Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäämmät palstalaiset, kertokaa lapsuutenne jouluista
23.12.2017 |
Muistelkaa, paljonko saitte lahjoja, mitä söitte jouluna ja muita muistoja lapsuuden jouluista. Voisi olla hauska vertailla nykyajan tapoihin.
Kommentit (59)
Meillä oltiin aika köyhiä, kaikki lapset saivat yleensä yhden lahjan. Muistan hirveän pettymyksen, kun kerrankin vanhemmat olivat ostaneet minulle mieluisen lahjan, pienen kauniisti puetun nuken, ja sitten koulusta tuli ukaasi, että jokaisen pitää viedä joku lahja kouluun ja ne sitten sekoitettiin ja arpomalla jaettiin luokan kesken uudestaan.
Meillä ei muuta ollut kouluun viedä, kuin se nukke ja sen sai joku ilkeä poika, itse taisin saada jonkun veneen. Siis kymmenien vuosien jälkeenkin meinaa itkettää.
En muista oiekastaan jouluruokia, todennäköisesti oli karjalanpaistia, kun idässä asusttiin. Sitten myöhemmin sitä sekametelikiisseliä puuron kanssa. Se oli hyvää, kun makeaa ei juuri muuten saatu. Taisin joskus syödä salaa niitä joulukuusen kovia karkkeja, joku muistaa varmaan ne neliömäiset kiiltopaperikarkit, joissa oli hapsuja ja enkelikiiltokuva keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain vanhemmilta 2-3 lahjaa, jotain myös sukulaisilta. Kuitenkaan en viittä enempää ja lahjat olivat pikkujuttuja arvoltaan.
Emme olleet mikään köyhä perhe, ei vain kuulunut tapoihin meillä mitkään lahjaröykkiöt.
Syötiin lipeäkalaa (tykkäsin kovasti) sekä laatikoita ja kinkkua (en niin tykännyt), luumukiisseliä kermavaahdon kanssa ja pipareita. Eli eipä kauheasti poikkea nykyisestä menosta. Kalapöytä mäteineen ja graavikaloineen on tässä nykyään lisänä meillä.
Lipeäkalaa en laita.
Katselin jouluisin paljon telkkarin lastenohjelmia, muuten silloin ei kovin paljon katseltu. Tuli Disneyn piirrettyjä ja varmaan muutakin lapsille, mutten enää muista.
Ulkona laskettiin mäkeä, luisteltiin ja oltiin lumisotaa. Näin siis Helsingissäkin. Nykyään talvet ovat yleensä mustia. Oli silloinkin mustia jouluja, mutta harvemmin.
Olen syntynyt -61.
Meillä saatiin n 10 lahjaa per lapsi. Leluja, liustimia, suksia, pelejä ja sen sellaisia saatiin.
Ruoat olivat hyvin kalapainotteisia, meren rannalla kun asuttiin. Porkkanalaatikkoa oli, muita ei. Meillä oli länsirannikon salaattia alkupalana. Joinain jouluina oli häränhäntälientä. Sitten kalapöytä ja kinkkua lisäkkeineen. Jälkiruokia en nyt muista, oli varmaan jotain. Leipomuksia oli kyllä monenlaisia, varsinkin lihapasteijat on jääneet mieleen. Aikuiset joi viiniä ruoan kanssa ja meillä lapsilla oli aina rypälemehua. Veljeni juo sitä edelleen jouluna.
Pukki kävi kyllä aina. Ja kirkossa käytiin aattona ja sen jälkeen hautausmaalla. Saunassa meillä käytiin aatonaattona, ei aattona.
Isoja eroja ei kyllä tainnut olla verrattuna siihen jouluun jota nyt vietän. No kirkossa en käy.
Olen syntynyt 60-luvulla. Sain jotain 15 lahjaa. Jouluruuat on meillä edelleen samat, eli kinkku yms. Kuusessa edelleen liput. Tykkään perinteistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oltiin aika köyhiä, kaikki lapset saivat yleensä yhden lahjan. Muistan hirveän pettymyksen, kun kerrankin vanhemmat olivat ostaneet minulle mieluisen lahjan, pienen kauniisti puetun nuken, ja sitten koulusta tuli ukaasi, että jokaisen pitää viedä joku lahja kouluun ja ne sitten sekoitettiin ja arpomalla jaettiin luokan kesken uudestaan.
Meillä ei muuta ollut kouluun viedä, kuin se nukke ja sen sai joku ilkeä poika, itse taisin saada jonkun veneen. Siis kymmenien vuosien jälkeenkin meinaa itkettää.
En muista oiekastaan jouluruokia, todennäköisesti oli karjalanpaistia, kun idässä asusttiin. Sitten myöhemmin sitä sekametelikiisseliä puuron kanssa. Se oli hyvää, kun makeaa ei juuri muuten saatu. Taisin joskus syödä salaa niitä joulukuusen kovia karkkeja, joku muistaa varmaan ne neliömäiset kiiltopaperikarkit, joissa oli hapsuja ja enkelikiiltokuva keskellä.
Uskomaton juttu tuo lahjojen vaihtaminen?
Miten suostuit tuollaiseen tai vanhempasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 lisää. Telkkarista tuli jouluna niin paljon lastenohjelmaa, että telkkari yleensä ylikuumeni jouluna, kun sitä katsottiin ennätykselliset 5 tuntia. Mustavalkokanavat oli ja kanavia oli 2.
Tuo lahjojen vaihtaminen oli ihan pimeätä. Miksi ihmeessä siihen suostuttiin. Joku voi viedä sinne 2 euron (markan) lahjan ja toinen vaikka satasen.
Usein lahjat ovat toivwlahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puurosta mantelia mettästeltiin. Luumukiisseliä kaveriksi. Helvetin pahaa lipeäkalaa oli kans tarjolla. Ja silliä, pahaa kans. Pukki toi yleensä sukset, nekin oli melkein vuojesta toiseen isosiskon vanhat, oli vaan silpastu jouluksi paperiin. Siskon vanhat monot ei ollu ees paketissa. Isi leikki pukkia ja anto ikään katsomatta litsarin, jos joku sano, että "toihan isi, eikä pukki!"
Saunassa käytiin, me lapset keskenään, äiti ja isä kahestaan.
Ehtivät tod.näk hässiä sekä saunassa, että tuvassa, kun oltiin kaikki kerranki pois jaloista.
Ollaan kaikki sisarukset synnytty alkusyksystä, että räknäkkääpä siitä.
Hyvää Joulua.
Joulun alla tehtiin olkihimmeleitä. Kahvipussien kiiltävästä puolesta kuuseen koristeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Minä olen syntynyt 70-luvulla työläisperheeseen. Kuusi käytiin isän kanssa varastamassa kunnan metsästä, samasta kuin kaikki muutkin tuttumme. Sitä koristeltiin yhdessä. Äiti teki siivouksen ja ruuat. Kinkkua ja laatikoita ja rosollia ja kalaa, itse graavattua ja muutenkin kaikki alusta alkaen itse tehtyä. Isä ei olisi suostunut syömään mitään kaupan valmista jouluruokaa.
Lahjoja saimme aina paljon, vaikka emme olletkaan varakkaita. Sukulaisilta tuli pikkupaketteja, villasukkia ja leluja ja värityslehtiöitä ja kyniä. Määrä oli tärkeämpää kuin laatu. Isompana saimme rahaakin. Joulupukki toi lahjasäkit, meidän nelihenkinen perheemme sai tavallisesti kaksi jätesäkillistä paketteja. Joinakin vuosina isä oli pukkina, joinakin vuosina oli tilauspukki, joinakin vuosina pukki oli jättänyt lahjat ulko-oven taakse meidän ollessamme saunassa.
Joulu oli tarkkaan aikataulutettu. Aamupala, joulurauhanjulistus joko telkusta tai paikan päältä (ehdoton takaraja kaikelle hääräämiselle), hautausmaa, puuro, sauna, pukki, ruoka, lahjojen avaaminen. Kirkossa emme käyneet, koska isäni ei halua olla missään tekemisissä kirkon kanssa. Kun olin ihan pieni, äiti vielä luki jouluevankeliumin Raamatusta ennen lahjojen avaamista. Myöhemmin kävin äidin kanssa Kauneimmissa joululauluissa, mutta ei niitä ollut vielä meillä päin, kun olin pikkulapsi.
Lahjat avattiin hitaasti, yksi kerrallaan, jokainen vuorollaan. Se kesti kauan. Äiti laittoi paperille ylös, keneltä oli tullut mitäkin, jotta osasimme lahjojen avaamisen jälkeen kiittää puhelimessa lahjojen antajia.
Telkusta tuli Samu-Sirkka, mutta muita jouluohjelmia en muista.
Illalla isä ja äiti ryyppäsivät, ja useimpina jouluina se yltyi melkoiseksi tappeluksi. Me lapset piilouduimme silloin lastenhuoneeseen uusien lahjojemme kanssa. Paketeista tuli myös suklaarasioita, joten konvehteja sitten mätystelimme kuunnellen tappelun ääniä. Isosiskon kanssa koiran kyljessä ei pelottanut kauheasti. Konvehteja en ole syönyt aikuisena juurikaan, niistä tulee ahdistavia muistoja mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun lapsuudessani joulukirkko joulupäivän aamuna oli tärkeä asia. Sinne mentiin reellä, vaikka talossa oli jo autokin. Olen 66-vuotias.
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Täisauna? Ihanko tosissasi tarkoitat, vai oliko se vaan tavallista perusteellisempi saunominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla vanhoillinen uskovainen lapsuudenperhe. Isä rihmoi vyöllä persuksille aattoaamuna kaikkia neljää lasta. Istuttiin takalistot hellinä itkuisina kuusen edessä kun lahjat jaettiin. Lahjoina oli yleensä kaikkea korutonta, kuten villasukkia ja virsuja. Jos lahjasta ei kiittänyt tarpeeksi kuuluvasti, tuli uusi selkäsauna. Riisipuuroa tai kinkkua ei ollut, söimme lähinnä perunaa ja lihaa kastikkeessa.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani joulukirkko joulupäivän aamuna oli tärkeä asia. Sinne mentiin reellä, vaikka talossa oli jo autokin. Olen 66-vuotias.
Eikös joulukirkko alkanut silloin paljon aikaisemmin? Muistelen, että kuudelta tai seitsemältä.
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Joku kysyi täisaunasta. En minä osaa sanoa, oliko se mikään oikea täisauna. Äiti vaan kutsui sitä semmoiseksi. Korvat ja tukka ainakin pestin perusteellisesti, sen minä muistan tänä päivänäkin. Ja jos ei ollut pesun aikana kiltisti paikoillaan, tuli kyllä tukkapöllyä.
Mutta ei siitä saunomisesta harmia ollut. Siitä tuhkasäkistä minulla kyllä oli paha mieli monen monta vuotta. Ja oli siskovainaallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsuudessani joulukirkko joulupäivän aamuna oli tärkeä asia. Sinne mentiin reellä, vaikka talossa oli jo autokin. Olen 66-vuotias.
Eikös joulukirkko alkanut silloin paljon aikaisemmin? Muistelen, että kuudelta tai seitsemältä.
Kuudelta alkoi meillä. Aikaisin lähdettiin.
66-vuotias.
70-luvun alusta alkaa olla jonkinlaisia joulumuistikuvia. Jouluaatto sujui niin että äiti siivosi ja me lapset autoimme (tai häiritsimme) parhaamme mukaan. Joulukuusi oli haettu omasta metsästä ja koristeltiin aattopäivänä. Iltasella sitten jostain "ilmestyi" joululahjasäkki ja siinä riittikin tutkimista. Lahjoja oli ihan mukavasti huolimatta melko köyhästä kodistamme, taisi ukilla ja mummuilla olla osuutensa asiassa.
Joluluruuista muistuu mieleen kinkku. Oli myös karjalanpaistia, -piirakoita, naurislaatikkoa ja lipeäkalaa. Riisipuuro ja hedelmäsoppa kuului niinikään asiaan. Meillä oli raittiit joulut koska isä sen enempää kuin äitikään eivät juoneet viinaa.
Joulukirkko ei kuulunut meidän joulumme koska isä oli melkoisen kova kommunisti. Telkkarista tuli 70-luvun alkupuolella varsin vaatimatonta jouluohjelmaa, jotain luontodokumentteja ja Chaplinin elokuvia ainakin.
Lapsuuden jouluista on jäänyt ihan mukavat muistot. Vähäsen aina on vuosien mittaan vain painanut se että omaa perhettä ei ole onnistunut perustamaan ja siirtämään noita hyviä kokemuksia eteenpäin uusien sukupolvien osalle koettavaksi.
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
Mies vuosimallia 1922 kirjoitti:
No se oli sellaista tavallista. Aamulla syötiin puuroa, sitten oli täisauna. Lipeäkalaa syötiin ja laatikoita ja kinkkua. Äiti piti kuria tavallista hellävaraisemmin, mätki meitä sellaisella kovetetulla pullapitkolla. Arkena löi pyykkikartulla.
Joulupukki heitti lahjasäkin ovesta, siellä oli pari lahjaa jokaiselle lapselle. Sellaisia kotitekoisia ne useimmiten olivat, mutta rakkaita niistä tuli, kuten isän minulle veistämästä paloautosta ja äidin siskolle neulomasta räsynukesta.
Yhtenä syksynä oli oltu vallattomia ja pukki heitti ovesta säkin, jossa oli vain kiviä ja tuhkaa liedestä. Se kun pölähti, niin oli lattia harmaana ja meiltä lapsilta pääsi itku. Sinä jouluna ei saatu myöskään maistaa kuusenkaramellia eikä piparkakkuja.
Aika karujahan ne joulut kai olivat nykyajan mittapuulla, mutta kyllä aika on ne muistot kullannut.
Iloista joulua vaan kaikille !
Joku kysyi täisaunasta. En minä osaa sanoa, oliko se mikään oikea täisauna. Äiti vaan kutsui sitä semmoiseksi. Korvat ja tukka ainakin pestin perusteellisesti, sen minä muistan tänä päivänäkin. Ja jos ei ollut pesun aikana kiltisti paikoillaan, tuli kyllä tukkapöllyä.
Mutta ei siitä saunomisesta harmia ollut. Siitä tuhkasäkistä minulla kyllä oli paha mieli monen monta vuotta. Ja oli siskovainaallakin.
Täisaunassa desinfioitiin kyllä vaatteetkin. Siksi luulen, että se täisaunajuttu oli äitisi huumoria. Varmaan lapset pestiin siihen aikaan jouluna perusteellisemmin. Eihän 1920-luvulla missään suihkussa joka päivä käyty. Se oli varmaan ihan eri maailma.
Sain yleensä 5-6 lahjaa. Söimme ainakin kinkkua ja luumukiisseliä, aikuiset söivät myös laatikoita ja lipeäkalaa, en tykännyt niistä. Lipeäkala haisi pahalle. Joulupukki ei käynyt sisällä vaan jätti lahjat pihalle. Olin lapsi 60-luvulla työläisperheessä.