Lue keskustelun säännöt.
Meidän parisuhde vaan parani kun saatiin lapsia :)
08.01.2018 |
Ollaan nuoria aikuisia. Meillä on jo kaksi ihanaa pientä lasta ja yhteinen asunto. Ollaan asuttu yhdessä viisi vuotta.
Parisuhde on aina ollut hyvä ja tasainen, mutta parantunut entisestään lasten myötä. Olemme onnellinen perhe ❤️
Muita, joilla käynyt samoin? :)
Kommentit (22)
Meidän suhde on aikalailla samanlainen kuin ennen lapsiakin. Tottakai nykyään jotain eroja on,mutta ei ne mitään huonoja asioita ole. Meillä on kolme lasta ja ollaan alle 30v molemmat. Lisäksi löytyy vielä kaksi koiraakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kuulla😊 uskon, että lapset eivät aiheuta niillä kriisejä, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja jakavat arjen keskenään ja ottavat molemmat vastuun lapsista ja huolehtivat toisistaan ja perheestään. Vaikeistakin asioista selviää kun yhdessä mennään.
Meillä vauva-aikana oli vaikeaa, kun miehelle lapsiperheen todellisuus iski vasta siinä vaiheessa silmille ja kävi omaa lapsuuttaan läpi. Mutta sen jälkeen ollaan oltu onnellisempia kuin ennen, vaikka sairautta ym on ollut. Tärkeintä onkin että yhdessä ollaan😊
Paraniko suhde oikeasti, vai kävikö vaan niin että nyt teillä on yhteinen projekti? Sen näkee vasta sitten kun projekti kasvaa riittävän isoksi että jää taas "omaa aikaa"...
No tottakai lapsi parantaa entisestään suhdetta, joka on ennen lapsiakin hyvä ja tasainen!!! Mutta sitten on näitä pari kk seurustelleita 18v nuoria jotka saa lapsia.
Tottakai tällaiset oikeasti toisiinsa sitoutuneet vuosikausia yhdessä olleet parit kestävät hyvin perhe-elämänkin ja heillä yleensä ne lapset parantaa suhdetta entisestään. Omat vanhemmat on hyvä esimerkki, avioliittoa takana 26 vuotta. Kunnioitettavaa ihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli käytännössä tuore suhde. Tehän elätte vielä parisuhteen kulta-aikaa. Ihmekkös tuo siis!
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa kuulla😊 uskon, että lapset eivät aiheuta niillä kriisejä, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa ja jakavat arjen keskenään ja ottavat molemmat vastuun lapsista ja huolehtivat toisistaan ja perheestään. Vaikeistakin asioista selviää kun yhdessä mennään.
Meillä vauva-aikana oli vaikeaa, kun miehelle lapsiperheen todellisuus iski vasta siinä vaiheessa silmille ja kävi omaa lapsuuttaan läpi. Mutta sen jälkeen ollaan oltu onnellisempia kuin ennen, vaikka sairautta ym on ollut. Tärkeintä onkin että yhdessä ollaan😊
Hienoa kuulla, että nyt kaikki hyvin. Oikein hyvää jatkoa sinne teille ja terveyttä teille kaikille! 😊❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi loppui meillä 6 vuotta sitten samalla kun lapsi syntyi ja toista lasta ei sitten tullutkaan. Tulevaisuudelta en odota enää oikeastaan mitään muuta kuin työssä käymistä ja kunhan lapsi pärjäisi jotenkin elämässä.
Toisin kuin te eronneet yh-mammat, jotka toitotatte tänne eron ilosanomaanne, näillä korteilla mennään.
En suosittele lasten tekemistä, liikaa riskejä nykymaailmassa.
-m33
Minä olen 22v ja mies 24v. Meillä on yksi vauva, alun perin miehen toiveesta. Itsekin rakastuin vaivaa heti kun hänet näin. Onnellisia ollaan😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmilla on kolme lasta eli tietty minä ja 2 sisarustani. He ovat olleen yhdessä yli 30 vuotta. Haluan ottaa heistä mallia.
Rakastuneet ihmiset tekevät aina lapsia/haluavat yhteisiä lapsia. Eri asia jos ikää jo liikaa tai tahatonta lapsettomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva-aikahan on ihana levähdystauko kiireiseen arkeen. Sitten kun niitä lapsia on useampi ja päiväkoti/koulu/harrastusrumba alkaa omien töiden ohella ja niitä lapsia pitää oikeesti kasvattaa, tarjota terveellistä ruokaa jne. niin kyllä se parisuhde vähän kärsii ihan vain ajanpuutteen takia, valitettavasti. Joillakin se sitten paranee ja syvenee myöhemmin, kun taas jotkut huomaavat kasvaneensa erilleen.
Jep. Ihan on ihmisistä kiinni tämä asia. Haluaako tehdä yhteisen tulevaisuuden ja elämän eteen töitä? Siitä riippuu paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumman mielestä suhde on parantunut?
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikahan on ihana levähdystauko kiireiseen arkeen. Sitten kun niitä lapsia on useampi ja päiväkoti/koulu/harrastusrumba alkaa omien töiden ohella ja niitä lapsia pitää oikeesti kasvattaa, tarjota terveellistä ruokaa jne. niin kyllä se parisuhde vähän kärsii ihan vain ajanpuutteen takia, valitettavasti. Joillakin se sitten paranee ja syvenee myöhemmin, kun taas jotkut huomaavat kasvaneensa erilleen.
Ei se kaikilla huonone todellakaan. Tämä on täysin pariskunnista kiinni. :)
Harmittaako myöntää se fakta, että onnellisia lapsiperheitä on todella paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauva-aikahan on ihana levähdystauko kiireiseen arkeen. Sitten kun niitä lapsia on useampi ja päiväkoti/koulu/harrastusrumba alkaa omien töiden ohella ja niitä lapsia pitää oikeesti kasvattaa, tarjota terveellistä ruokaa jne. niin kyllä se parisuhde vähän kärsii ihan vain ajanpuutteen takia, valitettavasti. Joillakin se sitten paranee ja syvenee myöhemmin, kun taas jotkut huomaavat kasvaneensa erilleen.
Ei se kaikilla huonone todellakaan. Tämä on täysin pariskunnista kiinni. :)
Harmittaako myöntää se fakta, että onnellisia lapsiperheitä on todella paljon?
Parisuhde ei ole mikään staattinen tila joka on ja pysyy. Siinä on kaksi ihmistä, jotka käyvät erilaisia kriisejä ja vaiheita läpi koko elämänsä elinkaaren ajan. Myös itse parisuhteessa on omat vaiheensa, se muutttaa muotoaan ja kasvaa. Mikään suhde ei voi elää tasaista onnellisuutta 24/7 nyt ja aina. Ts. palataan kuolinvuoteella asiaan.
Omat vanhempani myös ovat aina sanoneet, että lapset ovat ainoastaan parantaneet elämänlaatua, niin parisuhteen saralla kuin muutenkin. Hankkivat meidät tosin monen vuoden ikäerolla, niin eivät kohdanneet ns megaruuhkavuosia monen pikkulapsen kanssa. Oltiin kaikki myös verrattain helppoja ja rauhallisia lapsia.
Ihmettelin äidilleni nyt lähiaikoina, että nykyään tuntuu lapsiperhearki olevan niin tuhoisaa ja rankkaa. Äiti siihen, että lieneekö ihmisten elämänasenteet ja odotukset muuttuneet. Nykyään lasta hankkiva tai sitä harkitseva miettii ensisijaisesti, mistä hän jää lasten vuoksi paitsi, mitä onnea ja etuja häneltä jää saamatta. Pariskunnat riitelevät, kumpi JOUTUU hoitamaan lapsia enemmän, kenties työuran kustannuksella.
Ehkä onnelliset lapsiperheet (joita tuntuu nykyään olevan vähemmän kuin ennen) suhtautuvat toisin: kun lapsi on hankittu, suhtaudutaan siihen kiinteänä palasena elämää, jonka kanssa kohdataan niin hyviä kuin huonoja aikoja yhdessä, ihmisinä. Lapsi ei ole sarja työtehtäviä eikä vanhemmuus suorittamista, vaan jotain ihan muuta. Tämä ei tarkoita, ettei vanhemmilla saisi lasten lisäksi olla muuta elämää. Mutta jollain lailla nykymaailman työ- ja hyödykekeskeisyys on vinksauttanut sitä, mistä perhe-elämässä ja lapsi-vanhempi -suhteessa on pohjimmiltaan kyse.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuneet ihmiset tekevät aina lapsia/haluavat yhteisiä lapsia. Eri asia jos ikää jo liikaa tai tahatonta lapsettomuutta.
No ei pidä paikkaansa.
Hyvähän se on tuossa vaiheessa sanoa, kun on vasta viisi vuotta ollut yhdessä.
No meillä on miehen kanssa yksi lapsi ja ei suhde ainakaan huonontunut ole. Tämä lapsi oli vieläpä ns. Yllätysvauva eli ei suunniteltu. Todella hyvin meillä menee vauvankin kanssa, miksi ihmeessä ei menisi?! Ihana lapsi jota hoidamme tasapuolisesti. Uskon enemmänkin, että ilman lasta oltaisiin ajauduttu eroon ennemmin tai myöhemmin. Jotenkin parisuhde vaan tarvii lapsen/lapsia.. ❤️