Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö sinä lapsia esim. skitsofreniaa / kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan kanssa?
15.11.2017 |
Tilanne olisi se, että sairaus olisi hyvässä hoitotasapainossa, mahdollinen lääkitys kunnossa, ja hän pystyisi elämään täysin normaalia elämää. Hankkisitko biologisia lapsia hänen kanssaan?
Poikaystävälläni on tällainen tausta. Olemme seurustelleet pari vuotta, ja haluan olla hänen kanssaan, mennä naimisiin ja perustaa perheen. Alamme olla siinä iässä että se on pian ajankohtaista. Biologisten lapsien hankkiminen mietityttää, sillä psykoosisairaudet ovat jossain määrin perinnöllisiä. Hänkään ei ole ainoa suvustaan, joka on sairastanut.
Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta. Onko kellään omakohtaisia kokemuksia?
Kommentit (230)
En tekisi etenkään skitsofreniaa sairastavan kanssa. Bipo riippuen siitä, onko ollut pahoja psykooseja. Skitsofrenia etenkin niin periytyvä tauti, etten ottaisi riskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tekisi. Vahvasti periytyvät sairaudet +kumppanin psyykkisen jaksamisen mietityttää.
En halua että lapsi joutuisi elää psykoottisen vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia, enkä olisi parisuhteessakaan.
Miksi et olisi parisuhteessa?
Bipo ja skitsofrenia ovat periytyvä, muttei monikaan varmaan kieltäydy lisääntymästä, jos kumppanin suvussa sellaisia löytyy. Ei periytyvyys ole suoraan alenevassa polvessa. Se voi olla, mutta yhtä hyvin se voi tulla vaikka sukupolven tai parin takaa. Että siinäpä pelkäätte, urvot.
Niin, tekisinkö? Bipon kanssa ihan helpolla en, koska tiedän miten epävakaa sairaus se on. Yhteinen elämä ei välttämättä olisi ihan seesteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksisuuntaisen periytyvyys on voimakasta, skitsofreniassa prosenttiosuus on paljon pienempi. Kasvuolosuhteet vaikuttaa aika paljon siihen, puhkeaako sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kakkostyypin bipo. En tuomitse ihmisiä jotka hankkii lapsia, kunhan tuntevat itsensä ja voimavaransa. En aio itse olla biologinen äiti, enkä varsinkaan lisääntyä toisen bipon kanssa. Tai skitsofreniaa sairastavan kanssa. Voisin ehkä kuvitella hankkivani lapsen vakaan kumppanin kanssa, adoption kautta. Ja hyvin vakaaseen tilanteeseen, vuosikymmenien tasaisuuden jälkeen.
Periytymisen riski on biologisessa mielessä liian suuri, enkä tahdo tietoisesti altistaa lastani vaikealle psyykkiselle sairaudelle.
Itse en ole kumppanini kanssa yrittänyt lasta, koska minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mieheni suvussa sukupolvelta toiselle periytynyt skitsofrenia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisareni oli, ja elämä oli tosi rankkaa. Ainoa tytär on bipolarinen.
Ei kannata. Tunnen yhden, joka teki. Lapset kuulevat nyt parikymppisinä ääniä ja muutenkin oirehtivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ympäristö vaikuttaa mielenterveyteen enemmän kuin geenit.
Mun äidillä oli molemmat, skitsofrenia ja kaksisuuntainen. Mulla ei ole diagnosoitu kumpaakaan, mutta tunnistan joitain oireita. Äidin puolen suku on enemmän ja vähemmän mt-ongelmaista ja alkoholiongelmaa on myös. En muutenkaan halua lapsia, mutta yksi erittäin vahva syy siihen on mt-ongelmainen suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LÄSKI kirjoitti:
Mun äidillä oli molemmat, skitsofrenia ja kaksisuuntainen. Mulla ei ole diagnosoitu kumpaakaan, mutta tunnistan joitain oireita. Äidin puolen suku on enemmän ja vähemmän mt-ongelmaista ja alkoholiongelmaa on myös. En muutenkaan halua lapsia, mutta yksi erittäin vahva syy siihen on mt-ongelmainen suku.
Alkoholismi on mt-ongelma itsessään.
Veljelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Meillä on samat biologiset vanhemmat, sekä isä että äiti. Eli minäkin kannan piilevänä bipogeeniä, vaikkei se ole mulle puhjennut. Kaksi lasta löytyy multa. Veljeltäni neljä, mutta hänen perhe-elämänsä on ollut mutkikasta ja on eroa yms. taustalla, vaikeita asioita. Veljeni näkee lapsiaan harvakseltaan.
Tunnen myös skitsofreenikon, jolla on lapsi.
Kun näitä sairauksia on suvussa, niin sairaus arkipäiväistyy eikä ole niin iso mörkö ja uhka kuin vieraampana olisi. Sairauden kannassakin voi elää ihan hyvää elämää tietyin rajoituksin.
Vierailija kirjoitti:
Veljelläni on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Meillä on samat biologiset vanhemmat, sekä isä että äiti. Eli minäkin kannan piilevänä bipogeeniä, vaikkei se ole mulle puhjennut. Kaksi lasta löytyy multa. Veljeltäni neljä, mutta hänen perhe-elämänsä on ollut mutkikasta ja on eroa yms. taustalla, vaikeita asioita. Veljeni näkee lapsiaan harvakseltaan.
Tunnen myös skitsofreenikon, jolla on lapsi.
Kun näitä sairauksia on suvussa, niin sairaus arkipäiväistyy eikä ole niin iso mörkö ja uhka kuin vieraampana olisi. Sairauden kannassakin voi elää ihan hyvää elämää tietyin rajoituksin.
Bipolaaria voi sairastaa ilman altistavaa geeniä. Skitsofrenia taas on sellainen, että jos sitä geeniä ei ole ei voi sairastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia, enkä olisi parisuhteessakaan.
Miksi et olisi parisuhteessa?
Koska en halua elämääni epävakaata ihmistä. Vaikka sairaus olisi nyt tasapainossa ja lääkitys kohdillaan, huomenna voi jo olla se päivä, kun henkilö ei omasta mielestään enää olekaan sairas ja jättää lääkkeet ottamatta.
Toki jos nykyinen puoliso sairastuisi, olisi tilanne eri, mutta uutta suhdetta en aloittaisi mt-ongelmaisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
LÄSKI kirjoitti:
Mun äidillä oli molemmat, skitsofrenia ja kaksisuuntainen. Mulla ei ole diagnosoitu kumpaakaan, mutta tunnistan joitain oireita. Äidin puolen suku on enemmän ja vähemmän mt-ongelmaista ja alkoholiongelmaa on myös. En muutenkaan halua lapsia, mutta yksi erittäin vahva syy siihen on mt-ongelmainen suku.
Alkoholismi on mt-ongelma itsessään.
Jep, onhan se. Kirjotin vähän huonosti. Mutta pointti tuli varmasti esille.
Tarviiko tollaista edes kysyä??!
En.