Akateemiset naiset, joilla amismies: Kuinka suhteen saa onnistumaan?

Ei saa piiskata kuollutta hevosta. Tämä aihe alkaa olla jo puhkikulutettu.

Kun pitää alapään kireänä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa piiskata kuollutta hevosta. Tämä aihe alkaa olla jo puhkikulutettu.

Jaa, no on mennyt vähän ohi kun en yleensä hengaa täällä. Kannattanee lukea itse niitä ketjuja, jotka kiinnostavat. ap

Jos ei välitä siitä mitä suhteesta puuttuu.

Antoisat keskustelut.

Ei kai siinä muuta.

Amis ei ole = tyhmä, kouluttamaton tai sivistymätön. 

Vierailija kirjoitti:

Amis ei ole = tyhmä, kouluttamaton tai sivistymätön. 

No ei se ainakaan "=" -merkkiä osaa käyttää oikein.

No opeta sitä keskustelemaan ja motivoi älylliseen toimintaan sekä itsensä sivistämiseen. Tyyppi ei välttämöttä ole tomppeli, vaan yksinkertaisesti sivistymätön mutta kehityskelpoinen. T. Toinen akateeminen nainen, jolla "tyhmä" amismies, joka on alkanut kukoistaa saatuaan vähän uusia virikkeitä aivoilleen. Hyvää miestä ei kannata pikku seikkojen takia heivata, kukaan ei ole täydellinen.

No minä en missään vaiheessa ole edes yrittänyt keskustella mieheni kanssa akateemisista aiheista. Riittää että minulla on ystäviä joiden kanssa niistä keskustelen. Vastaavastihan minä en osaa puhua mieheni kanssa kaikista häntä kiinnostavista asioista (kuten erilaisten koneiden korjaamisesta tai metsänhoidosta ). Mutta en olekaan koskaan kokenut akateemisuutta koko identiteettiäni läpäiseväksi asiaksi, vain osaksi minua.

Vierailija kirjoitti:

No opeta sitä keskustelemaan ja motivoi älylliseen toimintaan sekä itsensä sivistämiseen. Tyyppi ei välttämöttä ole tomppeli, vaan yksinkertaisesti sivistymätön mutta kehityskelpoinen. T. Toinen akateeminen nainen, jolla "tyhmä" amismies, joka on alkanut kukoistaa saatuaan vähän uusia virikkeitä aivoilleen. Hyvää miestä ei kannata pikku seikkojen takia heivata, kukaan ei ole täydellinen.

Eikö tunnu raskaalta olla toisen motivoija ja opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aika paljon koulutusta ja laaja kiinnostus ympäröivään maailmaan. Tapaamallani todella kultaisella miehellä on plakkarissa pari vuotta amista ja paikoitellen erittäin heikko yleissivistys. Mies on todella kiltti, huomaavainen, luotettava, hyvä ja ahkera kotitöissä. Kemiaa löytyy ja meillä on hauskaa yhdessä kunnes keskustelunaihe liippaa mitään vähänkään teoreettisempaa tai ylätasoista. Sitten tulee ongelmia. Mies ei vaan tajua.

Mä olen ollut yksin vuosia, ja tiedän että sopisin paremmin yhteen vähän enemmän opiskelleen tyypin kanssa, mutta sellaista ei nyt ole löytynyt ja lapsentekoikä alkaa olla lopuillaan. Voiko tällaisen suhteen saada toimimaan? Tällä hetkellä jään vaille älyllistä haastetta suhteessani, mutta kai kaikki jäävät suhteessaan jotain vaille? Lähinnä mietityttää, voinko säilyttää kunnioitukseni tuota maailman ihaninta tomppelia kohtaan loppuun saakka.

Et kunnioita häntä nytkään. Ei akateeminen nainen voi olla mitenkään amiksen kanssa.

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta hyvä kaverini on itse maisteri ja naimisissa amiksen kanssa. He ovat olleet yhdessä nyt 7 vuotta, joista 5 naimisissa ja ainakin vierestä seurattuna ovat tosi onnellisia.

Yhteistä heillä on paljon, mm. arvot ja poliittiset kannat, näkemys siitä mitä he haluavat tulevaisuudelta ja milloin (lapset, asuminen, matkustelu jne.), huumorintaju ja rahankäyttö.

Toisaalta eroja löytyy esim. kielitaidosta (kun matkustavat, kaveri tulkkaa) tai kotitöiden tekemisestä.

Ehkä isoin juttu on että kaverini on itse melko epäakateeminen stereotyyppisessä mielessä, eikä häntä kiinnosta pitkät keskustelut politiikasta tai filosofiasta tms. Lisäksi hänen miehellään on paljon sellaisia ominaisuuksia joita hän arvostaa (kätevä käsistään, nokkela, kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista) ja hän pitää miestään älykkäänä ja fiksuna.

Itse sanoisin että suhde toimii koulutustaustoista riippumatta jos molemmat voivat rehellisesti arvostaa toista.

Meillä on kotona ihan mukavaa vaikka ei jatkuvasti mietitä akateemisia kysymyksiä (kuka näin edes tekee?). Mies on duunari ja minä tohtori. Mies on tosin kiinnostunut laajasti asioista ja arki sujuu hyvin. Ei minulla ole edes ystävissä paljoa sellaisia, jotka jakaisivat minun ammatillista kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

No minä en missään vaiheessa ole edes yrittänyt keskustella mieheni kanssa akateemisista aiheista. Riittää että minulla on ystäviä joiden kanssa niistä keskustelen. Vastaavastihan minä en osaa puhua mieheni kanssa kaikista häntä kiinnostavista asioista (kuten erilaisten koneiden korjaamisesta tai metsänhoidosta ). Mutta en olekaan koskaan kokenut akateemisuutta koko identiteettiäni läpäiseväksi asiaksi, vain osaksi minua.

Itse olen amisnainen ja miesystäväni on sitten akateeminen. Joskus tulee hauskoja tilanteita kun mieheni ei aina muista koulutustani :) itseäni se lähinnä huvittaa :) Molemmat ollaan osattu hoitaa jutut, duunit, sun muut aina, ettei se näissä käytännön asioissa näy missään. Ehkä minä jopa järkevämmin jos saan kehua itseäni. Mutta monenlaisista sivistysjutuista en tajua mitään, ennemmin kiinnostaa formulat ja lätkä :)  Ikää on meillä jo 35+ eli ei mitään teinejä enää.

Aiemmin olen seurustellut ja asunut yhdessä ihan amismiesten kanssa.

No, ihan turha ihmisiä lokeroida koulutuksen perusteella. Itse valitsin aikanaan "amismiehen", joka on aina ollut hyvissä töissä ja fiksu. Tiesin hänellä olevan älliä, mutta ei kunnianhimoa niin paljoa. Myöhemmin hän sitten kouluttautui ammattikorkeakoulussa ja pääsi jatkoon maisteriohjelmaan, jossa opiskelee nyt. Innostui opiskeluista vasta vanhemmalla iällä ja urakin on hyvässä vaiheessa. Olisiko hän vähemmän arvokas ihmisenä, jos ei olisi opiskellut? Sama ihminen hän on.

Mieheni on amis, mutta ei tomppeli. Hän on kiinnostunut historiasta, tieteistä, kirjallisuudesta ja yhteiskunnallisista asioista ja omaa mielestäni varsin hyvän yleistiedon. Hän on fiksu, älykäs ja maanläheinen tyyppi, joka valitsi ammatikseen alan, jossa voi tehdä käsillään ja käyttää luovuuttaan, koska tykkää sellaisesta.

Kyllä se onnistuu jos vaan miehesi kestää sinun ylpistelymeininkiäsi ja tulet sieltä pilvilinnoistasi ihan maankamaralle tavallisten ihmisten tasolle, joka siis sinä itsekin olet.

Vierailija kirjoitti:

No minä en missään vaiheessa ole edes yrittänyt keskustella mieheni kanssa akateemisista aiheista. Riittää että minulla on ystäviä joiden kanssa niistä keskustelen. Vastaavastihan minä en osaa puhua mieheni kanssa kaikista häntä kiinnostavista asioista (kuten erilaisten koneiden korjaamisesta tai metsänhoidosta ). Mutta en olekaan koskaan kokenut akateemisuutta koko identiteettiäni läpäiseväksi asiaksi, vain osaksi minua.

Juuri näin! Mieheni on myös ammattikoulutaustallaan päässyt urallaan paljon pidemmälle ja korkeampaan asemaan kuin minä korkeakoulupapereillani. Juttelen ystävieni kanssa sitten niistä teologisista dilemmoista ja vastaavista. Parisuhteessa en sitä pidä välttämättömänä.

Ihan näin tyhmänä insinöörinä kysyn, että mitä ovat nämä teoreettiset ja ylätasoiset keskustelun aiheet joita amis ei ymmärrä?

1/5

Ihan hyvä yritys

Ei saa onnistumaan.