Mitä teet jos nykyinen parisuhteesi päättyy?
Kommentit (19)
En, on se ennenkin enempiä etsimättä löytynyt.
Varmaan elelisin sinkkuna. Joku kevyt seurutelusuhde voisi mennä, mutta en enää haluaisi kenenkään kanssa asua yhdessä.
En ainakaan ettis ketään uutta. Jos en pärjää yhden persreiän kanssa enkä toisen fiksun ja hyvän puolison kanssa, niin ehkäpä vika voi olla mussa ittessäni. Sitä varmaan tuumaisisin itsekseni.
Nim. Toisella kierroksella
En olisi parisuhteessa jos miettisin varasuunnitelmaa sen päättymiseen.
Pitääkö jotkut oikeasti "hätävarakumppania" tai "seuraavaa kohdetta" mielessään?
Jatkaisin elämääni. Jos uusi tulee vastaan, niin sitä pitää katsoa tilanteen mukaan. En jaksaisi etsimällä etsiä.
Jaa? Todella vaikea kysymys. Luultavasti ainakin haluaisin tappaa itseni mutta toisaalta minulla on lapsia joille en moista tuskaa haluaisi aiheuttaa. Uutta ei todellakaan ole katsottuna enkä tiedä kauanko menisi ennen kuin sellaista kykenisinkään katsomaan...
Nostan lipun salkoon, poltan sikarin ja poksautan aidon Dompan. Sitten alan NAUTTIA elämästäni.
Riippuu varmaan paljon siitä jääkö yllättäen vai ehtiikö varautua, jääkö leskeksi, jätetyksi vai jätänkö itse....
Varmaan ekana lämmittelisin vanhaa fwb-suhdetta, hänen kanssaan olen edelleen väleissä. Mutta ei siitä enää mitään rakkaustarinaa tulisi :)
Jatkaisin elämääni normaalisti. Tämä suhde on kestänyt kolkyt vuotta ja tuskin viitsisin toista kertaa vaivautua. Elelisin ihanan vapaana ilman mitään säätöjä. Joskus kyllä olen harkinnut, että lähtisin vaan joku päivä lätkimään ja jättäisin kaiken taakseni.
Olen sinkkuna ja toivon mukaan isken naisia. Jos jostakin kehittyy vakavampaa niin sitten niin käy. Nykyinen alkoi puhtaasti seksisuhteena. Oltu yhdessä jotain 7-8 vuotta ja molemmilla omat asunnot. Se että muuttaisin vielä yhteen jonkun naisen kanssa vaatisi suunnilleen ihmeen. Kun ihan uskomattoman kiihkeästäkin alkaa kuoriutua nalkuttaja niin usko naisiin on aika heikko.
Silloin joudun siirtymään metsänpuoleiseen käteen.
T kiltti sinkkumies
Suren. Todennäköisesti se olisi todella kova paikka. Voisin tarvita jopa ammattiapua eli terapiaa. Mutta nousisin siitä ennen pitkää ja jatkaisin elämääni. En usko, että elämässäni enää kovin montaa kertaa osuu kohdalle täydellistä elämänkumppania, joten todennäköisesti eläisin yksin loppuelämäni. Jos saisin pysyä terveenä ja olisi töitä, niin uppoutuisin töihin ja vapaa-aikana matkustelisin. Ehkä ottaisin virkavapaata ja lähtisin joko kiertämään maailmaa tai esimerkiksi vapaaehtoistöihin jonnekin luonnonsuojelujuttuihin tms.
Heivaan muijan pihalle asunnostani ja jatkan elämääni sinkkuna.
Hyppäisin jokeen punttien kanssa. Ajatuskin musertava rintakehän. Toisaalta ajatukset liittyy pelkoon toisen kuolemasta. Jos jätettäisiin niin pystyisin elämään, koska tietää että se toinen voi jossain kuitenkin hyvin. Yrittäisin varmasti voittaa rakkauden takaisin ja josse ei onnistuisi niin jatkaisin elämää, deittailu jne..
Onko ei uskovaisille luostareita? Perustaisin sellaisen
Jos puolisoni kuolisi, menisi vuosia että pääsisin jaloilleni. Lapsemme takia pystyisin jatkamaan elämää.
Eroa en osaa oikein kuvitella, olemme olleet puolet elämästämme yhdessä ja olemme toistemme parhaat ystävät. Suuttuisin varmaan älyttömästi ja rupeaisin tosi hankalaksi. Tai sitten olisin vain surullinen, en tiedä. En ole ajatellut asiaa vuosiin.
Olen sinkku ja ei sitä uutta puolisoa noin vaan löydy enää. Aviossa olin 15v ja nyt sinkkuna 2v. Tapaamani miehet ovat joko halunneet avioitua tai seksisuhdetta. Itse en kumpaakaan.
Menen hirteen