Miten kamalaa alatiesynnytys on? Ja onko joku synnyttänyt ilman kivunlievitystä?

Ei tähän ole vastausta, ymmärrät varmaan. Synnytyksiä on helppoja ja vaikeita, kipukynnyksiä on erilaisia, lääkkettömiä kivunlievityksiä on erilaisia...

Ei näihin edes uskalla vastata, että ilman kivunlievitystä oon synnyttänyt, haukkuja vaan tulee...

Jokainen synnytys on erilainen. Pahimmillan ihan helvettiä vaikka olisi mitkä lääkkeet. Ja helpoimmillaan se vauva vaan putkahtaa ulos.

Ei siihen kuole enää nykyään

Vierailija kirjoitti:

Ei näihin edes uskalla vastata, että ilman kivunlievitystä oon synnyttänyt, haukkuja vaan tulee...

Miksi? En oikeasti ymmärrä, selitä.

Siis onko jollain vauva vain "putkahtanut ulos"? Eikö siinä kuitenkin mene monta tuntia?

Olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä kun synnytys oli niin nopea ettei mitään keritty. Kyllähän se kipu oli kauhea mutta ethän siinä mitään pysty tekemään. Avuton olo vaan. Onneksi loppuu aikanaan, sillähän on tarkoitus.

Tuskassani hyperventiloin ja rupesi taju hämärtymään. Ajattelin että kuolen tähän. Selvisin mutta en enää lisää ruvennut lapsia tekemään kun pelko jäi.

Minä synnytin myös, koska en enää epiduraalia saanut. Huusin kyllä ja kovaa.

Huomattavan paljon useampi on selvinnyt alatiesynnytyksestä ilman kivunlievitystä kuin kivunlievityksen kanssa... Minulla on yksi synnytys epiduraalilla ja kaksi ilman puudutetta, kaikki olleet hyviä kokemuksia eikä kovin kamalia.

Se riippuu niin monesta asiasta, että miten kamalaa se on. Synnytys on iso juttu ja raskas temppu sekä äidille että lapselle. Monen asian täytyy siinä toimia yhteen ja moni asia voi siksi myös pieleen. Ainoa mihin oikeastaan itse voit ennalta vaikuttaa, on se että oletko hakeutunut äitiysneuvolaan raskaudenseurantaan ja riskien kartoitukseen, saatko itsesi synnytyksen alkaessa ammattilaisten käsiin ajoissa ja sitten se oma suhtautuminen siihen synnytykseen. Tuntematonta ja kipua on helppo pelätä tietysti, mutta ei ole pakko pelätä. Pelko lamauttaa ja tekee kaikesta pahempaa, ja vaikuttaa myös fyysisesti synnytyksen etenemiseen.

Kaksi syöksysynnytystä takana, ilman mitään kivunlievitystä. Ensimmäinen lapsi syntyi kasvot ylöspäin eli luokiteltiin vaikeaksi synnytykseksi mutta ei kyllä kummastakaan traumaa jäänyt vaikka synnytyssupistukset oli kovia ja olihan se kipu aika jäätävä. Mutta mulla on lääkärin mukaan lantio joka avautuu hyvin. Toinen lapsi syntyi tunnin kuluttua sairaalaan menosta eikä ensimmäisenkään kanssa kauaa viipynyt, kun tosiaan epiduraalia ei ehditty antaa. Muuta lääkettä täällä (asun ulkomailla) ei ollut tarjollakaan, paitsi särkylääke :D Siitä kieltäydyin. 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen synnytys on erilainen. Pahimmillan ihan helvettiä vaikka olisi mitkä lääkkeet. Ja helpoimmillaan se vauva vaan putkahtaa ulos.

Tämä. Kokemusta neljästä synnytyksestä.

Minä synnytin ilman kipulääkkeitä. Ajatuskin siitä että joku pistää minuun lääkkeitä tuntuu todella pelottavalta. 

Hyvät hengitysharjoitukset ja lämmin vesi teki minun synnytyksestäni hienon kokemuksen. 

Haluisin kokea sen vielä uudelleen.

Kolmesti olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä, kaksi kertaa kolmesta käynnistettyjä synnytyksiä.

Ei ollut kamalaa, pikemminkin rankalla tavalla ihanaa. Vähän kuin maratonilla.

Neljä lasta synnyttäneenä ilman kivun levitystä. En halunnu mitään. Sinne mentiin ajatuksella , että otetaan vastaan mitä annetaan. Jos tulee tilanne , että pitää leikata ,niin sitten tehdään niin. Kipeä olin toki mutta se oli sen arvoista. Kaikki saa tehdä omat ratkaisut synnytystatavasta kivun lievitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko jollain vauva vain "putkahtanut ulos"? Eikö siinä kuitenkin mene monta tuntia?

Supistukset voi olla sillä lailla kivuttomia monta tuntia että ei tajua synnytyksen olevan käynnissä tai sitten kohdunsuu avautuu niin nopeasti että kun ehtii sairaalaan se vauva tosiaan on jo niin”tulossa” että syntyy saman tien hyvin kevyellä ponnistuksella.

Kolme lasta synnyttänyt ilman kivunlievitystä, viimeisin käynnistettiin ja se oli pahin. Olen ollut onnekas, synnytykset kestäneet pisimmillään 7h ja nopeimmillaan 2h. Ja jokaisen kohdalla viime metreille asti olin etten halua kivunlievitystä ja kun koin sen olevan todella tervetullutta, ei enää ehtinyt ja piti ponnistaa. Käynnistetty synnytys siksi pahin, koska oli myös rajuin ja tunsin etten pysty hallitsemaan mitään, letkujen armoilla olin ja piti vain maata. Jokainen synnytys sattui ihan saatanasti vaan kipu oli erilaista, tiesin koko ajan että kohta tämä on ohi. Onnekas olin myös etten yhdessäkään synnytyksessä revennyt, voin vain kuvitella sen kivun mikä siitä olisi syntynyt.

Olen synnyttänyt kaksi kertaa ilman kivunlievitystä. Molemmat periaatteella katsotaan kuinka etenee ja jos en pysty, niin sitten kivunlievitystä. Tunnen itseni, en ole kipuherkkä, jos olisin, en varmaan olisi edes harkinnut asiaa.

Molemmat synnytykset menivät hyvin vaikka olivat keskenään hyvin erilaiset. Ensimmäinen (joka oli mun toinen synnytys) oli rauhallinen ja mieli ja keho pysyi hyvin mukana. Toinen ilman kivunlievitystä oli nopea ja vauva vain syntyi, enkä itse ehtinyt vaikuttaa mihinkään, en ns. ehtinyt mukaan.

Molemmista jäi hyvät muistot silti. Jos asiaa harkitset, mun neuvo on olla turhia miettimättä ja murehtimatta. Älä pelkää kipua, se kuuluu tähän asiaan. Luota siihen, että sun keho kyllä osaa ja luota myös siihen, että synnärin henkilökunta osaa työnsä, jos kaikki ei menekään ihan kuin pitäisi. Älä ole ehdoton, hyväksy se, että suunnitelma voi muuttuakin.

Miljardit ovat synnyttäneet ilman kivunlievitystä. Aika uusi juttu nämä sairaalasynnytykset ja kipulääkkeet.

Synnytin ilokaasun kanssa ja ponnistusvaihetta ennen pyysin pudentaalipuudutuksen, sen voi kätilö tai lääkäri laittaa, puuduttaa alapään. Minulla jouduttiin lapsen sydänäänten laskun takia tekemään epiosotomia, joten sen tekeminen ei tuntunut, ei myöskään tarvinnut odottaa puudutteen vaikutusta vaan pystyttiin heti tikkaamaan. Synnyttäessä kipu tuli aaltoina supistusten myötä, mutta nyt jälkeenpäin muistan vain että ilokaasun kanssa ne eivät olleet ylivoimaisia etteikö olisi pärjännyt. Käytin apuna myös ääntä, ei huutamista, vaan vokaaleita mahdollisimman alhaalta äännettynä. Lapsi syntyi 40 minuutin ponnistuksen jälkeen, kokonaisuudessaan olin sairaalan synnytyssalissa 7 tuntia. Olin jaksanut kotona olla niin kauan että kun pääsin sairaalaan olin 5cm auki. Lapsi syntyy kun kohdunsuu on auennut 10 cm. Ilokaasusta taisin tulla ihan pähnään mutta se haihtui heti kun lopetti sen hengittämisen. Vähän vaatii totuttelua hengittää maskin kautta ja toisille se aiheuttaa pahoinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Siis onko jollain vauva vain "putkahtanut ulos"? Eikö siinä kuitenkin mene monta tuntia?

Ei se voi tipahtaa ulos, mutta ei välttämättä mene montaa tuntia. Synnytys voi alkaa vesien menolla ja/tai nopeasti tihentyvillä supistuksilla, avautumisvaihe voi mennä nopeasti, esimerkiksi tunnissa tai parissa, ja ponnistusvaihe voi mennä muutamassa minuutissa, istukka syntyä sitten vaikka varttia myöhemmin. Syöksysynnytykseksi sanotaan sitä jos vauva syntyy alle tunnin supistusten alusta. Tai sitten voi olla päinvastoin, epämääräistä supistelua vuorokausien ajan, itse avautuminen kovemmilla supistuksilla voi kestää vaikka tunteja, supistukset voi hiipua useaksi tunniksi ja alkaa sitten uudestaan, avautuminen voi olla hidasta ja kestää vaikka vuorokauden, ja ponnistusvaihe voi kestää tunnin ja päättyä vasta leikkaussaliin. Kumpikaan näistä ei ole tavallinen, eiköhän useimmat synny puolen vuorokauden - vuorokauden kuluessa supistusten alusta.