Lue keskustelun säännöt.
En voi kertoa miehelleni itsemurhahaaveistani
24.11.2017 |
Itseasiassa en voi kertoa niistä kenellekään.
Koska mulla ei ole mitään pätevää syytä niille. Jos kertoisin jollekin, saisin takuuvarmasti kuulla pitkän esitelmä siitä kuinka hyvin mun asiani on ja sitä en jaksa.
Koska se on ihan totta, mulla ei ole ainuttakaan pätevää syytä miettiä kuinka parempi olis vaan hävitä täältä.
Mitä mä teen?
Kommentit (13)
Ota selvää ensin millaista voi olla kuoleman jälkeinen tila oman käden kautta tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa haaveilemasta ja syö pizzasi.
Ei sinulla ole asiat hyvin, jos tuollaisia mietit.
Lääkäriin. Kerrot ajatuksesi. Toivottavasti saat apua.
Itsemurhasta ei kyllä yleensä haaveilla. Äärimmäisen tuskaisena se voi tuntua ainoalta ulospääsykeinolta, mutta haaveilu siitä ei kuulosta kovin todelliselta.
Olen kuullut joiltakin herkiltä ihmisiltä, että kuolleet ovat tulleet pyytämään apua heiltä, ilmestyen uniin, ääninä tms. Itsemurhan tehneet kuolleet kuulemma pyytävät näitä herkkiä rukoilemaan että nuo kuolleet pääsisivät taivaaseen , ovat jossain välitilassa ja se välitila on kuulemma ihan helvetillinen ja ihan helvetillisen tuskallinen, paljon pahempi tila kuin maanpäällinen helvetti missään muodossa. En tiedä onko mitään perää, mutta koska koko maailma on arvoitus, voisi tässä olla jotain perääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Kerrot ajatuksesi. Toivottavasti saat apua.
Itsemurhasta ei kyllä yleensä haaveilla. Äärimmäisen tuskaisena se voi tuntua ainoalta ulospääsykeinolta, mutta haaveilu siitä ei kuulosta kovin todelliselta.
Ehkä haave oli väärä sanavalinta, korvataan se ajatuksella. Mulla on itsemurha-ajatuksia vaikka en ole äärimmäisen tuskainen. Enemmänkin mitävälii-fiilis, ei ole mitään odotettavaa, ei mitään tavoiteltavaa, mikään ei tunnu miltään, välttelen sosiaalisia kontakteja.
Kävin joskus mt-hoitajalla. Se oli aivan järkyttävää, tuntui että hän pyöritteli silmiään ja pystyin kuvittelemaan hänen ajatuksensa " kylläpä nyt on vaikeaa, voivoi kun mikään ei tunnu miltään"
En mene toiste.
Onko sinulla ketään ystävää jolle voisit kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alat etsimään uutta suuntaa elämääsi. Sinulla on väärä suunta.
Millainen puolisosi on, ymmärtäisikö hän? Minusta sinä tarvitsisit lohduttajaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No psykologille tai psykiatrille sit.
Jos apu ei kelpaa tietty niin sitten kirjoittelet vain tänne. Ei se mitään ratkaise eikä auta.
Kliiniseen depressioon taitaa kuulua juuri ajatus ettei kukaan tai mikään pysty auttaan.
Soita mt-toimistoon ja sano et itsemurha mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Kerrot ajatuksesi. Toivottavasti saat apua.
Itsemurhasta ei kyllä yleensä haaveilla. Äärimmäisen tuskaisena se voi tuntua ainoalta ulospääsykeinolta, mutta haaveilu siitä ei kuulosta kovin todelliselta.
Joo, ei haaveilla.
Ihminen joka hautoo itsemurhaa ei tosiaan haaveile mistään.
Hän yleensä vain haluaa että kaikki loppuu.
Erikoinen sanavalinta tosiaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on usein nykyisin olo ettei mikään tunnu miltään, nolottaa myöntää että tiedän sen johtuvan repivästä avioerosta yli 10v sitten.
Sen jälkeen en ole itkenyt läheisten hautajaisissa kuin pakolliset kyyneleet, ammattitauti, tapaan kuolleiden omaisia ja osaan päästää silmät kosteiksi.
Suurta riemua tai iloa, onnea, en tunne, on vain ihan kivaa.
En myöskään suutu mistään.
Ihan kuin tunteet olisi turrutettu lääkkeillä, mutta tämä on ihan pään sisäistä.
En kyllä mieti itseni tappamista, mutta en osaa enää edes haaveilla mistään ihanasta.
Menet lääkäriin.