Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paras kaverini suhtautuu todella ikävästi minuun
21.12.2017 |
Viime kesänä tulin hyväksytyksi erääseen erittäin vaikeapääsyiseen yliopistokoulutukseen, josta mainitsin ystävälleni ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli "haluatko todella aiodsti sille alalle?". Hänen mielestään minun ei kannattaisi opiskella ko. alaa ja minun olisi tullut jättää ottamatta vastaan ko. opiskelupaikka. Kyseessä oli yksi pitkäaikainen haaveeni, johon olin palannut alanvaihtajana. Opiskelen tosin työn ohella.
Olin käymässä hänen luonaan ja näin häntä ensimmäistä kertaa noin kahteen vuoteen (olimme jutelleet puhelimessa ja chattailleet lähinnä siinä välissä, tosin päivittäin kuitenkin). Välillä oli ihan mukavaa, mutta ajoittain hän sai kamalia huutoraivareita välillä joistain pikkujutuista ja äkkipikaistuksissaan rikkoi joitain tavaroita. Syyn niistä hän vieritti päälleni ja kertoi puolisolleenkin, että oikeasti minä olin syyllinen, kun olin niin stressaavaa seuraa, että hänen oli pakko toimia siten.
Lisäksi hän alkoi syyttää minua kaikenlaisesta sekä yhtäkkiä rupesi mykkäkouluun. En olisi saanut puhua omista asioistani, kun taas hänen juttujaan olisi pitänyt jatkuvasti käsitellä, vaikka osassa niistä olin aivan eri mieltä (en viitsi avata tässä, ettei mene liian henkilökohtaiseksi). Lopulta hän alkoi raivota mulle lähes päivittäin ja haukkui hulluksi ja kuittasi lähes kaiken sillä, että olen "umpihullu sekopää", vaikka mä olen sentään opiskellut parikin tutkintoa ja sentään elätän perhettä ja olen ihan kohtalaisen tasapainoinen, kun taas hän on ollut vakavasti mt-ongelmainen ja sen vuoksi työkyvytön (tosin ihan lahjakas ja hyvinä päivinään mukavaa seuraa) koko aikuisikänsä.
Miltä kuulostaa? Miksi hän käyttäytyi ja toimi noin? Mitä tein itse väärin?
Kommentit (22)
Kuten itse sanoit, niin "ystäväsi" on mt-ongelmainen, ja se on syy tuohon hänen irrationaaliseen käyttäytymiseensä. Sinun toiminnallasi tai toiminnan puutteellasi ei todennäköisesti ole mitään väliä tämän henkilön käytökseen, sillä ongelmat ovat hänen omassa päässään. Et todennäköisesti pysty muuttamaan tätä ihmistä, joten oman hyvinvointisi takia suosittelisin ottamaan häneen vähän henkistä etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sinulla on akuutti kaveripula, jos tuollainen ihminen on paras kaverisi.
No tuon mt-ongelmaisuuden arvasi jo tekstistäsi, ja sieltähän se totuus sitten tulikin. Miksi sinun pitäisi sietää sellaista? En tiedä, haluavatko mt-ongelmaiset olla kenenkään kavereita oikeasti. Ehkä sinun pitäisi vain antaa hänen olla omissa oloissaan. Eihän tuo ole normaalia millään tasolla.
Ei sun tarvitse miettiä miksi hän käyttäytyy miten käyttäytyy. Ennemminkin pitää miettiä omaa käytöstäsi. Mitkä on omat rajasi ja millaista käytöstä kavereiltasi hyväksyt, oli nämä sitten mt-ongelmaisia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinulla on akuutti kaveripula, jos tuollainen ihminen on paras kaverisi.
No kieltämättä kyllä. :) Niinä hyvinä aikoina ja hetkinä hän on mitä hauskinta seuraa ja siis silloin, jos näemme vain harvoin livenä. Mutta valitettavasti hän muuttuu hyvin ahdistavaksi ja inhottavaksi (ja jopa jotenkin kateelliseksi?), jos vietämmekin enemmän aikaa yhdessä.
Juttelimme todella paljon chatin välityksellä ja itseäni eivät ne hänen tietyt ongelmansa mitenkään karkoittaneet. Hän kuitenkin itse alkoi suhtautua minuun todella nuivasti, kun vietimme enemmän aikaa yhdessä.
Lisäksi oli todella raskasta toimia hänen kulloisenkin mielialan mukaan sekä suunnitella menoja sen mukaan, mikä fiilis hänellä kulloinkin sattui olemaan. Lisäksi se hänen mielialansa saattoi vaihtua aivan yllttäen kesken vaikkapa ostosreissun aivan ääripäästä toiseen ja ilman mitään loogisia syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä elätät perhettä ja hänellä on ongelmia..ei tarvitse miettiä, miksi ystävä käyttäytyy noin. Tekstistäkin huomaa, kuinka luulet itseäsi jotenkin paremmaksi ihmiseksi, kuin ystäväsi. Sinuna katsoisin vähän aikaa peiliin ja miettisin hetken. Sinä et ole yhtään sen "arvostetumpi" vaikka et kärsi ongelmista. Toivottavasti ystävä löytää uuden ystävän, jolla on ymmärrystä ja kunnioitusta ihmisiä kohtaan.
Sehän on vaan kateellinen sulle sun koulutustesi vuoksi, niinhän sä kirjoitat ihan suoraan, etkö muka näe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on vaan kateellinen sulle sun koulutustesi vuoksi, niinhän sä kirjoitat ihan suoraan, etkö muka näe?
Nii, ap pärjää ja on terve, kaveri ei pärjää, eikä ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on vaan kateellinen sulle sun koulutustesi vuoksi, niinhän sä kirjoitat ihan suoraan, etkö muka näe?
Siis en tiedä, onko kateellinen. Ikinä hän ei ole ainakaan vihjaissut sellaista. Mutta outoa oli se, että hän alkoi melkein vängätä, että en saisi aloittaa sitä kpulutusta, vaan mun pitäisi luopua paikasta, koska se ei olisi mun "syvintä itseäni kuitenkaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaveeraat kateellisen, manipuloivan ja mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Sinä elätät perhettä ja hänellä on ongelmia..ei tarvitse miettiä, miksi ystävä käyttäytyy noin. Tekstistäkin huomaa, kuinka luulet itseäsi jotenkin paremmaksi ihmiseksi, kuin ystäväsi. Sinuna katsoisin vähän aikaa peiliin ja miettisin hetken. Sinä et ole yhtään sen "arvostetumpi" vaikka et kärsi ongelmista. Toivottavasti ystävä löytää uuden ystävän, jolla on ymmärrystä ja kunnioitusta ihmisiä kohtaan.
En ole tuntenut itseäni paremmaksi koskaan ja mulla on oikeasti erittäin huono itsetunto. Paras kaverini on vela ja kun tulin raskaaksi, hän ei kommentoinut mitään, vaan katsoi mua hieman halveksien. Hän ei myöskään onnitellut naimisiinmenostanikaan silloin vuosia sitten. Sittemmin tosin hän on tottunut ajatukseen, että mulla on lapsia.
Mutta en ole uskaltanut puhua lapsista tai perhe-elämästä juuri mitään, sillä en halua häiritä häntä sellaisilla aihepiireillä. Lisäksi hän pitää kaltaisiani jotenkin "lampaina". Hänen mielestään on jopa alhaista luuseriutta tehdä töitä elääkseen ja elättää perhettä.
Olen enemmänkin saanut itse käsityksen, että hän pitää itseään huomattavasti itseäni parempana, mutta ei mua se sinänsä ole häirinnyt enää vuosiin. Olen vain nauttinut niistä hyvistä ja hauskoista jutuista ja hetkistä ja muistellut nuoruuden juttuja. Tosin niiden viimeaikaisten raivokohtausten ja haukkumisten sekä lannistamisen ym. myötä alan olla aika loppu siihen "ystävyyteemme".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh näitä aloituksia, joissa vihjaillaan että kaveri on kateellinen.
Tuntuu, että kaverit ovat useimmille nykyään lähinnä kilpakumppaneita, joille ollaan joko kateellisia tai toivotaan, että se toinen olisi kateellinen itselle.
Jossain vaiheessa harmittelin, ettei minulla ole kavereita. Mitä enemmän olen lukenut näitä aloituksia ja ketjuja aiheesta, joissa ihmiset kertovat kaverinsa kateudesta tai että on itse kaverilleen kateellinen, sitä enemmän olen alkanut miettiä, että parempi ollakin ihan vain omassa seurassaan.
Ja sä pidät tuota parhaana kaverinasi? Oisko aika siirtää se "satunnaistuttu"-kategoriaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaveeraat kateellisen, manipuloivan ja mielenterveysongelmaisen ihmisen kanssa?
Kieltämättä hyvä kysymys ja se kertoo jostain muustakin. :/ Joku hänessä on vetänyt puoleensa vuosikaudet. Niille normaalimmille ja tasapainoisemmille kavereille mulla ei ole aikaa ja mua alkaa jotenkin jännittää/ahdistaa, jos pitäisi heitä tavata. Tulee jotenkin suorituspaineita.
Hänen kanssaan on ollut jotenkin rennompaa ja on sellainen olo, että saisin olla oma itseni, mutta enpä näköjään saakaan ja hän vielä alkaa vinoilla ja ilkeillä nykyään sekä saa raivareita.
Ensin kirjoitetaan ummet ja lammet ilmiselvästi kateellisesta kaverista ja tämän kateutta huokuvasta toiminnastaan, jonka jälkeen silmät kirkkaina autuaan tietämättömänä ja viattomana kysytään palstalaisilta, että miksi ihmeessä hän käyttäytyy noin.
Voi pyhä kierous.
Tosi ystävä ei lannista sinua. Se, että hän on ajoittain kivaa seuraa, ei riitä ystävyyteen.
Oikein tuttu ilmiö.
Kun pääsin yliopistoon niin osa kavereista muuttui piikitteleviksi ääliöiksi.
Kavereita jota olin tuntenut monta vuotta. Usein heidän puheessa toistui
"Kun sä nyt ole sielä yliopistossa, niin...".
Toinen kerta kun sama asia tulee on valmistuminen ja töihin pääsy.
Silloin jää muutama kaveri pois piikittelyn vuoksi.
"Paras" juttu oli kun näin yhtä tuttua jota en ollut nähnyt 10 vuoteen.
Moikkauksen jälkeen alkoi vaikerointi "Kun sulla on akateeminen loppututkinto niin..."
vaikka en ollut asiaa ottanut edes esiin.
Nykyään ei muuten ole kyseistä ongelmaa. En tuo yliopistokoulutusta mitenkään esiin
edes nykyisille ystäville.
Miten ja miksi kutsut tuollaista ihmistä "parhaaksi ystäväksesi"? Selvästikään sinä et ole hänelle samaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja miksi kutsut tuollaista ihmistä "parhaaksi ystäväksesi"? Selvästikään sinä et ole hänelle samaa.
Olen tuntenut hänet todella pitkään ja hän on aina siitä lähtien ollut mulle todella tärkeä, mutta se on totta, että pitää oppia luopumaan hänestä ehkä lopullisestikin, sillä kieltämättä en minä hänelle ole tärkeä ja hän ei jaa ehkä sitten riittävästi samoja elämänarvoja kanssani sekä käyttäytyy epäreilusti. Toki toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta en ole se oikea henkilö hänelle läheiseksi ystäväksi.
Alue: Aihe vapaa
Ei sun tarvitse miettiä miksi hän käyttäytyy miten käyttäytyy. Ennemminkin pitää miettiä omaa käytöstäsi. Mitkä on omat rajasi ja millaista käytöstä kavereiltasi hyväksyt, oli nämä sitten mt-ongelmaisia tai ei.