Mielikuvat "Prismaperheestä" laskee lapsentekohaluja? Mikä keskiluokkaisessa ydinperheessä on niin kamalaa?

Ovatkohan ne nuorten omat lapsuuden perheet sitten tuollaisia.

Kaikista pahinta olis, jos kävis Prismassa...

Kai sen nyt voi itse päättää, miten lasten kanssa perheenä elää. Nimimerkki. Kolme lasta ja mies aikoinaan ilman noutajaa ja omakotitaloa.

Keskiluokkaisuuden tavoittelu itsessään lienee kamalaa. Pitää olla tutkinnot ja omakotitalot ja härpäkkeet. Jos edes nykyään töitä saisi.

Itsellä se syy että tuntui etteivät omat vanhemmat siitä nauttineet vaan olivat stressaantuneita 24/7 niin sitä ei halua kokea itse..

Keskiluokkainen lapsiperhe-elämä kuulostaa tylsältä, jos sitä vertaa keskiluokkaiseen kahden keskituloisen aikuisen elämään. Luovut brunsseista, illanistujaisista kaveripariskunnilla, pitkistä viikonlopuista Keski-Euroopassa ja intensiivisestä harrastamisesta. Tilalle saat noroviruksen ja parvorokon, ruuhkaisen Prisman, loputtoman riittämättömyyden tunteen ja sen, ettei ole aikaa ja/tai varaa tehdä enää niitä asioita, jotka aiemmin tuottivat iloa, kun aika menee päiväkodin joulujuhlaan/kurahousujen ostamiseen/lapsen nukuttamiseen 1,5 h joka ilta ja raha niihin kurahousuihin/terveysvakuutukseen/päivähoitoon. 

Se ei tue tämän hetken trendiä. Sitä missä on tärkeä olla menevä, osallistuva ja tyylikäs.

Kahdeksasta neljään arki, kotona odottavat kotityöt ja ilta odotellen, että lapset saadaan nukkumaan kuulostaa täysin muulta mitä haetaan nyt.

Joo ei ole enää suomalaisesta naisesta parisuhteeseen ja perhettä perustamaan, kaikki haluaa olla nykyään insta superstaroja.

Mun suurin unelma teininä: siihen kuuluisi paljon rakkautta, labbis, kaksi lasta, hyvä mies ja tietenkin Volvo rivarin pihalla. :D 

Tässä asiassa mä olin kyllä aika uniikki lumihiutale... ;) Mun mielestä muilla oli ihan tylsät ja samanlaiset unelmat. 

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ole enää suomalaisesta naisesta parisuhteeseen ja perhettä perustamaan, kaikki haluaa olla nykyään insta superstaroja.

Kyllä mä mieluusti perustaisin perheen, jos löytäisin miehen joka haluaa osallistua lasten kasvattamiseen, kodin hoitamiseen ja talouteen tasapuolisesti 50/50. Ei niin että minä teen työpäivän jälkeen kaiken lapsiin ja kotiin liittyen.

Ps. mulla ei ole instagramia

Kuten aiempi kirjoittaja totesi, se kuulostaa tylsältä. Ja keskinkertaiselta. Ja kunnianhimottomalta. Ja pysähtyneeltä. Ja kulahtaneelta. Ja pakotetulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ole enää suomalaisesta naisesta parisuhteeseen ja perhettä perustamaan, kaikki haluaa olla nykyään insta superstaroja.

Kyllä mä mieluusti perustaisin perheen, jos löytäisin miehen joka haluaa osallistua lasten kasvattamiseen, kodin hoitamiseen ja talouteen tasapuolisesti 50/50. Ei niin että minä teen työpäivän jälkeen kaiken lapsiin ja kotiin liittyen.

Ps. mulla ei ole instagramia

Tämä. Mun viitekehykseni on akateemisesti koulutetut kaupunkilaisnaiset, eikä yhdessäkään tutussa lapsiperheessä IHAN OIKEASTI vastuu jakaudu 50/50. Kyllä se on äiti joka jää kotiin jos lapsi on vaikeasti vammainen, se on äiti joka saa syyt niskoilleen jos lapsi unohtaa uimapuvun koulu-uinnilta ja se on äiti, joka jatkuvasti kipuilee sitä, onko riittävän hyvä, kun ympärillä kaikki asiantuntijoista kadunmiehiin kertovat, miten niitä lapsia kuuluu kasvattaa. 

Aivan älytöntä väittää, että "nuorten" ainut kokemus lapsiperheistä on jostain prismasta. Minun paras kokemus lapsiperheestä on oma lapsuuden perheeni. Ei ollut töitä, oli lama ja rahatonta. Stressiä, stressaantunutta kuristusta, liian paljon huolta pienille ja isoille kannettavaksi.

Vasta kun tulin aikuiseksi, sain vapautuksen kaikesta taakasta. Nyt kun alkaisi olla "aika", en työttömänä ja rahattoman jukopliut varmasti toista vanhempieni virheitä!

Musta näitä lapsettomien motiivien naiivistamisia ja vähättelyjä voitas jo pikkusen suitsia.

Vierailija kirjoitti:

Aivan älytöntä väittää, että "nuorten" ainut kokemus lapsiperheistä on jostain prismasta. Minun paras kokemus lapsiperheestä on oma lapsuuden perheeni. Ei ollut töitä, oli lama ja rahatonta. Stressiä, stressaantunutta kuristusta, liian paljon huolta pienille ja isoille kannettavaksi.

Vasta kun tulin aikuiseksi, sain vapautuksen kaikesta taakasta. Nyt kun alkaisi olla "aika", en työttömänä ja rahattoman jukopliut varmasti toista vanhempieni virheitä!

Musta näitä lapsettomien motiivien naiivistamisia ja vähättelyjä voitas jo pikkusen suitsia.

Piti sanoa *kuritusta. Kuristanut ei kukaan, mutta korvatillikkaa ja tukkapöllyä ja raivoamista riitti vanhemmilta kyllä.

Mutta ihan turha hölpöttää siitä, kun lapsettomat ei YHTÄÄN TIIÄ miten IHANAA on kun on PERHE. Ne on niin keskenkasvusia, ettei tajua että se on vaan yhtä hattaraa ja pusipusia. Ne, jotka noin ajattelee on niitä jotka täälläkin huutaa kun on niin vaikeeta eikä yhtään osannu aatella että olis niin vaikeeta. Siis kuka ei muka osaa, jos on normaalijärkinen? Kysyn vaan.

Niin, suurin osa meistä on tullut prismaperheestä, jossa oli 2-3 lasta, itse rakennettu talo, farmariauto ja koira. Ja se lapsuus oli hyvä, täynnä rakkautta ja meistä tuli kunnon kansalaisia. Mutta samanlaisiksi emme halua?

Keskiluokkainen ydinperhe mielletään hyvin usein keski-ikäisten elämäntavaksi. Eivät alle kolmekymppiset halua vielä keski-ikäistyä. He haluavat vielä nauttia elämästään, harrastaa, matkustella, tavata ystäviään jne. Tehdä asioita ex tempore. Sitten, kun he ovat kokeneet asioita tarpeeksi paljon, on aika rauhoittua. Keskiluokkainen ydinperhe alkaa kiinnostaa sitten, kun tullaan keski-ikään. 

Olen katsonut läheltä kun toinen vanhempi on huomannut ettei lapsiperhe-elämä olekaan sitä mitä hän haluaa. Erohan siinä tuli ja lapset ovat pääasiassa toisella vanhemmalla.

Pidän kyllä lapsista, mutta omia en halua. En halua, yllä mainittua tapausta läheltä seuranneena, muutaman vuoden päästä havahtua siihen että kadun lasten hankintaa. Ei ne lapset ole mitään kertakäyttötavaroita jotka voi sysätä syrjään halutessaan.

Kurahousut EIVÄT ole välttämättömyys! Lapsi viihtyy hyvin sisällä kura-ajan!

Niin kun on kokemusta jo siitä mitä lapsiperhe-elämä pahimmillaan on, kun on ihan itse lapsena sen kokenut, niin ei ole lastenteko koskaan houkutellut..varsinkin kun on luonteeltaan ihan samanlainen kuin ne omat vanhemmat.

Suomalaisten tulisi jälleen ottaa oppisi esim ranskalaisista tms. Siellä kyllä onnistuu perhe ja matkailu ja mukava elämä. Suomalainen mamma kuristaa itsensä kurahousuihin, vaikka koko kurahousuja ei edes tarvita!