Suretteko tekin menetettyä nuoruutta?

Joskus, mutta murehtiminen on turhaa. Kannattaa olla iloinen kaikesta siitä, mikä on hyvin.

Oikeasti.

Mietin juuri äsken kesää 1998, tuntui niin kuin se olisi ollut ihan äsken, mutta siitä on 20 vuotta, ei voi ymmärtää.....

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta murehtiminen on turhaa. Kannattaa olla iloinen kaikesta siitä, mikä on hyvin.

Oikeasti.

Kiitos vastauksestasi. Olet oikeassa - viime aikoina olen yrittänyt löytää ilon aiheita ja olen jopa onnistunut siinä. Silti surettaa välillä. Minulla taitaa olla jonkin verran painolastia menneisyydestä ja käsittelemättömiä asioita, ja nykyhetkessäkin on melkoisesti haasteita. 

- ap

Olin koulukiusattu oikeastaan koko peruskoulun ajan. Teini-iässä etenkin loma-ajat oli kovia kun käytännössä sai kaikki viikonloput jne viettää yksin muistan kun kuuntelin kerran vanhempien vinyyleiltä Queenia ja radio gaga kappale soi "I sit alone and watch your light my only friend through teenage nights, and everything I had to know I heard it on my radio".

Tuo iski ja kovaa, samaistuin lyriikoihin. Istuin melkein aina tietokoneella netissä surffaten ja se kone oli ainoa "ystäväni".

Aikuisiällä vasta olen ollut sinut menneisyyteni kanssa ja kokenut merkityksen tunnetta ja saavuttaneeni jotain (ihan kuin elämä nyt muka kilpailu olisi).

Vierailija kirjoitti:

Mietin juuri äsken kesää 1998, tuntui niin kuin se olisi ollut ihan äsken, mutta siitä on 20 vuotta, ei voi ymmärtää.....

Jännä yhteensattuma - itsekin olen miettinyt viime aikoina juuri 90-luvun loppua. Vuonna 1998 olin 18-vuotias. Jostain syystä tuntuu, että vuodet 1997 ja 1998 olivat ankeita ja tylsiä sekä muodin että musiikin puolesta. Mielikuviini vaikuttaa myös se, että en ollut tuolloin kovin onnellinen.

- ap

Jos menetetty nuoruus on yhtä kuin juotu viinan määrä ja seksikumppaneiden määrä (kuten useimmalla tuntuu olevan) niin eipä tuota nyt kauheasti kaipaa.

Ai nuoruutta. En ole itseasiassa elänyt päivääkään mitään nuoruutta. Sanotaan että mielen synkissä syvissä syövereissä meni koko nuoruus. Pari kertaa kävin pihalla.

Joskus kärvistelin samojen asioiden kanssa, sitten yhtäkkiä koin valaistumisen. Kaikki ne ovat elettyä elämää verrattuna siihen, että istuisi orjallisesti luennoilla, tenteissä ja taas luennoilla eikä aika riittäisi mihinkään muuhun. Muutama kolmikymppinen kaverini on aivan hajalla nykyisin ja aloittaa vasta nyt sen teiniperseilyn, koska eivät lukio - amk/yliopisto- putkestaan ehtineet aiemmin tehdä sitä eli varsinaisesti elämään. Tietenkään ei saa yleistää, mutta olen itse koulun kanssa jokotai tyyppinen ihminen ja tiedän, että moni hauska asia olisi jäänyt väliin jos olisin samaan putkeen loikannut.

Olen vasta nyt nk. koulukypsä, eli koulunpenkki kutsuu näin 31 vuoden iässä ja olen iloinen siitä että elin reilusti tehden kaikkea typerää kuin olisin alisuorittanut jonkun korkeakoulun ja nyt itkisin kun nykyisillä systeemeillä ei olisi mahdollisuutta käydä sitä enää uudelleen. 

Sitä paitsi teen nykyisin mukavasti rahaa noilla tarinoilla mitä koin. Se jää teille arvoitukseksi, miten, mutta kannattaa muistaa että kaikesta voi hyötyä jälkeenpäin opinkappaleena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta murehtiminen on turhaa. Kannattaa olla iloinen kaikesta siitä, mikä on hyvin.

Oikeasti.

Kiitos vastauksestasi. Olet oikeassa - viime aikoina olen yrittänyt löytää ilon aiheita ja olen jopa onnistunut siinä. Silti surettaa välillä. Minulla taitaa olla jonkin verran painolastia menneisyydestä ja käsittelemättömiä asioita, ja nykyhetkessäkin on melkoisesti haasteita. 

- ap

Tuo saattaa johtua joskus myös nykyhetken virikkeiden puutteesta. Kun pakotat itsesi liikkeelle - ihan mihin tahansa, vaikka kahville tai elokuviin vaikka ypösen yksin, lenkkipolulle (tiedän että kuullostan tyhmältä koutsilta nyt) niin ajatukset selkiytyvät. Sinne omaan maailmaan hukkuminen tapahtuu niin vaivihkaa ettei sitä tajuakaan ja se on upottava suo tai kierre - muutama sana kaupan kassankin kanssa saa havahtumaan et herraisä mihin sitä on vajonnut. Näin ainakin itselleni kävi ja taistelu jatkuu etten huku sinne enempää. Hankkimalla lisää nk- hyviä ärsykkeitä ympärilleni pidän itseni henkisesti kuosissa, ja vaikka tuntuisi etten kykene tekemään jotain niin yllättäen huomaankin taas porskuttavani eteenpäin kunhan vain kohtaan pelkoni. - yksi edellisistä 

Vierailija kirjoitti:

Ai nuoruutta. En ole itseasiassa elänyt päivääkään mitään nuoruutta. Sanotaan että mielen synkissä syvissä syövereissä meni koko nuoruus. Pari kertaa kävin pihalla.

Minusta tuntuu itse asiassa vähän samalta. Että nuoruus jäi tavallaan elämättä. 

- ap

No itse olen vielä parikymppinen mutta elämäni on todella tylsää. Näin tänään kaupassa kolme nuorta komeaa hippimiestä ja minulle heräsi joku ihme kaipaus viettää iltaa heidän kanssaan pössytellen ja bisseä juoden ja Nirvanaa kuunnellen. En edes käytä mitään päihteitä tai käy baareissa vaan vietän viikonloput villasukkia neuloen ja teetä juoden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta murehtiminen on turhaa. Kannattaa olla iloinen kaikesta siitä, mikä on hyvin.

Oikeasti.

Kiitos vastauksestasi. Olet oikeassa - viime aikoina olen yrittänyt löytää ilon aiheita ja olen jopa onnistunut siinä. Silti surettaa välillä. Minulla taitaa olla jonkin verran painolastia menneisyydestä ja käsittelemättömiä asioita, ja nykyhetkessäkin on melkoisesti haasteita. 

- ap

Tuo saattaa johtua joskus myös nykyhetken virikkeiden puutteesta. Kun pakotat itsesi liikkeelle - ihan mihin tahansa, vaikka kahville tai elokuviin vaikka ypösen yksin, lenkkipolulle (tiedän että kuullostan tyhmältä koutsilta nyt) niin ajatukset selkiytyvät. Sinne omaan maailmaan hukkuminen tapahtuu niin vaivihkaa ettei sitä tajuakaan ja se on upottava suo tai kierre - muutama sana kaupan kassankin kanssa saa havahtumaan et herraisä mihin sitä on vajonnut. Näin ainakin itselleni kävi ja taistelu jatkuu etten huku sinne enempää. Hankkimalla lisää nk- hyviä ärsykkeitä ympärilleni pidän itseni henkisesti kuosissa, ja vaikka tuntuisi etten kykene tekemään jotain niin yllättäen huomaankin taas porskuttavani eteenpäin kunhan vain kohtaan pelkoni. - yksi edellisistä 

Sitä paitsi jos menneisyys painaa eikä mahdollisuutta apuun ole, niin osta paperipäiväkirja. Kirjoita sinne tasan tunti siitä asiasta mikä harmittaa. Kun tunti on kulunut, päätät, ettet ajattele asiaa enempää ja sinnikkäästi keskityt kaikkeen muuhun. Joskus voi auttaa kaksikin tuntia, että annat tekstin viedä. Tämä auttoi itselläni vaikeiden asioiden kanssa. Voi tuntua haistattelulta saada tällaisia neuvoja, mutta itseäni autto tuo kovasti. Aloin hahmottaa selkeästi missä meni vikaan, ja asiat saivat mittasuhteensa. 

Me ollaan ikuisesti nuoria!!! Ei iällä ole väliä! Chill :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta murehtiminen on turhaa. Kannattaa olla iloinen kaikesta siitä, mikä on hyvin.

Oikeasti.

Kiitos vastauksestasi. Olet oikeassa - viime aikoina olen yrittänyt löytää ilon aiheita ja olen jopa onnistunut siinä. Silti surettaa välillä. Minulla taitaa olla jonkin verran painolastia menneisyydestä ja käsittelemättömiä asioita, ja nykyhetkessäkin on melkoisesti haasteita. 

- ap

Tuo saattaa johtua joskus myös nykyhetken virikkeiden puutteesta. Kun pakotat itsesi liikkeelle - ihan mihin tahansa, vaikka kahville tai elokuviin vaikka ypösen yksin, lenkkipolulle (tiedän että kuullostan tyhmältä koutsilta nyt) niin ajatukset selkiytyvät. Sinne omaan maailmaan hukkuminen tapahtuu niin vaivihkaa ettei sitä tajuakaan ja se on upottava suo tai kierre - muutama sana kaupan kassankin kanssa saa havahtumaan et herraisä mihin sitä on vajonnut. Näin ainakin itselleni kävi ja taistelu jatkuu etten huku sinne enempää. Hankkimalla lisää nk- hyviä ärsykkeitä ympärilleni pidän itseni henkisesti kuosissa, ja vaikka tuntuisi etten kykene tekemään jotain niin yllättäen huomaankin taas porskuttavani eteenpäin kunhan vain kohtaan pelkoni. - yksi edellisistä 

Ihan hyvä puhe, pyri vaikka politiikkaan, mutta ei ne ajatukset itsestään sikiä.

DontWorry kirjoitti:

Me ollaan ikuisesti nuoria!!! Ei iällä ole väliä! Chill :)

Et voi muuttaa Mennyttä! Voit vaikuttaa tulevaan. MENNYT ON ILMAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus, mutta murehtiminen on turhaa. Kannattaa olla iloinen kaikesta siitä, mikä on hyvin.

Oikeasti.

Kiitos vastauksestasi. Olet oikeassa - viime aikoina olen yrittänyt löytää ilon aiheita ja olen jopa onnistunut siinä. Silti surettaa välillä. Minulla taitaa olla jonkin verran painolastia menneisyydestä ja käsittelemättömiä asioita, ja nykyhetkessäkin on melkoisesti haasteita. 

- ap

Tuo saattaa johtua joskus myös nykyhetken virikkeiden puutteesta. Kun pakotat itsesi liikkeelle - ihan mihin tahansa, vaikka kahville tai elokuviin vaikka ypösen yksin, lenkkipolulle (tiedän että kuullostan tyhmältä koutsilta nyt) niin ajatukset selkiytyvät. Sinne omaan maailmaan hukkuminen tapahtuu niin vaivihkaa ettei sitä tajuakaan ja se on upottava suo tai kierre - muutama sana kaupan kassankin kanssa saa havahtumaan et herraisä mihin sitä on vajonnut. Näin ainakin itselleni kävi ja taistelu jatkuu etten huku sinne enempää. Hankkimalla lisää nk- hyviä ärsykkeitä ympärilleni pidän itseni henkisesti kuosissa, ja vaikka tuntuisi etten kykene tekemään jotain niin yllättäen huomaankin taas porskuttavani eteenpäin kunhan vain kohtaan pelkoni. - yksi edellisistä 

Sitä paitsi jos menneisyys painaa eikä mahdollisuutta apuun ole, niin osta paperipäiväkirja. Kirjoita sinne tasan tunti siitä asiasta mikä harmittaa. Kun tunti on kulunut, päätät, ettet ajattele asiaa enempää ja sinnikkäästi keskityt kaikkeen muuhun. Joskus voi auttaa kaksikin tuntia, että annat tekstin viedä. Tämä auttoi itselläni vaikeiden asioiden kanssa. Voi tuntua haistattelulta saada tällaisia neuvoja, mutta itseäni autto tuo kovasti. Aloin hahmottaa selkeästi missä meni vikaan, ja asiat saivat mittasuhteensa. 

Kiitos vinkistä. Mietinkin juuri tänään, että pitäisi ostaa päiväkirja ja alkaa kirjoittamaan siihen. Kirjoittaminen selkeyttäisi ajatuksia. 

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai nuoruutta. En ole itseasiassa elänyt päivääkään mitään nuoruutta. Sanotaan että mielen synkissä syvissä syövereissä meni koko nuoruus. Pari kertaa kävin pihalla.

Minusta tuntuu itse asiassa vähän samalta. Että nuoruus jäi tavallaan elämättä. 

- ap

Toisaalta minustakin tuntui tuolta. Olen ysärin loppupuolen lapsi ja olisi ollut hauskaa miettiä kuukautisia, bändejä, meikkaamista ja diskoja kavereiden kanssa kuin yksin, mutta niin se vain meni. En murehdi asiaa enempää, sillä se oli vain ikäkausi muiden mukana. Ehkä tämä pon defenssi, mutta niin. 

Tule tänne päivittämään kuulumisia? Näemmä aika alkaa loppumaan tänne kirjotellessa, mutta olisi hauskaa jatkaa ajatusten jakamista. 

Joo ei siinä nuoruudessa ole mitään kehuttavaa. Omakohtaisesti suunta on ollut kuitenkin koko ajan parempaan päin: tarha oli yhtä helvettiä kun siellä piti tapella joka päivä yhtä isompaa poikaa vastaan, se oli kauhua. Ala-asteella opettajaksi osui kiihkouskovainen natsi joka piti kovempaa kuria kuin armeijan päällystökouluissa, tappelukin jatkui kun oli saanut sitä jo harjoitella.... Ylä-aste meni esitelmiä, laulukokeita ja uimatestejä pelollla odottaessa, mitään niin hirveitä kokemuksia  ei ole sen jälkeen ollut... Lukiossa sai stressata jo tokaluokalta alkaen kirjoituksia ja sitä saako matematiikasta laudaturia, yliopistossa olin ulkopuolinen enkä ymmärätänyt tietokoneista enkä siitä mikä olisi ollut hyvä työ ja mikä ei, sekin jäi sitten.... Intti meni läpi joten kuten, sielläkin oli osa aika vittumaista porukkaa jotka käyttivät asemaansa hyväkseen, mutta kun sen leikkinä otti niin eivät mahtaneet mitään... Sitten aikuisuuden alkuvuosina helpotti, vaikka olikin työttömyyyttä ja nyt kun keski-ikä koettaa alkaa jotenkin saada palasia kasaan ja ymmärtää minkälaisen paskan läpi sitä onkaan saanut kulkea.

Paskaa aikaa se lapsuus ja nuoruus kaiken kaikkiaan oli ja todella iloinen olen että se on takana.

Vierailija kirjoitti:

Tule tänne päivittämään kuulumisia? Näemmä aika alkaa loppumaan tänne kirjotellessa, mutta olisi hauskaa jatkaa ajatusten jakamista. 

Kyllä, vilkaisen tätä ketjua huomennakin. Hyvää yötä kaikille!

 - ap