Miehen lapsettomien kavereiden outo suhtautuminen raskauteeni

Eivät tiedä miten pitäisi suhtautua raskaana olevaan naiseen. Tilanne on heille uusi.

Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.

Miettivät aina, että tuo on raskaana, ja kaikki muu jää sitten sanomatta.

Onko ne kaverit sinkkuja? Joskus kundit leikkii et joku hyvä tyyppi, vaikka kaverinkin tyttöystävä, vois olla oma. Tai kuvittelee et siinä on enemmänkin, molemmat muka on kiinnostuneita. Nyt on vähän vaikea kuvitella enää joten ei nappaa. Ei ne oikeita sun kavereita ole ollut. Ja itse kyllä pitäisin tiukemman rajan kuin kuvittelisin, että mieheni kaverit ovat myös yhtä hyviä minun kavereitani. Tässähän sen näkee.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.

En ole ollenkaan sen tyyppinen, että haluaisin edes jutella koko ajan raskaudestani, olen uranainen, joka haluaa myös perheen, mutta äitiys ei ole elämäni sisältö. Ei niiden miehen kavereiden pidä minulle siitä lapsesta tai raskaudesta mitään jutella, mutta kun eivät puhu minulle enää mistään. Ennen kysyivät koko ajan mielipiteitäni asioihin ja juteltiin kaikenlaisesta ja he selvästi viihtyivät seurassani, nyt taas he eivät sano minulle suunnilleen edes moi ellen itse sano ensin. Ap.

Onpa erikoista. Voisitkohan kysyä kahden kesken siltä yhdeltä jolla on lapsi ja jonka käytös ei ole muuttunut, että mistä hänen mielestään voisi olla kyse?

Menetetty tapaus. Sitten kun lapsi syntyy ymmärrät miksi.

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä miten pitäisi suhtautua raskaana olevaan naiseen. Tilanne on heille uusi.

Voi olla että tilanne on heille uusi mutta ei raskaana olevaan tarvitse mitenkään "suhtautua" vaan jutella vaan normaalisti niin kuin ennenkin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Onko ne kaverit sinkkuja? Joskus kundit leikkii et joku hyvä tyyppi, vaikka kaverinkin tyttöystävä, vois olla oma. Tai kuvittelee et siinä on enemmänkin, molemmat muka on kiinnostuneita. Nyt on vähän vaikea kuvitella enää joten ei nappaa. Ei ne oikeita sun kavereita ole ollut. Ja itse kyllä pitäisin tiukemman rajan kuin kuvittelisin, että mieheni kaverit ovat myös yhtä hyviä minun kavereitani. Tässähän sen näkee.

Eivät he todellakaan ole olleet minuun mitenkään ihastuneita eivätkä ole kuvitelleet minusta mitään tyttöystävää itselleen. Olen vähän poikatyttö-tyyppinen, ja minulla on kaveireina paljon miehiä, harrastankin sellaisia vähän "miehisiä" juttuja, olen enemmänkin "yksi jätkistä" kuin miesten unelmien nainen. Ap.

Heh, ne on järkyttyneitä. Oltiin sekasaunassa, jossa oli myös miehen lapsettomia kavereita kun olin viimeisilläni (biksut mulla). Ukot tuijotti vaan mun mahaa eikä kukaan sanonut mitään. Eräs heistä sitten kysyi että saako koittaa miltä tuntuu, kun vauva potki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.

En ole ollenkaan sen tyyppinen, että haluaisin edes jutella koko ajan raskaudestani, olen uranainen, joka haluaa myös perheen, mutta äitiys ei ole elämäni sisältö. Ei niiden miehen kavereiden pidä minulle siitä lapsesta tai raskaudesta mitään jutella, mutta kun eivät puhu minulle enää mistään. Ennen kysyivät koko ajan mielipiteitäni asioihin ja juteltiin kaikenlaisesta ja he selvästi viihtyivät seurassani, nyt taas he eivät sano minulle suunnilleen edes moi ellen itse sano ensin. Ap.

Niin no aika järjestään se ois kuitenkin edessä, että sanot jotain siitä raskaudesta. Sitten pitää kohteliaisuuden vuoksi kysyä peruskysymykset ja sen jälkeen voit jo kuvitella että mua kiinnostaisi. Pahinta oli kun yksi puolituttu näiden jälkeen kuvitteli että mäkin haluan lapsia ja olen onneton kun en niitä saa :D (mies ja minä 5v naimisissa) ei oo vaan kohteliasta raskaana olevalla tarpeeksi painokkaaati ilmaista, että mielummin revin suolet peräreiästäni kun ryhdyn äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoista. Voisitkohan kysyä kahden kesken siltä yhdeltä jolla on lapsi ja jonka käytös ei ole muuttunut, että mistä hänen mielestään voisi olla kyse?

Kai voisin kysyäkin, mutta en ole koskaan puhunut kenekään heistä kanssa mistään tunnemaailman jutuista tai ihmissuhdejutuista, niin tuollainen kysymys olisi vähän kummallisen kuuloinen. Todennäköisesti minulle vastattaisiin vain että "älä välitä niistä" ja vaihdettaisiin puheenaihetta. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät tiedä miten pitäisi suhtautua raskaana olevaan naiseen. Tilanne on heille uusi.

Voi olla että tilanne on heille uusi mutta ei raskaana olevaan tarvitse mitenkään "suhtautua" vaan jutella vaan normaalisti niin kuin ennenkin. Ap.

Mutta mistä voi tietää mikä on "normaali" suhtautuminen raskaana olevaan naiseen, jos tilanne on uusi? Eihän siinä voi myöskään teeskennellä, että mitään ei olisi tapahtunut, kun selkeästi on tapahtunut ja vatsa muistuttaa siitä koko ajan.

Olen itse velanainen ja arvelen, etteivät oikein tiedä miten olla kanssasi. Olet vähän "omituinen" ja erilainen nyt kun olet raskaana. Saattavat arvella, että olet tosi herkkä ja pelkäävät voitko nauraa ilman että tulee keskenmeno, jos nyt vähän kärjistetään :D Ota itse heihin yhteyttä kuten ennen ja näytä, että olet sama ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän se ongelma, että en itse halua yhtään lapsia ja se ei kiehdo mua millään tasolla MUTTA tiedän ja ymmärrän että monelle muulle se on maailman tärkein ja hienoin asia. Sen yhdistelmän kanssa on tosi vaikeeta, kun tulee tosi teennäinen olo onnitella ja kysellä kun ei yhtään kiinnosta, ja luulen että se kyllä näkyy. Enkä halua toista latistaa. Helpompi olla hiljaa ja keskittyä muihin ihmisiin.

En ole ollenkaan sen tyyppinen, että haluaisin edes jutella koko ajan raskaudestani, olen uranainen, joka haluaa myös perheen, mutta äitiys ei ole elämäni sisältö. Ei niiden miehen kavereiden pidä minulle siitä lapsesta tai raskaudesta mitään jutella, mutta kun eivät puhu minulle enää mistään. Ennen kysyivät koko ajan mielipiteitäni asioihin ja juteltiin kaikenlaisesta ja he selvästi viihtyivät seurassani, nyt taas he eivät sano minulle suunnilleen edes moi ellen itse sano ensin. Ap.

Niin no aika järjestään se ois kuitenkin edessä, että sanot jotain siitä raskaudesta. Sitten pitää kohteliaisuuden vuoksi kysyä peruskysymykset ja sen jälkeen voit jo kuvitella että mua kiinnostaisi. Pahinta oli kun yksi puolituttu näiden jälkeen kuvitteli että mäkin haluan lapsia ja olen onneton kun en niitä saa :D (mies ja minä 5v naimisissa) ei oo vaan kohteliasta raskaana olevalla tarpeeksi painokkaaati ilmaista, että mielummin revin suolet peräreiästäni kun ryhdyn äidiksi.

Voi se olla noinkin. Mutta minulle kyllä saisi sanoa suoraan että mielummin itse repisi suolet peräreiästä kuin ryhtyisi vanhemmaksi, enkä loukkaantuisi siitä yhtään, en edes ihmettelisi. Mutta ehkä ihmiset ei osaa tätä minusta arvata eivätkä viitsi sitten kokeilla että loukkaannunko vai en. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Heh, ne on järkyttyneitä. Oltiin sekasaunassa, jossa oli myös miehen lapsettomia kavereita kun olin viimeisilläni (biksut mulla). Ukot tuijotti vaan mun mahaa eikä kukaan sanonut mitään. Eräs heistä sitten kysyi että saako koittaa miltä tuntuu, kun vauva potki.

Suurin osa suomalaisista kuitenkin lisääntyy jossain vaiheessa. Olen itse 34-vuotias, mies on 36-vuotias, sen kaverit 36-40. Eikös tuon ikäisten pitäisi jo osata olla järkyttymättä aika normaalista asiasta:) ? Ap.

Olet ap vain naiivi. Ilmeisesti ukot ovat kuvitelleet sinun olevan heistä kiinnostunut "sillä tavalla". Nyt eivät viitsi enää panostaa sinuun, kun olet tiineenä. Ikävää, mutta näin se vain on. Unohda moiset urpot.

Jaa, yksi jätkistä on raskaana niin eikö se nyt ole jo vastaus sinänsä, ap? Sinä olet nainen ja tulossa äidiksi, eivät tiedä miten sinuun suhtautuisivat jatkossa ja ehkeivät enää niin halua olla tekemisissä samalla tavalla, tilanne on sekä uusi että muuttunut. Sinun ap varmaan kannattaa vetäytyä sivummalle ja antaa miehesi olla kavereidensa kanssa tekemisissä. Sinulla on varmaan omat kaverisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse velanainen ja arvelen, etteivät oikein tiedä miten olla kanssasi. Olet vähän "omituinen" ja erilainen nyt kun olet raskaana. Saattavat arvella, että olet tosi herkkä ja pelkäävät voitko nauraa ilman että tulee keskenmeno, jos nyt vähän kärjistetään :D Ota itse heihin yhteyttä kuten ennen ja näytä, että olet sama ihminen.

Ehkä sitten olen "erilainen" vaikka tunnen itse itseni ihan samanlaiseksi. Rv 22 ei vielä tee minusta vaappuvaa paksua pingviiniä, en ole voinut juurikaan pahoin ja muutenkin olen omasta mielestäni ihan sama kuin ennenkin, käyn työmatkoilla edelleen jne, en ole ostellut vielä edes ainuttakaan vauvajuttua. Omasta mielestäni raskautta ei voisi havaita elämästäni mitenkään muuten kuin että maha näkyy jonkin verran. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, yksi jätkistä on raskaana niin eikö se nyt ole jo vastaus sinänsä, ap? Sinä olet nainen ja tulossa äidiksi, eivät tiedä miten sinuun suhtautuisivat jatkossa ja ehkeivät enää niin halua olla tekemisissä samalla tavalla, tilanne on sekä uusi että muuttunut. Sinun ap varmaan kannattaa vetäytyä sivummalle ja antaa miehesi olla kavereidensa kanssa tekemisissä. Sinulla on varmaan omat kaverisi.

Tietenkin minulla on myös omia kavereita, miehiä hekin suurin osa (ja he suhtautuvat minuun samoin kuin ennenkin). Mutta koska olemme tutustuneet mieheni kanssa ison kaveriporukan kautta, johon siis on pitkään jo kuulunut näitä mieheni hyviä kavereita, joita olen tuntenut jossain määrin jo ennen kuin aloin seurustelemaan mieheni kanssa, niin en minä nyt yhtäkkiä heihin välejä katkaise. Vietämme paljon aikaa porukalla, koska mieheni haluaa niin, hän tykkää siitä että viihdyn hänen kavereiden kanssa, niin hän voi yhdistää vapaa-aikaa sekä kavereiden että minun kanssa. En ole siis mitenkään "varastamassa" hänen kavereita. Ap.