Jätettyjä paikalla?
Kommentit (14)
En kovin hyvin. Sorruin moneksi vuodeksi alkoholin tissutteluun ja lihoin 30 kg. En välittänyt itsestäni yhtään, ajattelin että syön ja juon itseni hautaan niin ei tarvi kärsiä enää. Jättäjä otti tytärtään vain 3 vuotta vanhemman nuoremman naisen mun tilallle ja alkoi heti lisääntymään, vaikka mulle oli aina tiukkana että hän sitten EI koskaan halua lapsia, ja oli asian kanssa niin vainoharhainen että vaati minut sterilisaatioon koska ei luota että otan pillerit. Naiset kuulemma kusettaa ja hankkiutuu tahallaan raskaaksi sitoakseen miehen. No, minä rakastin kovin ja suostuin.
ja sitten, kun olet jo päälle 30, sterilisoitu niin ettei lapsia tule, mies dumppaa 19-vuotiaan takia ja alkaakin tehdä lapsia. Otti kyllä koville. Ilman alkoholia olisin luultavasti tehnyt itsemurhan. Onneksi viina turrutti sen verran että olin juovuksissa välinpitämätön.
Mut on jätetty 3 (viimeistä) kertaa, eli kai siitä olen ainakin 2x selvinnyt. Yksi näistä pitkä avioliitto. Näiden vuoksi sitten kehittyi sitoutumiskammo. En enää sure menetettyä ja oppinut, että kaikesta pääsee ajan kanssa yli. Jos oiken miettii ja on rehellinen itselleen niin tajuaa, että eron merkit oli ilmassa jo pitkään. Peiliin saa katsoa.
Osaa ne naisetkin,vaimo jätti keväällä. Aloittajalle vastaus, että voi kai mutta parisuhteet ainakin itse olen päättänyt lopettaa kokemani perusteella.
M35
Nyt 21 vuoden ja n. 40 terapiakerran jälkeen on jo pientä edistystä havaittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tytär selvisi?
Teini-ikäinen tytär katkaisi vuoksiksi välit isäänsä kokonaan. Oli siis edellisestä avioliitosta, ei minun kanssani. Sitten kun meni opiskelemaan alkoi rahallinen tuki kelvata ja palasi siis taas väleihin isänsä kanssa.
Nyt, yli 10 vuotta myöhemmin se eron aikaan 19-vuotiaskin on dumpattu ja on uusi nigerialainen parikymppinen nainen uutena vaimona. Ihanaan tapaukseen onnistuin rakastumaan...
- 2
Erosta on nyt reilut pari vuotta aikaa enkä ole vieläkään päässyt yli tilanteesta. Pitkä avioliitto ja lapsia. Vaimo kyllästyi kun tuli taloudellisia ongelmia, ei tosin tehnyt mitään auttaakseen niiden ratkaisemisessa. Otti eron. Ja pikavauhdilla uusiin naimisiin.
Näen jatkuvasti unta erosta ja ex-vaimosta vaikka olen käynyt psykologilla ja hakenut muutakin apua itselleni. Olen miettinyt paljon olisinko voinut tehdä jotain toisin. En tiedä pystynkö toipumaan tästä...välillä on parempia jaksoja ja välillä huonompia. En osaa sanoa auttaisiko laastarisuhde, mutta en pysty rakastamaan edes itseäni tällä hetkellä, joten en halua sotkea ketään muuta tähän soppaan juuri nyt.
Kyllähän se tuntui, ettei siitä selviä koskaan. Meillä yli 20 vuotta liittoa takana. Harmi vain kun halusin ja sain ukon takasin.
Kyllä siitä olisin selvinnyt jos oltaisiin eroon päädytty. Pikemminkin nyt tuntuu, ettei sitä voi unohtaa. Aika parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Erosta on nyt reilut pari vuotta aikaa enkä ole vieläkään päässyt yli tilanteesta. Pitkä avioliitto ja lapsia. Vaimo kyllästyi kun tuli taloudellisia ongelmia, ei tosin tehnyt mitään auttaakseen niiden ratkaisemisessa. Otti eron. Ja pikavauhdilla uusiin naimisiin.
Näen jatkuvasti unta erosta ja ex-vaimosta vaikka olen käynyt psykologilla ja hakenut muutakin apua itselleni. Olen miettinyt paljon olisinko voinut tehdä jotain toisin. En tiedä pystynkö toipumaan tästä...välillä on parempia jaksoja ja välillä huonompia. En osaa sanoa auttaisiko laastarisuhde, mutta en pysty rakastamaan edes itseäni tällä hetkellä, joten en halua sotkea ketään muuta tähän soppaan juuri nyt.
Oletko edes yrittänyt tapailla uusia ihmisiä? Älä jämähdä tuohon nyt.
Käytkö missään vapaa-ajalla? Siellä on paljon kiinnostavia ihmisiä kun vain antaa mahdollisuuden. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta on nyt reilut pari vuotta aikaa enkä ole vieläkään päässyt yli tilanteesta. Pitkä avioliitto ja lapsia. Vaimo kyllästyi kun tuli taloudellisia ongelmia, ei tosin tehnyt mitään auttaakseen niiden ratkaisemisessa. Otti eron. Ja pikavauhdilla uusiin naimisiin.
Näen jatkuvasti unta erosta ja ex-vaimosta vaikka olen käynyt psykologilla ja hakenut muutakin apua itselleni. Olen miettinyt paljon olisinko voinut tehdä jotain toisin. En tiedä pystynkö toipumaan tästä...välillä on parempia jaksoja ja välillä huonompia. En osaa sanoa auttaisiko laastarisuhde, mutta en pysty rakastamaan edes itseäni tällä hetkellä, joten en halua sotkea ketään muuta tähän soppaan juuri nyt.
Oletko edes yrittänyt tapailla uusia ihmisiä? Älä jämähdä tuohon nyt.
Käytkö missään vapaa-ajalla? Siellä on paljon kiinnostavia ihmisiä kun vain antaa mahdollisuuden. Tsemppiä!
Kiitos kannustuksesta. Olen yrittänyt pikkuhiljaa laajentaa parisuhteen aikana kutistunutta sosiaalista verkostoa. Se tosin on melko haasteellista kun suurin osa kavereista on vielä parisuhteessa ja lasten kanssa.
On hyvin vaikea luottaa naisiin. Sitä koko ajan miettii miten tässä voi käydä. Plus tietysti se etten ole mikään komistus niin ei naiset pyöri ympärillä. Joutuu olemaan koko ajan itse aktiivinen. Ehkä se kuitenkin tästä...yllätti vaan miten moneksi vuodeksi elämä voi mennä eron vuoksi sekaisin. Tietysti jos olisi heti löytänyt uuden suhteen niin varmasti olisi päässyt tai joutunut menemään eteenpäin nopeammin.
Ei voi