Meidän parisuhde vaan parani kun saatiin lapsia :)

En osaa sanoa, kuinka paljon parisuhde on parantunut nimenomaan lasten ansiosta, mutta kyllä me vuosien mittaan olemme hitsautuneet aina vain kiinteämmäksi pariksi. Tietenkin lapset tekivät meistä perheen ja siten tuli eri tavalla sitä "meidän oma porukka" fiilistä.

Lapset ovat jo lähteneet kotoa ja kyllä me olemme miehen kanssa hyvin rakastuneita toisiimme vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani myös ovat aina sanoneet, että lapset ovat ainoastaan parantaneet elämänlaatua, niin parisuhteen saralla kuin muutenkin. Hankkivat meidät tosin monen vuoden ikäerolla, niin eivät kohdanneet ns megaruuhkavuosia monen pikkulapsen kanssa. Oltiin kaikki myös verrattain helppoja ja rauhallisia lapsia.

Ihmettelin äidilleni nyt lähiaikoina, että nykyään tuntuu lapsiperhearki olevan niin tuhoisaa ja rankkaa. Äiti siihen, että lieneekö ihmisten elämänasenteet ja odotukset muuttuneet. Nykyään lasta hankkiva tai sitä harkitseva miettii ensisijaisesti, mistä hän jää lasten vuoksi paitsi, mitä onnea ja etuja häneltä jää saamatta. Pariskunnat riitelevät, kumpi JOUTUU hoitamaan lapsia enemmän, kenties työuran kustannuksella.

Ehkä onnelliset lapsiperheet (joita tuntuu nykyään olevan vähemmän kuin ennen) suhtautuvat toisin: kun lapsi on hankittu, suhtaudutaan siihen kiinteänä palasena elämää, jonka kanssa kohdataan niin hyviä kuin huonoja aikoja yhdessä, ihmisinä. Lapsi ei ole sarja työtehtäviä eikä vanhemmuus suorittamista, vaan jotain ihan muuta. Tämä ei tarkoita, ettei vanhemmilla saisi lasten lisäksi olla muuta elämää. Mutta jollain lailla nykymaailman työ- ja hyödykekeskeisyys on vinksauttanut sitä, mistä perhe-elämässä ja lapsi-vanhempi -suhteessa on pohjimmiltaan kyse.

Samaa mieltä, miksi hankkia lapsia jos ei ole valmis sitoutumaan heihin vaan haluaa koko ajan omaa aikaa jne, tottakai se oma aikakin on tärkeä, mutta mielestäni vanhemman tärkein tehtävä on se oman lapsen kasvattaminen. Mielestäni lapsia kannattaa hankkia silloin kun niitä oikeasti toivoo ja on valmis panostamaan ja luopumaan myös omista jutuista jonkin verran.