Paras kaverini suhtautuu todella ikävästi minuun

Viime kesänä tulin hyväksytyksi erääseen erittäin vaikeapääsyiseen yliopistokoulutukseen, josta mainitsin ystävälleni ja hänen ensimmäinen kommenttinsa oli "haluatko todella aiodsti sille alalle?". Hänen mielestään minun ei kannattaisi opiskella ko. alaa ja minun olisi tullut jättää ottamatta vastaan ko. opiskelupaikka. Kyseessä oli yksi pitkäaikainen haaveeni, johon olin palannut alanvaihtajana. Opiskelen tosin työn ohella.

Olin käymässä hänen luonaan ja näin häntä ensimmäistä kertaa noin kahteen vuoteen (olimme jutelleet puhelimessa ja chattailleet lähinnä siinä välissä, tosin päivittäin kuitenkin). Välillä oli ihan mukavaa, mutta ajoittain hän sai kamalia huutoraivareita välillä joistain pikkujutuista ja äkkipikaistuksissaan rikkoi joitain tavaroita. Syyn niistä hän vieritti päälleni ja kertoi puolisolleenkin, että oikeasti minä olin syyllinen, kun olin niin stressaavaa seuraa, että hänen oli pakko toimia siten.

Lisäksi hän alkoi syyttää minua kaikenlaisesta sekä yhtäkkiä rupesi mykkäkouluun. En olisi saanut puhua omista asioistani, kun taas hänen juttujaan olisi pitänyt jatkuvasti käsitellä, vaikka osassa niistä olin aivan eri mieltä (en viitsi avata tässä, ettei mene liian henkilökohtaiseksi). Lopulta hän alkoi raivota mulle lähes päivittäin ja haukkui hulluksi ja kuittasi lähes kaiken sillä, että olen "umpihullu sekopää", vaikka mä olen sentään opiskellut parikin tutkintoa ja sentään elätän perhettä ja olen ihan kohtalaisen tasapainoinen, kun taas hän on ollut vakavasti mt-ongelmainen ja sen vuoksi työkyvytön (tosin ihan lahjakas ja hyvinä päivinään mukavaa seuraa) koko aikuisikänsä.

Miltä kuulostaa? Miksi hän käyttäytyi ja toimi noin? Mitä tein itse väärin?