Monotoninen puhetyyli, onko muita jotka eivät kestä kuunnella?

Aikoinaan esimieheni pitämä kuukausipalaveri oli todella puuduttavaa. Huh huh! Hieman nariseva monotooninen ääni. Puhetekniikkakoulutus olis tehny hyvää! Raimo Vakkurin luento oli yksi parhaista, joissa olen käynyt. Hän piti yleisönsä "näpeissään" koko ajan .Hyvä puhuja saa ns.kuivankin aiheen mielenkiintoiseksi. Kauppakoulussa joskus muistan kauppamatemaatiikan opettajan. Olisi sopinut vanhaan Suomielokuvaan. Ääni ja aihe.Huh huh taas!

Se yks luontodokkarien selostaja on ihan kamala. Selostus on tasapaksua puuroa, joka saa katsojan nukahtamaan hetkessä.

Joo näitä riittää. Puhe nopeaa ja sävytöntä, eikä ilmekään värähdä puhuessa. Mun miehen perhe puhuu just tähän tyyliin ja ne varmaan pitää mua ihan urpona, kun joudun aina kysymään, että "anteeksi mitä?"

Minä olen puhealan ammattilainen - radio- ja tv-toimittaja - ja opiskellut puheviestintää, joten tiedän aihepiiristä aika lailla.

Puheen selkeys ja äänen väri ja vaihtelu ovat tärkeitä asioita. Ja on juuri noin: jos joku puhuu monotonisesti, eikä edes tauoilla rytmitä puhettaan, sellaista on uuvuttavaa kuunnella ja sisältöä on vaikea ymmärtää.

Mutta ei sille ihminen usein mitään itse voi, edes millään esiintymiskoulutuksella! Esimerkiksi aspergerin oireyhtymälle on tyypillistä monotoninen puhenuotti ja se, ettei puhuja itse osaa kuulijoista päätellä, kiinnostaako aihe heitä. Sosiaaliset taidot ovat heikot, siksi sanatonta viestintää ja ilmapiiriä on heidän hankala tulkita.

Se ei ole tyhmyyttä tai "viallisuutta" vaan piirre. Koetetaan kestää se, koska jokaisessa meissä on esiintyjänä puutteita. 

Olennaisempaa kun silti on yhä se, mitä sanomme (sisältö) kuin se,  miten sen sanomme.

Pomolla on semmoinen ääni. Lisäksi puhuu vielä kovalla volyymillä ja naurahtelee aina sanomisilleen kovaan ääneen. Stressi iskee aina kun avaa suunsa.

Sen lisäksi kun vielä kertoo asiansa verkkaisesti ja ei menee asiaan niiiin hitaasti, niin alkaa koetella kärsivällisyyttä.

Joo. Asiantuntijanarina on toinen. Argh...

Opettele sietämään erilaisia piirteitä. Kaikki eivät ehkä pidä sinunkaan silmistäsi, nenästäsi, puhetyylistäsi tai jostain muusta sinuun liittyvästä, mutta ei se tee sinua vialliseksi. 

Ehkä hieman joskus. Kielten opettajana on vaikeaa joskus opettaa esim. intonaation tärkeyttä ja merkitystä.

On ärsyttävää. Siksi en kuuntele Sannia. Järkyttävän kuuloista.

Entäs sellainen pikkulapsen tyylinen lässytys aikuisella naisella? Tulee esiin parhaiten kun lässyttäjä on ns. Alakynnessä

Eikö se sisältö merkitse enemmän?

Mitähän vattua kirjoitti:

On ärsyttävää. Siksi en kuuntele Sannia. Järkyttävän kuuloista.

Joku samuli putron lauluääni on todella kuollut. Aivan monotonista nakutusta. Turhan usein radiosoitossa, vois jo kanavajuontajat/ne jotka valitsee biisit mennä eteenpäin.

Totta tuo. Opiskeluaikana oli yksi luennoitsija juuri tuollainen ja unihan siinä tuli. Oli väkisin yritettävä pitää itsensä hereillä. Piirtäminen auttaa tässä ettei nukahda, muttei aina sekään.

Monotoninen puhe on tavallista puhetta Suomessa. Voimakas intonaatio on kyllä jotain täysin sietämätöntä. Usein varsinkin nuoret naiset puhuvat erittäin voimakkaalla intonaatiolla ja tunnepuuskalla joka suorastaan sattuu ja tekee pahaa jos sitä joutuu pitkään kuuntelemaan.

No ei häiritse. Yksi tapa puhua. Kimi Räikkönen puhuu taloudellisesti ja monotonisesti. Huulet liikkuu mahdollisimman vähän, ja vähän kaikki muukin suun ja kurkun alueella. Luulisi, että ottaa äänihuuliin pitemmällä tähtäimellä, mutta ei kait sitten. 

Mut kyllä repesin, kun jossain realityssa sellainen pk-seudulta pissis halusi juontajaksi tai esiintyjäksi noin ylipäätään. Ja ääni oli juuri Räikkös-tyylinen, kohtalaisella nasaalissa ja sihauttelevalla ässällä. Lievää intonaatiota lauseiden lopussa. Yksi vihatuimpia puhetyylejä Suomessa - niin eikö telkkariin vaan juontajaksi!!

Kuuntelen MikroPuhetta päivät pitkät. Luen sillä myös e-kirjoja. tähän on niin tottunut vuosien mittaan, että monotonisuus ei enää kauheasti haittaa.