Lue keskustelun säännöt.
Haaveena yliopisto-opiskelu, onnistuisiko näin?
03.12.2017 |
Yliopisto johon haen, on toisella paikkakunnalla. Julkisilla matkaan menee noin kolme tuntia suuntaansa, joten päivittäin kulkeminen ei onnistu. Perhettä ja lapsia on. Mietinkin, että jos ottaisin soluasunnon ja opiskelupaikkakunnalla olisin 2-3 päivää viikossa ja muuten kotona. Onko luennot nykyään pakollisia?
Yhteiskuntatieteistä kysymys siis. Luin opinto-oppaita ja sain käsityksen, että ainakin joitain kursseja voi pelkästään tenttiä. Avoimesta voisin ottaa myös opintoja, esim verkko-opintoina. Onko ihan tuhoontuomittu ajatus? Muutto ei ainakaan vielä ensi syksynä onnistu. Eihän sitä vielä tiedä pääsenkö sisään, motivaatio ainakin on kova :)
Ap
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo onnistuu varmasti hyvin. Pulmallisempaa on se, jos olet suunnitellut, että kaiken teet etänä.
Melkein kaiken voikin tehdä kirjatentteinä, mutta noissakin voi olla kursseja, jotka yksinkertaisesti on helpompia suorittaa tekemällä luentokurssi kirjatenttikirjan taas ollessa vaikeaselkoinen. Pakollisista opinnoista esimerkiksi kieliopintoja tai puheviestinnän kurssia ei voi kirjatenttiä. Kandi- ja graduseminaareissa pitää olla myös läsnä.
Onnistui minulla. Suoritin avoimessa mahdollisimman suuren osan, eli perus- ja aineopinnot, ja osan sivuaineistakin, kun ne olivat käytännössä samat perusopiskelijoitten kanssa. Kotipaikkakuntani kansalaisopistossa oli avoimen yliopiston opintoina mm. puheviestintä kielet ja tilastotiede.
Mulla ei ollut edes soluasuntoa vaan majailin kaverin luona. Rankin vaihe oli silloin, kun piti mennä johonkin pakollista läsnäoloa vaativaan seminaariin aamukahdeksaksi.
Ap mainitsee yhteiskuntatieteet. Sosiaalityössä oli ainakin aikanaan useita kursseja, jotka vaativat läsnäoloa. Olivat pitkiä ja intensiivisiä, työläitä. Ja tietenkin lisäksi kielikurssit.
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuu varmasti hyvin. Pulmallisempaa on se, jos olet suunnitellut, että kaiken teet etänä.
Melkein kaiken voikin tehdä kirjatentteinä, mutta noissakin voi olla kursseja, jotka yksinkertaisesti on helpompia suorittaa tekemällä luentokurssi kirjatenttikirjan taas ollessa vaikeaselkoinen. Pakollisista opinnoista esimerkiksi kieliopintoja tai puheviestinnän kurssia ei voi kirjatenttiä. Kandi- ja graduseminaareissa pitää olla myös läsnä.
Mielelläni luentoihin osallistuisin mahdollisuuksien mukaan, kuunteleminen ja kirjoittaminen on itselleni parempi tapa oppia kuin yksin pänttääminen. Kaikkeen en tällä systeemillä voisi osallistua, mutta ihan toiveikas olen kuitenkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnistui minulla. Suoritin avoimessa mahdollisimman suuren osan, eli perus- ja aineopinnot, ja osan sivuaineistakin, kun ne olivat käytännössä samat perusopiskelijoitten kanssa. Kotipaikkakuntani kansalaisopistossa oli avoimen yliopiston opintoina mm. puheviestintä kielet ja tilastotiede.
Mulla ei ollut edes soluasuntoa vaan majailin kaverin luona. Rankin vaihe oli silloin, kun piti mennä johonkin pakollista läsnäoloa vaativaan seminaariin aamukahdeksaksi.
Mä kuljin edestakaisin. Tuli vietettyä aikaa julkisissa. :) Onneksi niissä pystyi myös työskentelemään. Joskus nukkumaankin...joku vuosi sitten piti olla Turussa klo 8, joten Tampereella ylös klo 4, junaan 5.20, toisessa päässä taksi koska kävellen/paikallisbussilla ei ehtinyt. -1
Vierailija kirjoitti:
Ap mainitsee yhteiskuntatieteet. Sosiaalityössä oli ainakin aikanaan useita kursseja, jotka vaativat läsnäoloa. Olivat pitkiä ja intensiivisiä, työläitä. Ja tietenkin lisäksi kielikurssit.
Haen sosiaalitieteisiin ja sosiaalityöhön. Juuri siksi tuota solua mietin, liian rankkaa matkustaa kaukaa noihin läsnäoloa vaativiin kursseihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mainitsee yhteiskuntatieteet. Sosiaalityössä oli ainakin aikanaan useita kursseja, jotka vaativat läsnäoloa. Olivat pitkiä ja intensiivisiä, työläitä. Ja tietenkin lisäksi kielikurssit.
Haen sosiaalitieteisiin ja sosiaalityöhön. Juuri siksi tuota solua mietin, liian rankkaa matkustaa kaukaa noihin läsnäoloa vaativiin kursseihin.
Ap
Jatkan omaani vielä. Puhun tietysti menneistä ajoista, en tiedä millaista nykyään tuo sosiaalityön opetus on. Mutta meillä ainakin oli asiakastyön kurssi, joka vaati kuukausien ajan tapaamisia. Oli myös erilaisia työpajoja. Tietysti mäkin paljon suoritin kirjatentteinä tiedekuntatenteissä mitä nyt vaan ikinä voin. Mutta se tilastotiede on ikimuistoinen, siitä en ikinä olisi selvinnyt ilman luennoilla läsnäoloa. Joten solu kuulostaa hyvältä ratkaisulta ;)
Kunhan et haukkaa liian suurta palasta kerralla. Perheellisenä et pysty keskittymään samalla tavalla opintoihin kuin perheetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppiiko kirjatenttimällä ja verkko-opinnoilla todellisuudessa mitään? Väitän ettei paljoakaan. Suomalainen yliopisto-opetus on todella tehotonta ja vanhanaikaista.
Vierailija kirjoitti:
Oppiiko kirjatenttimällä ja verkko-opinnoilla todellisuudessa mitään? Väitän ettei paljoakaan. Suomalainen yliopisto-opetus on todella tehotonta ja vanhanaikaista.
Milläs sitten? Pitäisikö temppupedagogiikka ulottaa yliopistoon asti? Eikö riitä, että kaiken maaliman ilmiöt ja toiminnalliset opetusmenetelmät on laitettu peruskouluun oppimista heikentämään? Onko tutkimustuloksia siitä, että toiminnallinen menetelmä tai tämä ilmiöoppiminen on parempi kuin ennen käytossä olleet menetelmät?
Mulla oli täsmälleen samanlainen tilanne. En ottanut asuntoa. Luennoilla ei olut läsnäolopakkoja kuin pakollisissa kieliopinnoissa, eivätkä luennot yleensä edes olleet peräkkäisinä päivinä. Humanisti olen, gradu tekeillä, jatko-opinnot suunnitteilla.