Miksi syövän yhteydessä puhutaan aina taistelemisesta syöpää vastaan

Nykyaikana on kummallinen ajatus, että häviäminen olisi jotain häpeällistä. Ennen oli kunniallista hävitä taistelu, jos oli kuitenkin yrittänyt.

Harva Kuitenkaan noin vai nalistuu syövällekään. Aina ei voita, mutta parempi hävitä kuin luovuttaa.

Samaa olen ihmetellyt. Siinä ei paljoa itkut auta, jos aggressiivinen syöpä vie ihmisen lyhyessä ajassa.

En todellakaam tiedä.

Kuka hyvänsä joka on sairas itse, karttaa moista hölmöä kielikuvaa. Sairas sairastaa ja häntä hoidetaan. Joskus hoito tehoaa, joskus ei.

Median käyttämä termi.

Lääkärit ovat kyllä sanoneet, että hoito joko toimii tai ei, ei sitä tautia taistelemalla voiteta.

On hävytöntä, jos vielä syyllistetään potilasta, että ei ole taistellut. Joku tsemppailee ja joku vain pelkää ja kärsii. Siihenkin pitäisi olla oikeus.

Ajattelin, että aloittaja tarkoittaa miksi syövän kohdalla käytetään tällaista retoriikkaa? Ei niinkään tätä voitto/häviö -asetelmaa. 

-taistelee MS-tautia vastaan

-taistelee diabetesta vastaan 

-ym. 

Ei näy tällaisia mediassa. 

Ne "hoidot" tai pikemminkin niiden kestäminen on yhtä selviytymistaistelua.

Ehkä tuo itse taistelu jo sinänsä  ja siihen pystyminen ja sen sillä siinä itselleen todistamaan kykeneminen onkin juuri se olennaisin  keino  pysyä hengissä silloin nimenomaan kun elämä tuo ihmiselle eteen sitä taistelua.

Siinä ei ihmisellä  silloin ole kuin ne kaksi vaihtoehtoa:

a) joko taistelet...

...tai b) luovut taistelusta ja elämästäsi ns. 'vastaan panematta'.

Näin filosofisesti sen mummoni aikanaan sanoi.

Itse en pystyisi kiteyttämään sitä hänen jättämäänsä viisautta enää paremmaksi siitä.

Noin se nyt kertakaikkiaan vain on.

Turhasta ei ole syntynyt sanonta:

"Elämä on jatkuvaa taistelua.Kehdosta hamaan hautaan."

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin, että aloittaja tarkoittaa miksi syövän kohdalla käytetään tällaista retoriikkaa? Ei niinkään tätä voitto/häviö -asetelmaa. 

-taistelee MS-tautia vastaan

-taistelee diabetesta vastaan 

-ym. 

Ei näy tällaisia mediassa. 

Kyllä ainakin yksi laulajatar taistelee kovasti MS-tautia vastaan.

Joskus ärsyttää ne otsikot, että joku PÄÄTTI parantua syövästä (useimmathan toki nykyisin paraneekin) ikäänkuin vaihtoehtona olisi päättää, että en aio parantua.

Voihan olla niin, että jos on päättänyt parantua, niin on helpompi kestää ne hoidot,  mutta jos ei jaksa niin ei. Sekin pitää hyväksyä.

Sairaalassa aikoinaan töissä olleena vähän ärsytti ne mummot, joille tehtiin pelastava leikkaus ja sitten sitä kiiteltiin Jeesusta päiväkausia, vaikka lääkärilläkin oli vähän osuutta paranemiseen.