Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Akateemiset naiset, joilla amismies: Kuinka suhteen saa onnistumaan?
12.01.2018 |
Mulla on aika paljon koulutusta ja laaja kiinnostus ympäröivään maailmaan. Tapaamallani todella kultaisella miehellä on plakkarissa pari vuotta amista ja paikoitellen erittäin heikko yleissivistys. Mies on todella kiltti, huomaavainen, luotettava, hyvä ja ahkera kotitöissä. Kemiaa löytyy ja meillä on hauskaa yhdessä kunnes keskustelunaihe liippaa mitään vähänkään teoreettisempaa tai ylätasoista. Sitten tulee ongelmia. Mies ei vaan tajua.
Mä olen ollut yksin vuosia, ja tiedän että sopisin paremmin yhteen vähän enemmän opiskelleen tyypin kanssa, mutta sellaista ei nyt ole löytynyt ja lapsentekoikä alkaa olla lopuillaan. Voiko tällaisen suhteen saada toimimaan? Tällä hetkellä jään vaille älyllistä haastetta suhteessani, mutta kai kaikki jäävät suhteessaan jotain vaille? Lähinnä mietityttää, voinko säilyttää kunnioitukseni tuota maailman ihaninta tomppelia kohtaan loppuun saakka.
Kommentit (148)
40 jatkaa. Ainoa vaihtoehto on, et inttikaveril on iso vehje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistun maisteriksi vuoden sisällä. En pystyisi keskustelemaan ap:n kanssa kausaalihuteista, ellei hän ensin selittäisi minulle, mitä se tarkoittaa. Onko nyt ongelmana ap:n jumittuminen oman alansa jargoniin?
Puolisollani on AMK-tutkinto, kuten minullakin alla. On meillä puheenaiheita, joista on vaikeaa keksustella, muun muassa nyt opiskelemani alan ajankohtaiset asiat. En silti usko, että keskustelun hankaluus johtuisi puolisoni alemmasta koulutustasosta, vaan kiinnostuksenkohteiden eroavaisuuksista. Juttelen niistä ammattiasioistani kollegoideni kanssa.
Joskus ärsyttää puolisoni "kapeakatseisuus", mutta olen tajunnut, että olen itse niin korkeakoulukuplassani, että joskus mittaan avarakatseisuutta ja älykästä keskustelua vain kuplani sisältä. Silloin akateemisuus näyttäytyy todella jäykältä. Kysymys on kuitenkin omasta kyvystä keskustella eri tavoin ja erilaisten ihmisten kanssa, eri aiheista.
Puolisoni haluaisi puhua kanssani politiikkaa. Minua aihe ahdistaa, koska keksustelussa tulevat aina esiin ajankohtaiset vääryydet ja ylilyönnit. Puolisoni on politiikkakeskusteluissa hyvin taitava, mitä minä en todellakaan ole.
Kuka haluaisi puolisokseen itsensä kopion? Jos mies on hyvä, anna suhteelle mahdollisuus.
Mulle oikeasti se oma (akateeminen) ala on intohimo, ja keskustelu on parisuhteen tärkein osa-alue. Rakastuin sitten työkaveriin.
Toiset valkatkoon kumppaninsa toisin perustein, ei kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin tyhmänä insinöörinä kysyn, että mitä ovat nämä teoreettiset ja ylätasoiset keskustelun aiheet joita amis ei ymmärrä?
Esimerkiksi asioiden kausaalisuhteet, hierarkkiset suhteet, suht. tavallistenkin sivistyssanojen merkitykset ovat hänelle hankalia. Juuri tuollaiset "synonyymi" tai "optimistinen" -tyyppiset sanat siis. Vaikeus erottaa oman mielipiteen ja faktan ero, vaikeus ymmärtää millainen tieto on luotettavaa jne... Tässä esimerkkejä asioista, jotka ovat miehelleni vaikeita. Käytännössä tämä näkyy siten, että silloin kun tulee puheeksi jotain muuta kuin se ihan juuri konkreettisesti käsillä oleva todellisuus, meillä on suuria vaikeuksia ymmärtää toisiamme. Se, ettei hän ymmärrä näitä asioita ei johdu siitä että hän on amis, vaan siitä ettei häntä ole kiinnostanut sivistää itseään muuta kuin omalla kapealla alallaan. Tämän vuoksi myös opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Ap
Minä olen akateeminen ja mies ei, mutta meillä ei ole vastaavia ongelmia. No, lähdekriittisyys ei ole hänen vahvin puolensa, mutta eipä se ollut akateemisen eksänikään vahvuuksia.
Mun amikseni uskoo enneuniin ja muuhun vastaavaan . Hällä on aika mystinen maailmankuva. Musta on aika kiinnostavaa kun hän voi heittää mitä vain mulle ihan outoa juttua ...itse en usko noihin juttuihin mutta en oo koskaan tuntenut tarvetta alkaa argumentoida hänen uskomuksiaan vastaan tai alkaa "opettaa " :)
Mä haluaisin sen verran vielä tarkentaa tilannetta, ettei mulla ole mitään tarvetta keskustella varsinaisesti "akateemisista aiheista" tai oman tieteenalani asioista miehen kanssa. Lähinnä olisi siis mukavaa joskus kun spontaanisti tulee vaikka uutisia katsoessa joku poliittinen aihe pöydälle, niin pystyä siitä saamaan jonkinlainen keskustelu aikaiseksi. Se vaatisi sen, että toinen tietäisi esimerkiksi mitä tarkoittaa "oikeisto" ja mitä tarkoittaa "vasemmisto", ja että Iltalehdestä luettu kohulööppi ei välttämättä ole ihan koko totuus asioista. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43 pahoittelee typoja, vaikka niistäkin tuli ihan hyviä :-)
Ok ap, selvensit hyvin. Oikeisto ja vasemmisto ois hyvä ymmärtää. Olen kuitenkin erään ulkkispoikaystäväni kanssa joutunut kauheaan kriisiin, kun hänen kotimaassaan ja kielessään oikeisto ja vasemmisto olivatkin vinkkelimmin kuin meillä :-D Siitä sai hyvän tappelun aikaiseksi. Erosimme, mutta emme tämän takia.
Vihreät on puolue, jonka edustajista minunkin pitää aina tarkistaa, ketkä ovat enemmän oikealle ja ketkä vasemmalle kallellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistun maisteriksi vuoden sisällä. En pystyisi keskustelemaan ap:n kanssa kausaalihuteista, ellei hän ensin selittäisi minulle, mitä se tarkoittaa. Onko nyt ongelmana ap:n jumittuminen oman alansa jargoniin?
Puolisollani on AMK-tutkinto, kuten minullakin alla. On meillä puheenaiheita, joista on vaikeaa keksustella, muun muassa nyt opiskelemani alan ajankohtaiset asiat. En silti usko, että keskustelun hankaluus johtuisi puolisoni alemmasta koulutustasosta, vaan kiinnostuksenkohteiden eroavaisuuksista. Juttelen niistä ammattiasioistani kollegoideni kanssa.
Joskus ärsyttää puolisoni "kapeakatseisuus", mutta olen tajunnut, että olen itse niin korkeakoulukuplassani, että joskus mittaan avarakatseisuutta ja älykästä keskustelua vain kuplani sisältä. Silloin akateemisuus näyttäytyy todella jäykältä. Kysymys on kuitenkin omasta kyvystä keskustella eri tavoin ja erilaisten ihmisten kanssa, eri aiheista.
Puolisoni haluaisi puhua kanssani politiikkaa. Minua aihe ahdistaa, koska keksustelussa tulevat aina esiin ajankohtaiset vääryydet ja ylilyönnit. Puolisoni on politiikkakeskusteluissa hyvin taitava, mitä minä en todellakaan ole.
Kuka haluaisi puolisokseen itsensä kopion? Jos mies on hyvä, anna suhteelle mahdollisuus.
Kausaalisuhdepäättelyllä tarkoitan siis ihan yleistä loogista tajua siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi jos on hellekesä ja jäätelönmyynti on huipussaan ja sattuu myös paljon hukkumiskuolemia, hukkumiset eivät johdu jäätelöstä. Eli siis ihan perustaju siitä, ettei asioiden yhteisesiintyvyys tarkoita välttämättä sitä, että toinen aiheuttaa toisen. Tää nyt on hölmö ja yksinkertainen vanhe esimerkki, mutta yllättävän monilla on vaikeuksia tämän tyyppisessä päättelyssä heti kun asia on hieman abstraktimpi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin tyhmänä insinöörinä kysyn, että mitä ovat nämä teoreettiset ja ylätasoiset keskustelun aiheet joita amis ei ymmärrä?
Esimerkiksi asioiden kausaalisuhteet, hierarkkiset suhteet, suht. tavallistenkin sivistyssanojen merkitykset ovat hänelle hankalia. Juuri tuollaiset "synonyymi" tai "optimistinen" -tyyppiset sanat siis. Vaikeus erottaa oman mielipiteen ja faktan ero, vaikeus ymmärtää millainen tieto on luotettavaa jne... Tässä esimerkkejä asioista, jotka ovat miehelleni vaikeita. Käytännössä tämä näkyy siten, että silloin kun tulee puheeksi jotain muuta kuin se ihan juuri konkreettisesti käsillä oleva todellisuus, meillä on suuria vaikeuksia ymmärtää toisiamme. Se, ettei hän ymmärrä näitä asioita ei johdu siitä että hän on amis, vaan siitä ettei häntä ole kiinnostanut sivistää itseään muuta kuin omalla kapealla alallaan. Tämän vuoksi myös opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Ap
Minä olen akateeminen ja mies ei, mutta meillä ei ole vastaavia ongelmia. No, lähdekriittisyys ei ole hänen vahvin puolensa, mutta eipä se ollut akateemisen eksänikään vahvuuksia.
Mun amikseni uskoo enneuniin ja muuhun vastaavaan . Hällä on aika mystinen maailmankuva. Musta on aika kiinnostavaa kun hän voi heittää mitä vain mulle ihan outoa juttua ...itse en usko noihin juttuihin mutta en oo koskaan tuntenut tarvetta alkaa argumentoida hänen uskomuksiaan vastaan tai alkaa "opettaa " :)
En voisi kuvitella tuollaista kumppania. Moni tällä palstalla sanoo, että miehen pitää olla itseä pitempi tai painavampi, jotta hän tuntuisi miehekkäältä tai turvalliselta. Mulle on samantekevää, vaikka mies olisi 160 cm tappi, mutta jos hän uskoo horoskooppeihin tai magneettimediaan, ei hän tunnu turvalliselta kumppanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistun maisteriksi vuoden sisällä. En pystyisi keskustelemaan ap:n kanssa kausaalihuteista, ellei hän ensin selittäisi minulle, mitä se tarkoittaa. Onko nyt ongelmana ap:n jumittuminen oman alansa jargoniin?
Puolisollani on AMK-tutkinto, kuten minullakin alla. On meillä puheenaiheita, joista on vaikeaa keksustella, muun muassa nyt opiskelemani alan ajankohtaiset asiat. En silti usko, että keskustelun hankaluus johtuisi puolisoni alemmasta koulutustasosta, vaan kiinnostuksenkohteiden eroavaisuuksista. Juttelen niistä ammattiasioistani kollegoideni kanssa.
Joskus ärsyttää puolisoni "kapeakatseisuus", mutta olen tajunnut, että olen itse niin korkeakoulukuplassani, että joskus mittaan avarakatseisuutta ja älykästä keskustelua vain kuplani sisältä. Silloin akateemisuus näyttäytyy todella jäykältä. Kysymys on kuitenkin omasta kyvystä keskustella eri tavoin ja erilaisten ihmisten kanssa, eri aiheista.
Puolisoni haluaisi puhua kanssani politiikkaa. Minua aihe ahdistaa, koska keksustelussa tulevat aina esiin ajankohtaiset vääryydet ja ylilyönnit. Puolisoni on politiikkakeskusteluissa hyvin taitava, mitä minä en todellakaan ole.
Kuka haluaisi puolisokseen itsensä kopion? Jos mies on hyvä, anna suhteelle mahdollisuus.
Kausaalisuhdepäättelyllä tarkoitan siis ihan yleistä loogista tajua siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi jos on hellekesä ja jäätelönmyynti on huipussaan ja sattuu myös paljon hukkumiskuolemia, hukkumiset eivät johdu jäätelöstä. Eli siis ihan perustaju siitä, ettei asioiden yhteisesiintyvyys tarkoita välttämättä sitä, että toinen aiheuttaa toisen. Tää nyt on hölmö ja yksinkertainen vanhe esimerkki, mutta yllättävän monilla on vaikeuksia tämän tyyppisessä päättelyssä heti kun asia on hieman abstraktimpi. Ap
Tällä palstalla on muuten paljon väkeä, joka ei ymmärrä kausaliteettia tai ilmiöiden tilastollisia yhteyksiä.
Joutuisin hermoromahduksen partaalle, jos kotonakin pitäisi kuunnella miten "miten niin tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää, mun faijakin poltti 30 vuotta eikä sairastunut ".
Vierailija kirjoitti:
40 jatkaa. Ainoa vaihtoehto on, et inttikaveril on iso vehje.
Huomaa, että et ole nainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistun maisteriksi vuoden sisällä. En pystyisi keskustelemaan ap:n kanssa kausaalihuteista, ellei hän ensin selittäisi minulle, mitä se tarkoittaa. Onko nyt ongelmana ap:n jumittuminen oman alansa jargoniin?
Puolisollani on AMK-tutkinto, kuten minullakin alla. On meillä puheenaiheita, joista on vaikeaa keksustella, muun muassa nyt opiskelemani alan ajankohtaiset asiat. En silti usko, että keskustelun hankaluus johtuisi puolisoni alemmasta koulutustasosta, vaan kiinnostuksenkohteiden eroavaisuuksista. Juttelen niistä ammattiasioistani kollegoideni kanssa.
Joskus ärsyttää puolisoni "kapeakatseisuus", mutta olen tajunnut, että olen itse niin korkeakoulukuplassani, että joskus mittaan avarakatseisuutta ja älykästä keskustelua vain kuplani sisältä. Silloin akateemisuus näyttäytyy todella jäykältä. Kysymys on kuitenkin omasta kyvystä keskustella eri tavoin ja erilaisten ihmisten kanssa, eri aiheista.
Puolisoni haluaisi puhua kanssani politiikkaa. Minua aihe ahdistaa, koska keksustelussa tulevat aina esiin ajankohtaiset vääryydet ja ylilyönnit. Puolisoni on politiikkakeskusteluissa hyvin taitava, mitä minä en todellakaan ole.
Kuka haluaisi puolisokseen itsensä kopion? Jos mies on hyvä, anna suhteelle mahdollisuus.
Kausaalisuhdepäättelyllä tarkoitan siis ihan yleistä loogista tajua siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi jos on hellekesä ja jäätelönmyynti on huipussaan ja sattuu myös paljon hukkumiskuolemia, hukkumiset eivät johdu jäätelöstä. Eli siis ihan perustaju siitä, ettei asioiden yhteisesiintyvyys tarkoita välttämättä sitä, että toinen aiheuttaa toisen. Tää nyt on hölmö ja yksinkertainen vanhe esimerkki, mutta yllättävän monilla on vaikeuksia tämän tyyppisessä päättelyssä heti kun asia on hieman abstraktimpi. Ap
Tällä palstalla on muuten paljon väkeä, joka ei ymmärrä kausaliteettia tai ilmiöiden tilastollisia yhteyksiä.
Joutuisin hermoromahduksen partaalle, jos kotonakin pitäisi kuunnella miten "miten niin tupakka aiheuttaa keuhkosyöpää, mun faijakin poltti 30 vuotta eikä sairastunut ".
Siis juuri tämä! Tässä esimerkissähän tulee myös hyvin esiin vaikeus ymmärtää oman kokemuksen ja tieteellisen tutkimuksen ero. Juuri tällaiset tilanteet meillä ovat ajoittain ongelmana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä en missään vaiheessa ole edes yrittänyt keskustella mieheni kanssa akateemisista aiheista. Riittää että minulla on ystäviä joiden kanssa niistä keskustelen. Vastaavastihan minä en osaa puhua mieheni kanssa kaikista häntä kiinnostavista asioista (kuten erilaisten koneiden korjaamisesta tai metsänhoidosta ). Mutta en olekaan koskaan kokenut akateemisuutta koko identiteettiäni läpäiseväksi asiaksi, vain osaksi minua.
Mulla on aika sama tilanne, ainakin lopputulos on sama. :) Olen seurustellut parin huippuälykkään menestyjän kanssa ja todennut, että se keskustelutaito ei ole mulle tärkeintä vaan se, että mies on mun paras ystävä, jonka kanssa on hauskaa ja joka jakaa elämänsä oikeasti. On kiltti ja ymmärtäväinen ja kaikkiaan ihminen, jonka kanssa on lämmin, hyvä olo. Seksiä toki pitää myös olla.
Mielestäni kannattaa miettiä, pystytkö ap aidosti arvostamaan miestä. Minä ihastuin mieheeni tosi vahvasti ennen kuin hän minuun, kun tutustuimme harrastuksen kautta. En olisi tässä, jos kokisin jotenkin "alentuvani" miehen tasolle.
Olen tämä jälkimmäinen ja lisättäköön, että vaikka mies ei olekaan kouluttautunut, kausaalisuhteet hän kyllä ymmärtää. Ja mitään kristallihörhöjä en todellakaan katsele. Huvittava huomio muuten, kaikkein vähiten lähdekriittinen eksäni oli akateeminen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan nyt enää mikään ammattikoululainen ole sen jälkeen kun on päättötyönsä tehnyt ja ammattiinsa valmistunut.
Sitä yleissivistystä voi sitten hankkia sen jälkeenkin koko elämänsä
(eikä sen hankkiminen silloin ammattikoulunkaan aikanakaan kiellettyä ole )
Kunhan opintonsa hoitaa ja ammattiinsa valmistuu ja hankkeet voivat olla jopa paremmat kuin jollain akateemisella.
Puhumattakaan sellaisista akateemisista jotka eivät vielä oikein ole sitä lopullista uraansa löytäneet, tai ovat olleet työttöminä.
Ammattikouluhan sinänsä on lopultakin vain oppilaitos muiden joukossa.
En itse asiassa pidä koko sanasta 'amis', koska se on minun mielestäni vain sellaista teinikieltä koko sana ja sitäpaitsi sellainen sana jonka kautta ei sitten päästäkään kuin johonkin teinimäiseen asioiden tarkasteluun .
Jos asioita haluaa tarkastella oikeissa puitteissaan ja oikeasti, niin kannattaa käyttää niistä niitä oikeita virallisia ilmaisuja .
'Amis'- sanasta sinänsä taas tulee mieleen lähinnä vain joku Amerikan Amish-seurakuntaan ja yhteisöön siellä kuuluva henkilö.
Ammattikoululainen -sana taas kertoo, että kyseessä on henkilö, joka opiskelee tuolla yleisnimikkeellä tunnetussa oppilaitoksessa ammattiinsa.
Se on oikeaa kieltä ja todellista puhetta ja niillä olla heti asian todenmukaisessa tarkastelussa ja puhutaan kuin aikaihmiset vain niistä asioista, joilla on todellisuudessa asian kannalta merkitystä.
Tärkeintähän loppujen lopuksi on vain se, että sieltä saa ammatin, joka on halunnut ja että siinä ns. myös viihtyy ja että siitä hankkii myös työhön nähden kohtuullisesti. Sanotaan esim. kaivinkoneurakoitsijana myöhemmin voi kyllä päihittää monenkin ns. akateemisen ammatin tulot ja ansiot, jos niikseen tulee.
Pelkkää yleissivistystä taas (vaikka siitä toki yksilölle itselleen on hyötyä ja iloa) ei kuitenkaan ,sinänsä, noteerata työmarkkinoilla miksikään.
Vähän niinkuin, ettei pelkillä koristeilla mitään tee, ellei sitä kuusta ole mihin niitä laittaisi ja ripustelisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin tyhmänä insinöörinä kysyn, että mitä ovat nämä teoreettiset ja ylätasoiset keskustelun aiheet joita amis ei ymmärrä?
Esimerkiksi asioiden kausaalisuhteet, hierarkkiset suhteet, suht. tavallistenkin sivistyssanojen merkitykset ovat hänelle hankalia. Juuri tuollaiset "synonyymi" tai "optimistinen" -tyyppiset sanat siis. Vaikeus erottaa oman mielipiteen ja faktan ero, vaikeus ymmärtää millainen tieto on luotettavaa jne... Tässä esimerkkejä asioista, jotka ovat miehelleni vaikeita. Käytännössä tämä näkyy siten, että silloin kun tulee puheeksi jotain muuta kuin se ihan juuri konkreettisesti käsillä oleva todellisuus, meillä on suuria vaikeuksia ymmärtää toisiamme. Se, ettei hän ymmärrä näitä asioita ei johdu siitä että hän on amis, vaan siitä ettei häntä ole kiinnostanut sivistää itseään muuta kuin omalla kapealla alallaan. Tämän vuoksi myös opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Ap
Minä olen akateeminen ja mies ei, mutta meillä ei ole vastaavia ongelmia. No, lähdekriittisyys ei ole hänen vahvin puolensa, mutta eipä se ollut akateemisen eksänikään vahvuuksia.
Mun amikseni uskoo enneuniin ja muuhun vastaavaan . Hällä on aika mystinen maailmankuva. Musta on aika kiinnostavaa kun hän voi heittää mitä vain mulle ihan outoa juttua ...itse en usko noihin juttuihin mutta en oo koskaan tuntenut tarvetta alkaa argumentoida hänen uskomuksiaan vastaan tai alkaa "opettaa " :)
En voisi kuvitella tuollaista kumppania. Moni tällä palstalla sanoo, että miehen pitää olla itseä pitempi tai painavampi, jotta hän tuntuisi miehekkäältä tai turvalliselta. Mulle on samantekevää, vaikka mies olisi 160 cm tappi, mutta jos hän uskoo horoskooppeihin tai magneettimediaan, ei hän tunnu turvalliselta kumppanilta.
No kyllä minullakin raja menee magneettimediassa. Ei mieheni seuraa magneettimediaa, sillä hän on avarasydäminen ja muita kunnioittava ihminen. Kysymys ei ole tiedollisesta asiasta.
Sivistys loistaa kirjoitti:
Ei kai kukaan nyt enää mikään ammattikoululainen ole sen jälkeen kun on päättötyönsä tehnyt ja ammattiinsa valmistunut.
Sitä yleissivistystä voi sitten hankkia sen jälkeenkin koko elämänsä
(eikä sen hankkiminen silloin ammattikoulunkaan aikanakaan kiellettyä ole )
Kunhan opintonsa hoitaa ja ammattiinsa valmistuu ja hankkeet voivat olla jopa paremmat kuin jollain akateemisella.
Puhumattakaan sellaisista akateemisista jotka eivät vielä oikein ole sitä lopullista uraansa löytäneet, tai ovat olleet työttöminä.
Ammattikouluhan sinänsä on lopultakin vain oppilaitos muiden joukossa.
En itse asiassa pidä koko sanasta 'amis', koska se on minun mielestäni vain sellaista teinikieltä koko sana ja sitäpaitsi sellainen sana jonka kautta ei sitten päästäkään kuin johonkin teinimäiseen asioiden tarkasteluun .
Jos asioita haluaa tarkastella oikeissa puitteissaan ja oikeasti, niin kannattaa käyttää niistä niitä oikeita virallisia ilmaisuja .
'Amis'- sanasta sinänsä taas tulee mieleen lähinnä vain joku Amerikan Amish-seurakuntaan ja yhteisöön siellä kuuluva henkilö.
Ammattikoululainen -sana taas kertoo, että kyseessä on henkilö, joka opiskelee tuolla yleisnimikkeellä tunnetussa oppilaitoksessa ammattiinsa.
Se on oikeaa kieltä ja todellista puhetta ja niillä olla heti asian todenmukaisessa tarkastelussa ja puhutaan kuin aikaihmiset vain niistä asioista, joilla on todellisuudessa asian kannalta merkitystä.
Tärkeintähän loppujen lopuksi on vain se, että sieltä saa ammatin, joka on halunnut ja että siinä ns. myös viihtyy ja että siitä hankkii myös työhön nähden kohtuullisesti. Sanotaan esim. kaivinkoneurakoitsijana myöhemmin voi kyllä päihittää monenkin ns. akateemisen ammatin tulot ja ansiot, jos niikseen tulee.
Pelkkää yleissivistystä taas (vaikka siitä toki yksilölle itselleen on hyötyä ja iloa) ei kuitenkaan ,sinänsä, noteerata työmarkkinoilla miksikään.
Vähän niinkuin, ettei pelkillä koristeilla mitään tee, ellei sitä kuusta ole mihin niitä laittaisi ja ripustelisi.
Onkohan sinulla jotenkin kapea käsitys työelämästä? Minä olen nyt 15 vuotta elättänyt itseni ja perheeni niillä "kuusenkoristeilla".
Vierailija kirjoitti:
Sivistys loistaa kirjoitti:
Ei kai kukaan nyt enää mikään ammattikoululainen ole sen jälkeen kun on päättötyönsä tehnyt ja ammattiinsa valmistunut.
Sitä yleissivistystä voi sitten hankkia sen jälkeenkin koko elämänsä
(eikä sen hankkiminen silloin ammattikoulunkaan aikanakaan kiellettyä ole )
Kunhan opintonsa hoitaa ja ammattiinsa valmistuu ja hankkeet voivat olla jopa paremmat kuin jollain akateemisella.
Puhumattakaan sellaisista akateemisista jotka eivät vielä oikein ole sitä lopullista uraansa löytäneet, tai ovat olleet työttöminä.
Ammattikouluhan sinänsä on lopultakin vain oppilaitos muiden joukossa.
En itse asiassa pidä koko sanasta 'amis', koska se on minun mielestäni vain sellaista teinikieltä koko sana ja sitäpaitsi sellainen sana jonka kautta ei sitten päästäkään kuin johonkin teinimäiseen asioiden tarkasteluun .
Jos asioita haluaa tarkastella oikeissa puitteissaan ja oikeasti, niin kannattaa käyttää niistä niitä oikeita virallisia ilmaisuja .
'Amis'- sanasta sinänsä taas tulee mieleen lähinnä vain joku Amerikan Amish-seurakuntaan ja yhteisöön siellä kuuluva henkilö.
Ammattikoululainen -sana taas kertoo, että kyseessä on henkilö, joka opiskelee tuolla yleisnimikkeellä tunnetussa oppilaitoksessa ammattiinsa.
Se on oikeaa kieltä ja todellista puhetta ja niillä olla heti asian todenmukaisessa tarkastelussa ja puhutaan kuin aikaihmiset vain niistä asioista, joilla on todellisuudessa asian kannalta merkitystä.
Tärkeintähän loppujen lopuksi on vain se, että sieltä saa ammatin, joka on halunnut ja että siinä ns. myös viihtyy ja että siitä hankkii myös työhön nähden kohtuullisesti. Sanotaan esim. kaivinkoneurakoitsijana myöhemmin voi kyllä päihittää monenkin ns. akateemisen ammatin tulot ja ansiot, jos niikseen tulee.
Pelkkää yleissivistystä taas (vaikka siitä toki yksilölle itselleen on hyötyä ja iloa) ei kuitenkaan ,sinänsä, noteerata työmarkkinoilla miksikään.
Vähän niinkuin, ettei pelkillä koristeilla mitään tee, ellei sitä kuusta ole mihin niitä laittaisi ja ripustelisi.
Onkohan sinulla jotenkin kapea käsitys työelämästä? Minä olen nyt 15 vuotta elättänyt itseni ja perheeni niillä "kuusenkoristeilla".
Mä en oikein löytänyt pointtia tuosta pitkästä jorinasta. En ihan tavoittanut viestiä. Jossain kuusenkoristekoulussa vois muuten varmaan käydä vaikka jonkun kirjallisen viestinnän kurssin.
Mä en voi seukata naisten kaa jotka eivät tätä peruskauraa osaa laskea.
Todista tai todista vääräksi, että jokaiselle kokonaisluvulle n>1,
(4/n)=(1/x)+(1/y)+(1/z) joillekin positiivisille kokonaisluvuille x,y ja z. Todista, että jokainen parillinen luku, joka on suurempi kuin 2 voidaan
esittää kahden alkuluvun summana. (Goldbachin konjektuuri). Tämä lienee
ehkä nykyisin haastavin ongelma sen jälkeen kun Fermatin viimeinen teoreema
osoitettiin oikeaksi. Löydä kaikki kokonaislukuratkaisut yhtälölle : x^2 -1 =n! (!=kertoma) ja n
mikä hyvänsä kokonaisluku.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kenenkään kanssa voi kaikista maailman asioista puhua. Sinun pitää valita, mitkä asiat ovat tärkeitä, ja onko niitä yhteisiä puheenaiheita riittävästi.
Älykäs ja sivistynyt ihminen pystyy keskustelemaan mistä tahansa aiheesta.
Itse en muunlaista naista ottaisi.
Alue: Aihe vapaa
minulla oli aivan sama homma ja lopulta sitten erottiin. Nykyisen kanssa löytyy juteltavaa paljon ja tälläistä suhdetta kaipasinkin.
Mutta amis voi myös olla kiinnostunut vaikka historiasta vaikka ei sitä olekaan opiskellut jne.