Mieheni ottaa kaikki kehumiseni v*ttuiluna
On tainnut melkein aina ottaa, tai ei ehkä ihan suhteen alussa, silloin se tuli iloiseksi kehuista. Mutta vain ehkä muutaman kuukauden, sen jälkeen kehumiseni on alkanut saada rasittavia reaktioita siltä. Kehun miestä aika usein pienissäkin asioissa (vaikka että olet ihana kuin hoidit asian tai vaikka että oletpa taitava kun osaat tehdä tuon jne). Lähes aina mies tiuskasee takaisin jotain, josta selvästi paljastuu että se luulee minun v*ittuilevan sille. En tajua yhtään miksi se reagoi noin. En muutenkaan ole ilkeä ihmisille tai v*ttuile joten olen aina ihan aidosti hämmästynyt että miksi kehumiset ei kelpaa. Millä saan sen ymmärtämään että kehu on kehu eikä joku ilkeys?
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mitä se vastasi kun keskustelitte asiasta? Kehuuko hän vastaavasti sinua? Jos, niin onko se aitoa vai kyrpäilyä?
Hän kehuu harvoin ketään, siis ihmiselle itselleen suoraan. Selän takana kehuu moniakin. Minua kehuu joskus kyllä ja silloin ihan aidosti ja tarkoittaa mitä sanoo. Ei se halua keskustella asiasta, aina kun yritän niin siitä tulee joku ihmeellinen riidan tapainen josta en edes käsitä että mikä on riidan aihe. Ap.
Siis miten pienistä asioista kehut? Jos kehutaan jostain tosi pienistä asioista niin kuin yleensä ihmisiä kehutaan suurista saavutuksista, niin kyllähän se on aika alentavaa. Tulee siis olo, että "miten taitava että osaat tuon - enpä olisi uskonut". Eli kehu voi paljastaa, että pidät häntä niin vauvana, ettet olisi uskonut hänen kykenevän parempaan. Jos itse pitää jotain juttua itsestäänselvyytenä eikä minään taidonnäytteenä, niin silloin helposti kokee toisen liiat kehut halventavina.
Vieläpä jos ei ole onnistunut niin hyvin kuin itse olisi toivonut/uskonut onnistuvansa, toisen kehut voivat tuntua todellakin kettuilulta.
Kehun sijaan voi olla parempi kiittää. "Kiitos että veit roskat", "kiitos että hoidit homman X." Tällöin ilmaiset neutraalisti sen että arvostat tekoa, mutta et arvostele kuitenkaan hänen taitojaan.
N26
Mä en edes tajua, miksi aikuisia ihmisiä pitää kehua, kun he elävät elämäänsä? Jos mun mies voittaisi Oscarin tmv niin sitten en enää pitäisi sitä ihan arkijuttuna, vaan kehuisin, että hyvin meni!
Hän on saanut suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen, eli tottunut saamaan vain negatiivista palautetta.
Sä sanot, että voi, kun olet taitava kun osasit keittää kahvit tai tiskata. Sillain vauvaäänellä leperrellen. Kyllä tuollaisen ottaa kuka vaan vit*uiluna.
Voihan se heikkoitsetuntoisesta tuntua alentavalta, jos joka pikkujutusta kehutaan jonka omasta mielestä osaisi tehdä apinakin. Suhteen alussa se kehuminen ehkä vielä tuntui kivalta kun muutenkin uusi emäntä boostasi itsetuntoa, mutta kun arki astuu kuvioihin niin asia saattanut hyvinkin muuttua ja taas ne itsetuntokysymykset hiipii kuvioihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en edes tajua, miksi aikuisia ihmisiä pitää kehua, kun he elävät elämäänsä? Jos mun mies voittaisi Oscarin tmv niin sitten en enää pitäisi sitä ihan arkijuttuna, vaan kehuisin, että hyvin meni!
Eikö teillä alapeukuttajilla ole tasoa? Kehuisitte asioista, joissa ei ole mitään, mihin ei apinakin kykenisi! Siten ei saa mitään isompaa ikinä, jos osoittaa tyytyväisyytensä jo paskaan.
Vierailija kirjoitti:
Hän on saanut suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen, eli tottunut saamaan vain negatiivista palautetta.
Nimenomaan! :)
Onko sun pakko kehua sitä? Pitäisikö jonkun kehua sua? Sitä tunnut kaipaavan,
Taidat kehua liian herkästi? Harva tykkää turhista kehuista.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten pienistä asioista kehut? Jos kehutaan jostain tosi pienistä asioista niin kuin yleensä ihmisiä kehutaan suurista saavutuksista, niin kyllähän se on aika alentavaa. Tulee siis olo, että "miten taitava että osaat tuon - enpä olisi uskonut". Eli kehu voi paljastaa, että pidät häntä niin vauvana, ettet olisi uskonut hänen kykenevän parempaan. Jos itse pitää jotain juttua itsestäänselvyytenä eikä minään taidonnäytteenä, niin silloin helposti kokee toisen liiat kehut halventavina.
Vieläpä jos ei ole onnistunut niin hyvin kuin itse olisi toivonut/uskonut onnistuvansa, toisen kehut voivat tuntua todellakin kettuilulta.
Kehun sijaan voi olla parempi kiittää. "Kiitos että veit roskat", "kiitos että hoidit homman X." Tällöin ilmaiset neutraalisti sen että arvostat tekoa, mutta et arvostele kuitenkaan hänen taitojaan.
N26
Asiaa! Ei mua tarvii kehua joka käänteessä joutavista arkisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Sä sanot, että voi, kun olet taitava kun osasit keittää kahvit tai tiskata. Sillain vauvaäänellä leperrellen. Kyllä tuollaisen ottaa kuka vaan vit*uiluna.
No en minä nyt sellaisesta kehu että osaa tiskata vaan asioista joita itse en osaa ja hän osaa. Tai kehun ulkonäköä tms. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Onko sun pakko kehua sitä? Pitäisikö jonkun kehua sua? Sitä tunnut kaipaavan,
Kyllä minua ystävät kehuu usein ja kehun ystäviäni usein. En kaipaa mitenkään enemmän kehuja kuin saan jo nyt. Tykkään kehua muita ja sanoa ihmisistä positiivisia asioita ja ystäväni on myös sellaisia. Ap.
Varmaan jotain ongelmia jotka lähtee lapsuudesta saakka, suhde omiin vanhempiin jne. Olisi varmsti hyvä, jos saisit hänet puhumaan jollain konstilla. :)
Voihan se ihan vaikka vain tehdä kipeää saada kevyesti kehuja vasemmalla kädellä ilman mitään yrittämistä, jos on vanhemmiltaan joutunut odottamaan kiitoksen sanaa kuin kuuta taivaalta.
Jos kehuminen ei itseäsi näy kirpaisevan mitenkään, mies saattaa suuttua ihan jo siksi, että hän on silloin joutunut väärään näytelmään. Hän ehkä kuvitteli haluavansa päinvastaisen puolison kuin mitä vanhemmat oli, ja on haaveillut siitä, miten ihanaa olisi tulla kehutuksi ja kokea lämpöä. Nyt kun niitä on saatavilla, ehkä hän tajuaa että niistä olisikin halunnut taistella ja saada toisen puolipakolla myöntämään, että kiitos olisi ansaittua.
Mutta nämä tarpeet saattavat olla niin tiedostamattomia, että teet mitä hyvänsä, toinen vain pettyy. Terapiaan semmoinen.
Mitä se vastasi kun keskustelitte asiasta? Kehuuko hän vastaavasti sinua? Jos, niin onko se aitoa vai kyrpäilyä?