Sydämeen sattuu yksinäisyys - ilman elämänkumppania kai ainiaan...

En uskalla erota juuri tuon takia. Nyt on sentään puhekaveri vaikka mitään muuta meidän välillä ei enää olekaan...

Kun minulla ei ole niitä ystäviäkään, niin eron jälkeen olisin ihan yksin ja tuskin enää tällä iällä ketään löytäisin..

Lähden mielelläni wingmaniksi, hakemaan teille seuraa. M27

Ihan samoja ajatuksia. Viikonloput olen usein ihan yksin, kun ystävät ovat perheittensä parissa. Samoin pyhät, jo monta joulua, juhannusta jne., kun lapset ovat isänsä luona. Hyvä, että heillä on siellä uusperhe, sukulaisia ja kaikkea, meillä on vain minä.

Eron jälkeen tapasin muutamia miehiä, mutta he eivät olleet luotettavia. Moni haki pelkkää seksiä ja muutama oli salaa varattu. Luovutin jotenkin, vaikka hyvä parisuhde olisi edelleen suuri haave.

Nyt ei ole ollut pariin vuoteen oikein mitään, edes treffejä. Pari miestä olen tänä aikana tavannut, toinen varattu ja toinen kyllä vapaa ja mukava, muttei enempää . Emme me sovi yhteen, mutta kirjoitellaan fb:ssa, se sujuu. Mitään muuta ei ole ollut aikoihin, mahtaako enää tullakaan. Aikanaan kävin paikoissa, joissa tapaisi miehiäkin, mutta nykyään en oikein enää jaksa, turhaan. Olen keski-ikäinen, viihdyn kotona ja luonnossa, on paljon harrastuksia. Tuntuu oikeastaan ihan kamalalta mennä jonnekin tyrkylle ja vielä palata aina vaan yksin kotiinkin, ilman että on edes tavannut ketään. Jaksoin vuosikausia, nyt se tuntuu liian nöyryyttävältä. Treffipalstoista mulla on sama kokemus kuin aloittajalla, paitsi että aikanaan ulkomuotoni kelpasi kaikille, mutta ei se tuonut mulle ketään kivaa, veti vaan kaikkia varattuja, seksinvonkaajia jne.

Siis aloittajalla on ollut 20v suhde ja lukuisia vuoden mittaisia suhteita päälle, lisäksi lapset ja valittaa yksinäisyyttä? Johan aloittaja on sen elämänkumppaninsakin saanut.

On oikeasti meitä joilla ei ole ikinä ollut edes viikon suhdetta, saati lapsia niin inhottaa lukea tuollaista tekstiä.

Tää on nyt sellainen kommentti, josta täällä ei tykätä yhtään mutta kerron miten itse löysin uuden kumppanini. Erottuani tajusin aika pian, että miehet viehättyvät nykyään enemmän ulkonäköjutuista kuin silloin aiemmin. Tai joo, kyllä nätit kasvot oli silloinkin etu parisuhdemarkkinoilla, mutta nykyään miehet haluaa treenaavan naisen, jolla on tiukka kroppa, ja joka muutenkin pitää huolta itsestään. Olinhan minä huolta pitänyt itsestäni ennen eroakin, mutta missään fitnesskunnossa en ollut, joten päätin treenata itseni niin hyvää kuntoon kuin ikinä pystyn. Vaihdoin hiusmallia, panostin enemmän ihonhoitoon, ostin uusia vaatteita. Projekti, joka alkoi ajatuksena, että haluan miehen, johti siihen että aloinkin tykätä uudesta itsestäni. Viihdyin kropassani, viihdyin uutena huoliteltuna itsenäni, ja yhtäkkiä jonkun miehen löytäminen oli ihan sivuseikka. Ja siinä kohtaa kävi klassiset: miehiä alkoi tulla "ovista ja ikkunoista". Minua lähestyttiin työpaikalla, harrastuksissa, jopa ihan kadulla kävellessäni. Se taas antoi itsevarmuutta. Kumppanini kylläkin löysin lopulta netistä - tai oikeastaan hän löysi minut. Tiesin jo ensimmäisestä viestistä, että tässä on jotain erityistä. Sillä tiellä.

Ymmärrän murheesi. Olen tapaillut miehiä eroni jälkeen. Valitettavan moni ensin erittäin mukavalta vaikuttanut ja hyvin lapsensakin hoitanut sinkkumies on paljastunut valehtelijaksi ja usean naisen pyörittäjäksi yhtä aikaa. Todella vastenmielistä. Ja nyt puhutaan 40-50 vuotiaista miehistä.

Itse olen kauniin puoleinen ja tuntuu, että vain luonnehäiriöiset uskaltavat lähestyä... Kuva miehistä on muuttunut negatiivisempaan suuntaan. Vaikea sanoa miten tilanteen voisi ratkaista. Itsellänikään ei sukua, ystäviä on onneksi paljon. Kyllä se yksinäisyys silloin välillä hiipii mieleen, tosin rimaa ei miesten kanssa kannata sen vuoksi laskea liian alas.

Vierailija kirjoitti:

Siis aloittajalla on ollut 20v suhde ja lukuisia vuoden mittaisia suhteita päälle, lisäksi lapset ja valittaa yksinäisyyttä? Johan aloittaja on sen elämänkumppaninsakin saanut.

On oikeasti meitä joilla ei ole ikinä ollut edes viikon suhdetta, saati lapsia niin inhottaa lukea tuollaista tekstiä.

Oisko sittenkään kannattanu erota?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän murheesi. Olen tapaillut miehiä eroni jälkeen. Valitettavan moni ensin erittäin mukavalta vaikuttanut ja hyvin lapsensakin hoitanut sinkkumies on paljastunut valehtelijaksi ja usean naisen pyörittäjäksi yhtä aikaa. Todella vastenmielistä. Ja nyt puhutaan 40-50 vuotiaista miehistä.

Itse olen kauniin puoleinen ja tuntuu, että vain luonnehäiriöiset uskaltavat lähestyä... Kuva miehistä on muuttunut negatiivisempaan suuntaan. Vaikea sanoa miten tilanteen voisi ratkaista. Itsellänikään ei sukua, ystäviä on onneksi paljon. Kyllä se yksinäisyys silloin välillä hiipii mieleen, tosin rimaa ei miesten kanssa kannata sen vuoksi laskea liian alas.

Pitäskö sinun itse tehdä töitä sen eteen, että löydät hyvän miehen??

3 vastaa: kyllä laitoin aikanaan profiiliin, ettei pelkkä seksi kiinnosta, en halua varattuja, en kaukosuhteita, en 20 v itseäni nuorempia tai vanhempia. Arvatkaa auttoiko? Monet miehet ei edes lue profiileja ja näytti, että em. kriteerit vasta sai miehet salaamaan sen, mitä oikeasti halusivat. Ihan rehellisesti varatut olivat kyllä kirjoittajissa enemmistönä, kuten aina.

Itsekin laitoin viestiä muutamille, mutta miehet ei juuri vastailleet tai ainakaan innostuneet ihan kivoista viesteistä. Ajattelin, että heillä oli muuta mielessä sitten. Moni oli sellainen, joka katosi noin vaan kesken kirjoittelun koko palstalta, niin epäkohteliaat ja epävakaat miehet ei sentään kiinnosta, jotka hyppii treffipalsotilla eri nimimerkeillä  - siis samat miehet tulevat ja menevät, yksikin nuoreni yhtäkkiä 4 v! tätäkin miestä tapasin muutaman kerran, mutta hänellä oli ihan liikaa salattavaa, ei esim. kertonut, missä asui! Annoin olla, kun tapaamisia peruuntui ilman ilmoitusta eikä miehestä kuulunut ennen kuin joskus taas monen päivän päästä.

Ikävä juttuhan se on. Ihmettelen, miksi viestini saa alapeukkuja...