Arveletteko pelkän katseen perusteella olevanne ”samaa maata” jonkun kanssa?
Joskus tuntemaattomien ihmisten, esim vastaantulijoiden katse mielestäni paljastaa heidän olevan samalla aaltopituudella kanssani. Tuleeko teille muille joskus sama tunne? En minä tietenkään osaa sanoa kuinka hyvin tulisin kenenkin kanssa toimeen, mutta pelkästä katseesta näkee, että ainakin potentiaalia olisi. Ne tuntemattomat voivat olla mitä sukupuolta tahansa, tai minkä ikäisiä tahansa.
Kommentit (11)
En yleensä hae katsekontaktia vastaantulevien kanssa. Mielestäni se on ahdistava ja junttimainen suomalainen tapa.
Vierailija kirjoitti:
En yleensä hae katsekontaktia vastaantulevien kanssa. Mielestäni se on ahdistava ja junttimainen suomalainen tapa.
Ootko oikeasti tuota mieltä? Ei siinä mitään junttia mielestäni ole. Uteliaisuutta kylläkin.
Ehdottomasti mutta siihen liittyy myös ilmeet, eleet, käyttäytyminen ym. Kaikki mitä voi havaita muutamassa sekunnissa. Toki katse on tärkein, sehän on sielun peili. Siinä tapahtuu jotain maagista sanatonta kommunikaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mutta siihen liittyy myös ilmeet, eleet, käyttäytyminen ym. Kaikki mitä voi havaita muutamassa sekunnissa. Toki katse on tärkein, sehän on sielun peili. Siinä tapahtuu jotain maagista sanatonta kommunikaatiota.
Juuri näin itsekin asian näen. Tietysti muutkin seikat olemuksessa kertovat jotain, mutta katse on se mikä lopulta kertoo jotain tärkeää. Itse koen olevani hyvin harvan ihmisen kanssa samankaltainen, joten on aina hienoa kun huomaa että joku toinen vaikuttaa olevan monella tapaa samanlainen.
Voihan se olla ettei kaikki näe toisten katseessa mitää erityistä, mutta luulen etteivät he osaa katsoa oikein.
Ap
Kyllä tunnen erilaista vetoa ihmisiin joilla on sama silmänväri kuin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mutta siihen liittyy myös ilmeet, eleet, käyttäytyminen ym. Kaikki mitä voi havaita muutamassa sekunnissa. Toki katse on tärkein, sehän on sielun peili. Siinä tapahtuu jotain maagista sanatonta kommunikaatiota.
Juuri näin itsekin asian näen. Tietysti muutkin seikat olemuksessa kertovat jotain, mutta katse on se mikä lopulta kertoo jotain tärkeää. Itse koen olevani hyvin harvan ihmisen kanssa samankaltainen, joten on aina hienoa kun huomaa että joku toinen vaikuttaa olevan monella tapaa samanlainen.
Voihan se olla ettei kaikki näe toisten katseessa mitää erityistä, mutta luulen etteivät he osaa katsoa oikein.
Ap
Ylinnä olevaan lisäyksenä, että mulla on myös muutenkin erittäin hyvä kyky lukea ihmisten sanatonta viestintää. Tarkkailen ja analysoin sitä automaattisesti. Äitini kasvatusäiti kielsi häntä puhumasta kotona ellei kysytty ensin (50-luvulla). Äitini oppikin "puhumaan" enemmän vasta aikuisiällä. Siitä olen arvellut ettei hän välttämättä puhunut meille lapsille niin paljon kun olimme pieniä. Kenties seurausta tästä??
Olen kuvitellut ensivaikutelman perusteella, mutta viimeksi huomasin olleeni todella todella väärässä. Pahinta oli, että tulkintani vuoksi olin tavallista tuttavallisemmin ja vastapuoli luuli, että yritin iskeä häntä. Ei kuitenkaan sanonut ääneen minulle. Seurasi monenmoista hankaluutta työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti mutta siihen liittyy myös ilmeet, eleet, käyttäytyminen ym. Kaikki mitä voi havaita muutamassa sekunnissa. Toki katse on tärkein, sehän on sielun peili. Siinä tapahtuu jotain maagista sanatonta kommunikaatiota.
Juuri näin itsekin asian näen. Tietysti muutkin seikat olemuksessa kertovat jotain, mutta katse on se mikä lopulta kertoo jotain tärkeää. Itse koen olevani hyvin harvan ihmisen kanssa samankaltainen, joten on aina hienoa kun huomaa että joku toinen vaikuttaa olevan monella tapaa samanlainen.
Voihan se olla ettei kaikki näe toisten katseessa mitää erityistä, mutta luulen etteivät he osaa katsoa oikein.
Ap
Ylinnä olevaan lisäyksenä, että mulla on myös muutenkin erittäin hyvä kyky lukea ihmisten sanatonta viestintää. Tarkkailen ja analysoin sitä automaattisesti. Äitini kasvatusäiti kielsi häntä puhumasta kotona ellei kysytty ensin (50-luvulla). Äitini oppikin "puhumaan" enemmän vasta aikuisiällä. Siitä olen arvellut ettei hän välttämättä puhunut meille lapsille niin paljon kun olimme pieniä. Kenties seurausta tästä??
Ehkä tämä on varmaan juuri hyvän ihmistuntemuksen syytä ja/tai seurausta. Itsekin olen erittäin hyvä lukemaan ihmisiä. Iän myötä tuo kyky vain kehittyy. Ja edellyttäähän se taito aitoa uteliaisuutta muita kohtaan, ei sitä muuten jaksaisi tarkkailla ihmisiä.
Ap
En ole kokenut vastaavaa.