Anoppi ja lapsenhoito

Mun omasta mielestäni jo kerran viikossa on aika paljon. Omani näkevät isoäitejään noin kahden viikon välein vaikka toinen asuu melkein naapurissa. Satunnaisesti useammin.

Tuo on valtavan paljon.

Meillä meni ihan överiksi ja koko lailla samalla tavalla. Marssittiin suunnilleen yli kynnyksellä ”olemaan lapsen kanssa”.

Sitten oidin ihan tiukasti melkein vuoden väliä. Nyt se raja pysyy.

Kiitos vastauksista. Näin ajattelen itsekin. Valitettavasti en pysty anoppiin ottamaan välimatkaa, koska mies on edelleen äitinsä helmoissa kiinni eikä ikinä suostuisi siihen. Puhelimessakin jopa lähettävät pusuja ja haleja (40-kymppinen mies), heh. Minulle ei kyllä ikinä tulisi puhelimessa pusuja! :D

Anoppi nyt painostaa antamaan lisäaikaa lapsen kanssa, eikä miehellä ole mitään sitä vastaan. Olen siis este heidän näkökulmastaan.

Eikai tässä ole mitään muita mahdollisuuksia kuin luovuttaa, koska yksin olen tämän asian kanssa.

Mun on kyllä pakko kysyä että miksi hitossa joku tekee lapsem tuollaisen miehen kanssa.

Oletko kertonut anopille selkeäsanaisesti omat mielipiteesi asiasta? Ei oo pakko olla lapanen. Kukaan ei kunnioita sinua tuolla valmiiksiluovuttamistyylillä. Sitten on turha syyttää myöhemmin anoppia jos itse asettautuu ylikäveltäväksi. Muista, että sinä itse päätät miten sinua kohdellaan. Riitelemään ei tarvi alkaa eikä kohtausta järjestää, mutta asiallisesti (ja selkeästi) voi kertoa näkökantansa, etkä siihen mitään anopin hyväksyntää tarvi. SINÄ olet lapsen äiti joten sinä päätät.

Vierailija kirjoitti:

Mun on kyllä pakko kysyä että miksi hitossa joku tekee lapsem tuollaisen miehen kanssa.

Mammanpoika se on eikä mikään mies. Ap löytäisi paremmankin.

Mun äiti oli samanlainen.

Meillä on kuitenkin lapsella 4 isovanhempaa, 4 isoisovanhempaa, setiä, tätejä, enoja ja kummeja sekä omaakin sosiaalista elämää joten ilmoitin että tapaamisvaatimukset ovat kohtuuttomia. Koska vaatiminen ja sättiminen jatkui, ei tavattu mun äitiä muutamaan kuukauteen. Yökylässä eivät ole siellä olleet, eivätkä muutenkaan hoidossa. Anopilla ovat olleet muutaman kerran pari tuntia kun on ollut pakollisia menoja.

Silti lapset ovat hyvinkin läheisiä isovanhempien kanssa.

Mitä liittolaisia äiti tarvitsee? Sanoo vain että mitkä ne hönen sääntönsä ovat. Ja kodissa on kai lukko?

Hullu anoppi.

Anoppi ottaa liikaa valtuuksia kotonanne. Kyläilyt voisitte ihan hyvin rajoittaa siihen, että miehesikin on paikalla. Mutta sitä en ymmärrä, miksei lapsi voisi olla silloin tällöin mummon luona yökylässä ja jos mummolla on aikaa, niin miksei hän voisi välillä hakea lasta hoidosta? Edellyttäen siis, että mummoon voi luottaa hoitajana ja lapsi viihtyy mummon kanssa.

Kyläreissut ensi alkuun normimittoihin eli ei tod mitään 8 tuntia ja niitä ei nyt ensialkuun ollenkaan. Ja mitään omia vakiovuoroja ei mihinkään hakuihin, vaan aina sen äidin kautta. Ja yökyläilyjä ei tod enne ån kuin mummo löytää ja tajuaa paikkansa.

Ja sen sanot selkeästi että omassa kodissasi sinua ei läksytetä tuolla tavoin kuin lasta. Sanot että odotat anteeksipyyntöä.

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Kyllä olen sanonut anopille kantani, mutta valitettavasti hän kunnioittaa enemmän poikansa mielipidettä, joka mukailee hänen omaansa. He kokevat hyvin vahvasti olevansa olevansa oikeassa ja anoppi asian vahvistamiseksi heittelee kaiken maailman tuttaviensa nimiä, jotka ”aina” hoitava lapsenlapsiaan.

Ja probleemahan on, etten voi tehdä ainuttakaan lasta koskevaa päätöstä yksin, koska on yhteishuoltajuus. Jos mies ja anoppi päättävät, että hän käy vaikka kolmesti viikossa, niin en voi asiaa estää, koska koti on puoliksi miehen omistama. Tästä aiheesta meillä on ollut todella pahoja riitoja. Niin se vain menee. Eli joko nillitän, luovutan tai eroan. Eli täällä nyt nillitän siis.

Älä alistu tuohon. Jos et tahdo suurempaa riitaa,ala vaikka joka kerta asettamaan pieniä rajoja. Enemmän ja enemmän kunnes anoppi on tajunnut paikkansa. Jos miehestäsi ei siihen ole niin antaa olla lapanen,mutta lapsi on sinun ja hänen,ei hänen ja anopin.

Miten ne rajanvedot kukin näkee ja haluaa tehdä,mutta itse ainakin tunkisin välillä leikkihuoneeseen mukaan "rupattelemaan" . Antaisin lasta pakollisen menon sattuessa välillä jollekin muulle läheiselle ja tutustuttaisin todellakin omaankin sukuun.

Ruokapöydässä olisi voinut aivan hyvin sanoa että kiitos pärjätään keskenämme,voit lähteä. Vaatimuksiinsa tietenkin vastataan jo ensi kerralla tiukasti kuten asiat on,ettei jää turhia luuloja. En ole varsinaisesti anoppivihaaja mutta rajat on täytynyt meidänkin tapauksessa vetää ja jatkuu yhä vaikka jo toinen lapsi ja ensimmäisen tulosta on kohta 10v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen sanonut anopille kantani, mutta valitettavasti hän kunnioittaa enemmän poikansa mielipidettä, joka mukailee hänen omaansa. He kokevat hyvin vahvasti olevansa olevansa oikeassa ja anoppi asian vahvistamiseksi heittelee kaiken maailman tuttaviensa nimiä, jotka ”aina” hoitava lapsenlapsiaan.

Ja probleemahan on, etten voi tehdä ainuttakaan lasta koskevaa päätöstä yksin, koska on yhteishuoltajuus. Jos mies ja anoppi päättävät, että hän käy vaikka kolmesti viikossa, niin en voi asiaa estää, koska koti on puoliksi miehen omistama. Tästä aiheesta meillä on ollut todella pahoja riitoja. Niin se vain menee. Eli joko nillitän, luovutan tai eroan. Eli täällä nyt nillitän siis.

Höpöhöpöhöpö.

Ei sinun tarvitse edes avata ovea, jos se anoppi pyrkii kotiisi, eikä mies ole siellä. Eikä hoidosta anneta lasta anopille, jos ei siellä ole sinulta lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Niin. Nythän lapselta riistetään koko äidinpuoleinen suku anopin takia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että elämäntilanteet voivat muuttua, ja anoppia voidaan hyvinkin vielä tarvita lastenhoidossa apuna paljonkin. Varsinkin kun äidin puoleinen suku ei lasta hoida. Siltoja ei kannata polttaa anopin suuntaan kokonaan.

Ei tuollaista kukaan elämäänsä tarvitse. Lastenhoitajia kyllä löytyy.

Jos mietit lapsen kannalta, niin on äärimmäisen paskamaista kontrolloida suhdetta isovanhempaan vain siksi, että äidin pitää voittaa joku ihmeen arvovaltakiista.

Niin. Nythän lapselta riistetään koko äidinpuoleinen suku anopin takia...

Höpö höpö. Se on ap:n oma valinta (tai omaa tyhmyyttä), jos hän eristää lapsen omasta suvustaan. Fiksusti sovittelemalla lapsi saa hyvän yhteyden kumpaankin sukuun.

Miksi oletus on, että mies olisi ap:n kanssa samaa mieltä, ja mies on lapanen, kun ei sano äidilleen vastaan? Mitä jos mies onkin äitinsä kanssa samaa mieltä? Mitä jos miestä ei haittaa, jos 3-vuotias olisi useammin mummolla yökylässä kuin 1-3 kertaa vuodessa? Tuo olisi monien mielestä win-win-tilanne, että on noin tuttu ja innokas hoitaja. Eri asia joku sylivauva, mutta moni kokee mummojen avun isona helpotuksena ja etuoikeutena. Tuokin kuulostaa oudolta, että anoppi tunkee aina ap:n kotiin ja on siellä joskus 8 h kerralla. Miksi ap ei anna mummon ottaa lasta luokseen useammin ja tee omia juttujaan? En minä ainakaan jaksaisi ketään katsella omissa nurkissani viikoittain koko päivää.

En sano, että ap:lla olisi velvollisuus haluta antaa lastaan yökylään, mutta kummastuttaa tuo, että miehen pitäisi ajaa aktiivisesti hänen asiaansa. Onko isällä oikeus muodostaa omaa mielipidettä?