Lue keskustelun säännöt.
Ammatinvalinnan vaikeus lannistaa.
14.12.2017 |
On siis sellainen tilanne, että se mitä haluaisin tehdä, on rakennusalan työ, mutta sitä en voi tehdä, koska toisen jalkani nilkka on sillä tavalla hajalla, että käveleminen on minulle hidasta ja juokseminen jokseenkin mahdotonta, samoin painavien asioiden kantaminen turvallisesti. En haluaisi lukioon mennä, vaikka sieltä toki voisi päästä rakennusalan AMK-koulutukseen. Onko lukio oikeasti työläs, ja kuinka vaikeita ovat pakolliset ruotsin kurssit? Miten vaikeaa on pitkä matematiikka?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Jos et pysty rakennusalan töitä tekemään, sinun ei tietenkään kannata sille alalle kouluttautua, ei amiksessa eikä amkissa.
Onneksi on olemassa satoja ja tuhansia muitakin ammatteja. Varmasti joku niistä sopii sinullekin.
Jos et vielä osaa valita, lukio antaa kolme vuotta lisää miettimisaikaa. Ehdit sitten pohtia ja harkita rauhassa.
Lukio toki vaatii (ainakin peruskouluun verrattuna) paljon lukemista, eli kyllä se työläs on. Pitää vain asennoitua oikein.
Ruotsin kielen kurssit eivät ole mitenkään vaikeita, arkijärjellä ja ahkeralla opiskelemisella pärjää mainiosti. Lukion pitkä matikka sen sijaan on vaikea, ellei ole yhtään matemaattista lahjakkuutta. Jos lahjoja on, sekin kyllä sujuu.
Ajattelin, että AMK:n kautta pääsisi sen verran teoreettisiin hommiin, että jotain työtä löytyisi. Voi toki olla, että olen väärässä tämän suhteen. Mites sitten yliopisto, ja diplomi-insinöörin koulutus? Jos sinne asti pääsisi, niin olisiko edelleen fyysisiä vaatimuksia? Toki se voi olla jo sitten aika kaukana siitä, mitä alunperin olisin halunnut.
Ruotsissa olen vain kehno, olen saanut lähinnä kutosia. Matematiikassa sen sijaan olen hyvä, ja on sanottu lahjakkaaksikin, mutta olen myös kuullut, että se vaikeutuu huomattavasti lukiossa. En osaa arvioida, millaista se tulee olemaan. Jos menen lukioon, niin haluan kuitenkin pitkän matematiikan opiskella, koska se tulee oletettavasti olemaan kaikkein hyödyllisin raksa-alan opintoja ajatellen, ja muutenkin ainakin peruskoulussa aine on ihan mielenkiintoinen. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Hyvä että pohdit asiaa. Itse sanoisin että ellei ole ihan 100-varma ammatinvalinnastaan niin kannattaa mennä lukioon pariksi vuodeksi vielä miettimään.
Voit yrittää pohtia asiaa eri kanteilta. Miksi haluaisit juuri rakennusalalle?
Jos haluat tehdä ulkotöitä -> sopisiko esim joku kuskin homma yhtä hyvin, jossa voi olla ulkona suuren osan päivästä
Jos pidät rakennuksista -> voisitko sen sijaan kouluttautua enemmän suunnittelupuolelle jossa tehdään piirroksia
Jos pidät fyysisestä työstä -> voisitkohan ajatella tekeväsi jotain muuta fyysistä työtä jossa jalkasi ei samalla lailla rasitu?
Kaveritkin on rakennuksilla -> tämä on kaikkein tavallisin syy valita ala mutta silti kaikkein huonoin, sillä pitkällä tähtäimellä kannattaa valita koulutusalansa sillä perusteella mille on juuri itsellä lahjoja ja kiinnostusta. niitä kavereita on kivempi tavata kuitenkin vapaa-ajalla
Noin yleisesti neuvoisin että jos on esim. matikkapäätä niin kannattaa valita joku matemaattinen ala sillä niillä riittää aina töitä ja palkat on yleensä kohtuu hyviä. Rakennusala voi olla mielenkiintoinen kakskymppiselle tyypille mutta 10-20v kuluttua voi olla että kroppa reistailee vielä pahemmin eikä enää jaksa sen tapaisia hommia tehdä. Toimistotyöt eivät ole ihan yhtä ikärajoitteisia kuin fyysiset alat.
Kaikki aineet vaikeutuvat lukiossa peruskouluun verrattuna selvästi, omasta mielestäni etenkin matematiikka (joku voi toki olla toista mieltä).
Mutta jos sinulla on lahjoja matikkaan, ota ehdottomasti se pitkänä. Avaa monia ovia jatkossa, vaikka sitten dippainssin opintoihin.
Kielten opiskeluun ei tarvita lahjakkuutta vaan kestäviä takamuslihaksia, niinhän sitä sanotaan. Eli sinnikästä lukemista vaan. :)
/3 vielä jatkaa... :)
Eli pitkää matikkaa ei kannata pelätä, se on erilaista kuin peruskoulussa mutta jo kiinnostuksella pötkii pitkälle! Osa matikasta on lahjakkaillekin vähän haastavaa mutta ellei itseltään ihan kymppejä vaadi niin sitä kyllä pääsee kursseista läpi.
Ruotsin kurssit eivät ole ylitsepääsemättömiä. Ihan samaa perushöttöä kuin kaikki kieltenopiskelu. Perustason tuntemus riittää eikä hyviä arvosanoja tarvitse tavoitella ellei ole kiinnostusta.
DI:n hommissa ei juuri fyysisiä töitä tarvitse tehdä, ainakin jos valitset sellaisen alan jossa lähinnä istutaan koneella. Älä huoli sen matikan kanssa, minua kans peloiteltiin sekä lukion että yliopiston matikasta, mutta en mä huomannut niissä mitään hirveää eroa peruskoulumatikkaan. Toki asiat vaikeutuu, mutta ei siinä mitään hirveää harppausta tullut. Kun seurasi tunnilla ja teki tehtävät, niin samalla lailla niistä selvisi kuin peruskoulussa.
Ehdottomasti kannattaa siis kokeilla, eikä sabotoida jo etukäteen itseään "emmä ehkä osaa" -ajattelulla!
Jos et pysty rakennusalan töitä tekemään, sinun ei tietenkään kannata sille alalle kouluttautua, ei amiksessa eikä amkissa.
Onneksi on olemassa satoja ja tuhansia muitakin ammatteja. Varmasti joku niistä sopii sinullekin.
Jos et vielä osaa valita, lukio antaa kolme vuotta lisää miettimisaikaa. Ehdit sitten pohtia ja harkita rauhassa.
Lukio toki vaatii (ainakin peruskouluun verrattuna) paljon lukemista, eli kyllä se työläs on. Pitää vain asennoitua oikein.
Ruotsin kielen kurssit eivät ole mitenkään vaikeita, arkijärjellä ja ahkeralla opiskelemisella pärjää mainiosti. Lukion pitkä matikka sen sijaan on vaikea, ellei ole yhtään matemaattista lahjakkuutta. Jos lahjoja on, sekin kyllä sujuu.