa metsästyskokeissa ym. sekä tietty metsästämässä niiden kanssa, jos on karjaa paimenkoiran valmennus on haastavaa ja palkitsevaa. Voi kasvattaa kurpitsoja, huolehtia kiinteistöstä, siellä ei taatusti tekemisen puute pääse yllättämään, se on itsestä kiinni.

Kyllähän kesällä on tekemistä, mutta koulun jälkeen on jo pimeää, eikä todellakaan mitään kivaa voi harrastaa, kun kaikki kiva on keskustassa.

Eikö tenniksen aikaan löydy samasta kaupungista lapsille muuta mieleistä harrastusta? Kun kuitenkin ilmeisesti joudutte ajamaan lähemmäs kaikkea. 

Tehkää polkuja metsään ja liikkukaa siellä. Kyllä maallakin voi tehdä kaikenlaista vaikka onkin talvi. 

Millä oikeutuksella sun harrastus on niin tärkeä, että sen takia ajetaan autolla, mutta lasten ei?

Jos oman harrastuksesi vuoksi voit ajella edes takaisin keskustaan, niin ei luulisi olevan vaikea homma tehdä samaa myös lapsen takia. Vanhempien päätöshän se on asua kaukana kaikesta, tyhmä laittaa lapsi kärsimään siitä. 

Eikä sen harrastuksen ole pakko olla liikuntaa. Ja kyllä lapsista ihan täyspäisiä kasvaa vaikkei varsinaisesti harrastaisi mitään, mutta jos lapsi on kiinnostunut harrastamaan jotain, on hölmö nurista että kun asutaan kaukana kaikesta. 

Oot sä kyllä aika itsekäs.

Ensinnäkään harrastuksen puute ei ole haitaksi lapselle. Jos lapsi ei halua tai hänet pakotetaan harrastamaan niin siitä voi olla haittaa. Harrastus-intoinen lapsi taas hinkuu ja vaatii päästä harrastamaan matkankin takaa, siinä tapauksessa veisin siihen mikä kiinnostaa (ei välttämättä tennis). Kaukana asumisella on hintansa ja koska se on oma valinta niin siihen en sinun tapauksessi vetoaisi. Itse asutaan kaiken äärellä ja lapsi ei halua harrastaa mitään ohjattua. Hiihtoladut, luistelukentät ja pulkkamäki sekä leikkipuisto löytyy läheltä, niissä tykkää liikkua.

Minkä ikäisistä lapsista on kyse? Leikki-ikäiselle lapselle ulkoilu=liikunta!

Hiihtää, luistella vaikka mitä voi tehdä maalla.

Minkäikäiset lapset ap?

Me asutaan keskellä ei mitään ja meillä on pulkkamäki (auraus lumet tampattu) hiihdetään suksilla, kelkkailaan potkurilla, lumikenkäillään, osa piha-alueesta aurattu pelikentäksi, jossa pelataan mailalla ja pallopelejä, tehty luistelua varten tekojää jne. jne.

Julmaa pakottaa lapset asumaan tuollaisessa paikassa. Mitä ootte oikein miettinyt? Teininä tulevat voimaan tosi pahoin

Me asutaan maalla kaukana kaikesta. Jokaista muksua on kuskattu aina harrastuksiin. Laajasti ovat saaneet harrastaa VPKta, taekwondondoa, jääkiekkoa, ratsastusta, balettia, voimistelua, soittamista, näyttelemistä 4Hta jne ihan oman halunsa mukaan. Nyt on jo vanhemmalla ajokortti niin kuskausrumba vähän helpottuu. Mikäli ei ihan korvessa asu, voi kimppakyytejäkin harrastaa. Omat kodin ulkopuoliset harrastukset tässä kyllä on saanut jäädä.

Mulla oli lapsena sama tilanne. Olin ihan onneton kaiken puuttumisesta. Mutta mun kaveri lohdutti, että mulla on varmasti kova kunto, kun pyöräilin joka päivä 20 km kouluun.

Juuri tuon takia emme ole muuttaneet maalle vaikka välillä tuntuu että haluaisinkin. Olen itse kasvanut maalla ja tiedän hyvin harrastusmahdollisuuksien puutteen. Täällä kaupungissa on lapsille enemmän tarjolla eri harrastuksia ja mahdollisuudet ovat moninkertaiset siihen verrattuna a jos muuttaisimme maalle. Meillä myös molemmilla työt joita pitää tuoda kotiin eli iltojen käyttäminen kuskaamiseen ei meidän arjessa onnistuisi.

Asuin minäkin lapsuuteni maalla, missä lähes joka paikkaan piti mennä autolla. Mihinkään harrastuksiin en päässyt, koska ne alkoivat juuri samaan aikaan kun vanhempien piti mennä iltanavetalle, eivätkä he ehtineet kuljettaa. Ei se kuitenkaan minua rajoittanut, kuljin leikkiessäni paljon metsissä ja muutenkin luonnossa, metsäretkillä saattoi mennä pari-kolme tuntiakin. Liikuntaa siinä kyllä sai. Ja tietenkin kaikki pihaleikit vielä päälle.

Saa kyllä olla melko kompura jos ei pysty juoksemaan tiellä jossa auto pystyy ajamaan.

Mutta ei sen juoksulenkin tarvitse tietenkän kaikkia kiinnpstaa.

Asumme maalla kaukana kaikesta ja 3 jo teini-ikäistä lasta harrastaa jalkapalloa, parkouria, salibändya, balettia, teatteri-ilmaisua (hieno nimi sille, että täällä on valtakunnallisestikin arvostettu nuorisoseuran ylläpitämä teatteri), seurakunnan toimintaa (vanhin lapsi jopa vetää tyttökerhoa koulun jälkeen), partiota, elokuvakerhoa, sirkuskoulua, golfia ja varmaan vielä jotain muuta. Enemmän minun repanalapseni harrastavat kuin tuttujen lapsen Helsingissä, koska täällä moni harrastus on halvempi kuin kaupungissa, esimerkiksi sirkuskoulu on ilmainen.

Melkein väitän, että ap:n tapauksessa kyse on vahvasta vanhempien mielikuvituksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Saa kyllä olla melko kompura jos ei pysty juoksemaan tiellä jossa auto pystyy ajamaan.

Mutta ei sen juoksulenkin tarvitse tietenkän kaikkia kiinnpstaa.

Apn lasten harrastamattomuuteen kantaa ottamatta joudun toteamaan, että ajoittain näillä ei-pääteillä pääsee paremmin liikkumaan luistimilla kuin autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa kyllä olla melko kompura jos ei pysty juoksemaan tiellä jossa auto pystyy ajamaan.

Mutta ei sen juoksulenkin tarvitse tietenkän kaikkia kiinnpstaa.

Apn lasten harrastamattomuuteen kantaa ottamatta joudun toteamaan, että ajoittain näillä ei-pääteillä pääsee paremmin liikkumaan luistimilla kuin autolla.

Itse olen asunut lapsuuden maalla ( lähikirkonkylän 22 km). Joskus ei kouluun päästy kun tiet oli ummessa. Juoksemaan pääatiin kyllä aina halutessamme. Metsässä se oli mukavinta.

Kommentin kirjoittanut.

Ota mukaan ja ilmoita omaan ryhmään.