Oltiinko lapsuudenperheessäsi tarkkoja painosta?

Lihomisesta ei niillä eväillä ollut pelkoa

Äitini tuskaili oman painonsa kanssa aina, piti laihdutuskuureja kovasit mutta aina oli silti yhtä pyöreä. Muut perheessä oli hoikkia eikä oikein ymmärretty äidin tuskaa.

Kyllä. Isä sanoi suoraan esim. ruokapöydässä, että älä tyttö syö, lihot. En ymmärrä, miksei äitini puuttunut asiaan, vaikkei selvästikään tykännyt isän puheista. Ai niin, olin kyllä aina ihan normaalipainoinen lapsi.

Ei ikinä kukaan puhunut painosta, ei meillä ollut edes vaakaa, ensimmäisen kerran kun painosta puhuttiin olin abi ja ollut neljä viikkoa flunssassa ja sen myötä laihtunut. Äiti tuli kanssani lääkäriin, sisälle vastaanotolle asti, että varmasti sanoisin laihtumisesta, muistan että painoin 45kg kun lääkäri punnitsi ja käski syödä.

Olen totellut ja parhaaseen aikaan olin tuplannut painoni.

Meillä kannustettiin:syö syö syksyllä tapetaan

Lapsuudessani ei ollut pelkoa lihomisesta, vaikka aina oli kaapissa tuoretta pullaa tai muita leivonnaisia. Ei ollut tofua, rahkaa, kiwiä, avocadoa tms. vaan syötiin kausivihanneksia ja -juureksia. Omenoita sai kaupasta vasta joulun tienoilla, kiitos tullimääräysten.

Oltiin. Äiti kävi painon vartioissa jos BMI ylitti 25:n.