Isoisän suru
Justiinsa kävivät poliisit ja ovat vielä asunnossamme. Äsken minulla oli lapsen lapsia, nyt ei ole yhtään. Olen sanaton. Suuri murhenäytelmä on sattunut. Tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja varmaankin tästä riittää juttua ja ihmettelyä laajemmaltikin. Pyydän esirukousta. Ja oikein runsain mitoin perheeni puolesta. Ja sen pienen Bertan puolesta joka täytti justiinsa vuoden. Ja tietysti kolmivuotiaan Hilman puolesta.
Kommentit (12)
tänne kopioida. Isä sai ystäviltään blogin kautta rukoustukea ja osanottoja, ei sitä tarvitsisi tänne riepotella.
Ei blogia ole poistettu, se on ylikuormitettu. Siksi sinne ei pääse. Mies kertoi lyhyesti tapahtuneesta ja pyysi ihmisiä rukoilemaan hänen ja hänen perheensä puolesta.
Miten joku jaksaa päivittää blogiaan tollaisen surun keskellä...ei ymmärrä...
vaikka harvemmin sitä teenkään. Syvimmät osanotot.
-Taivaassa oli pulaa pienistä enkeleistä-
miks vitussa sun pitäis ymmärtää??????
Miten joku jaksaa päivittää blogiaan tollaisen surun keskellä...ei ymmärrä...
Onneksi sinä oot sellainen jeesus, että tiedät miten surraan OIKEIN. Eihän tästä vittu tulis mitään, ellei sun kaltaisia täydellisyyksiä olisi olemassa. Kiitos että oot olemassa!!!
Miten joku jaksaa päivittää blogiaan tollaisen surun keskellä...ei ymmärrä...
jaksa puhua enää shokkivaiheen jälkeen. On hyvä että hän tiedotti että ihmiset osaavat reagoida heidän kohtaamiseensa ja antaa omaisille aikaa surra. Teksti on juuri sellaista jota ihminen kirjoittaa shokissa.
kaikenikäisille. Ihan omakohtainen kokemukseni on että jonnekin pitää purkaa shokki, netti on lähinnä ja kokoajan läsnä. Se on eri asia miten järkevää se on mutta ei sitä siinä tilanteessa ajattele!
Koska harva meistä kokee tuollaista koskaan niin on vaikea sanoa, mitä me tekisimme tuossa tilanteessa..
Minulta tuli kyynel Bertallle ja Hilmalle..
En tiedä miten ihmeessä läheiset jaksavat jatkaa eteenpäin, järjestellä hautajaisia, tyhjentää asuntoa jne. Valtavan raskaita tehtäviä - varsinkin tässä tapauksessa...