Olenko nomraali kun sekoan shoppailusta?

Minua on sanottu pinnalliseksi useasta eri tahosta ilman, että nämä henkilöt ovat tienneet toisistaan mitään. Pinnallinen olen vain siinä mielessä, että minulle ei riitä miehessä upea luonne, jos ulkonäkö ei vain sytytä tarpeeksi. Ja päinvastoin sytyttävä ulkonäkö ei tietenkään yksinään riitä. En siis todellakaan ole Pinnallinen isolla P:llä, vaan minulla on nomraaleja pinnallisia piirteitä.

Mutta asiaan! Tulen onnelliseksi löytäessäni pitkästä aikaa hyviä vaatteita ja olen aivan onneni kukkuloilla kiikuttaessani kassejani kotiin. Kotona laitan uudet vaatteet päälle ja olen yhtä hymyä loppuillan. Sama juttu sisustuksessa. Kaikenlainen uusi kaunis tavara saa minut sekoamaan ilosta. Mutta en silti hamstraa turhaa roinaa, vaan olen päinvastoin minimalisti.

Tälläkin hetkellä mielessäni pyörii huominen shoppailureissu ja se, mitä kaikkea ihanaa saatan löytää.
Mielestäni tässä shoppausinnossani ei ole mitään vikaa. Suurimman osan rahoistani nielee ruokakauppa. Luottotiedot ovat olleet aina kunnossa ja kotonani ei ole yhtäkään tavararöykkiökasaa.

Olen vain ollut tällainen niin kauan kuin kaikenlainen shoppailu on ylipäätään kiinnostanut minua :) Eli sieltä 12-13-vuotiaasta lähtien.