Mikäköhän todellinen järki tässä minun työssäkäynnissä on? Pohdintaa pikkulasten äidin työssäkäynnistä...

Jospa jollain muulla äidillä on parempi palkka kuin sulla. Sun työssä käynnissä rahallisesti ei tosiaankaan näytä olevan järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Jospa jollain muulla äidillä on parempi palkka kuin sulla. Sun työssä käynnissä rahallisesti ei tosiaankaan näytä olevan järkeä.

No varmasti onkin. Mutta monella on ihan yhtä huono palkka, etenkin jos tekee osittaista työtä ja moni tuntuu tekevän. Kokoaikatyöstä oma palkka olisi 2100e bruttona, eli melko tavallinen naisen palkka esim. hoitoalalla. Ja jos tekisin kokoaikaista työtä tilanne kuormittaisi työnantajaa vielä enemmän, koska poissaolotunteja olisi vieläkin enemmän kuin nyt. 

Joka tapauksessa ei niitä palkkaeroja tässä keskustelussa oteta mielestäni huomioon, vaan hoitovapaan mahdollinen leikkaus koskisi ihan meitä kaikkia äitejä.

ap

Voin niin samaistua. Omat lapset jo isompia, mutta muistan miten stressasin sitä lasten sairastelua. Yöllä kuuntelin paniikissa röhisevää lasta enkä saanut unta kun stressasin että aamulla on TAAS soitettava pomolle, että lapsi kipeänä. Mies oli kyllä enemmän kipeiden lasten kanssa kotona, mutta silti se aina oli yhtä ikävää soittaa pomolle. Ja kaikki ne vesirokot ja muut - ei ole kyllä yhtään ikävä sitä aikaa.

Tuossa sinun työssäkäynnissä ei kyllä oikeasti ole kovinkaan paljon järkeä. Itse en edes harkinnut osa-aikatyötä, sillä nettohyöty olisi ollut liian pieni siihen stressiin nähden.

Minä saan kokopäivätyöstä nettona 2300 euroa. Siitä kun vähentää työmatkabensat 150 euroa ja päiväkotimaksut 260 euroa (pystymme miehen kanssa sovittelemaan työajat niin, että lapsen hoitopäivä on 6 tunnin pituinen), jään kyllä taloudellisesti voitolle verrattuna siihen, että kykkisin kotona ja saisin vain hoitorahan. Mitähän se nyt on yli kolmevuotiaasta, muutaman kympin.

Lisäksi lapsellani on leikkikavereita ja joka päivä jotain kivaa tiedossa (pk:n muskaria, jumppaa, metsäretkiä, teatteria, askarteluja, ulkoiluja...). Minä inhoan ulkoilua enkä todellakaan jaksa ja viitsi kykkiä missään leikkipuistossa kahta tuntia. Lapsen kanssa on kiva puuhailla, leivomme yhdessä ja teemme palapeliä, mutta en todellakaan jaksa kehitellä jotain hauskaa joka ikiselle päivälle useaksi tunniksi.

Ja vielä, saan olla muiden aikuisten kanssa tekemisissä ja päiväni saavat työasioista paljon sisältöä, joka on minulle mielekästä. Minä myös tienaan paremmin kuin mieheni, joten olen ns. kannatteleva voima kodissamme, ainakin taloudellisessa mielessä.

Siis mitä "kelan rahoja" saa kahdestakotihoidossa olevasta lapsesta tonnin kuussa?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä "kelan rahoja" saa kahdestakotihoidossa olevasta lapsesta tonnin kuussa?

No siis lapsilisät 200e, kht 330e ja hoitolisä 200e, isommasta lapsesta kht 70e (näistä miinus verot) ja päälle asumistuki joka oli n. 350e. Voi olla ettei ihan tonnia tullut mutta lähelle, en muista tarkalleen kaikkia summia.

Kun menin töihin niin noista kaikki muut putosi tietysti pois paitsi lapsilisät. Kuopus siis täytti 2 kun menin töihin..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...

No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.

Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...

Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.

Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.

Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...

Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?

Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.

Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.

Vierailija kirjoitti:

Voin niin samaistua. Omat lapset jo isompia, mutta muistan miten stressasin sitä lasten sairastelua. Yöllä kuuntelin paniikissa röhisevää lasta enkä saanut unta kun stressasin että aamulla on TAAS soitettava pomolle, että lapsi kipeänä. Mies oli kyllä enemmän kipeiden lasten kanssa kotona, mutta silti se aina oli yhtä ikävää soittaa pomolle. Ja kaikki ne vesirokot ja muut - ei ole kyllä yhtään ikävä sitä aikaa.

Tuossa sinun työssäkäynnissä ei kyllä oikeasti ole kovinkaan paljon järkeä. Itse en edes harkinnut osa-aikatyötä, sillä nettohyöty olisi ollut liian pieni siihen stressiin nähden.

Miksi te valehtelette täällä AP:lle, ettei ole järkeä käydä töissä? Kyllä se 1-2 v tauko vanhempainvapaiden takia on ihan OK, mutta jos on muutama lapsi ja hoitovapaat venähtävät yhteensä yli 5 v, niin ei ainakaan uutta työpaikkaa sen jälkeen kovin helposti haeta. Eli hyöty tulee siitä että voi olla töissä myös tulevaisuudessa. Plus se henkinen puoli, kyllähän Ap jo itsekin tuolla sanoi että töissä on mukavaa, ja tykkää käydä siellä.

Siihen kysymykseen kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti pystyy työskentelemään edes 90 %, niin tuntemistani kaikki. Heitä on kymmeniä, eli otanta on pieni, mutta siis omassa maailmankuvassani 100 %.

Ei sen ole tarkoitus hyödyttää yksilötasolla vaan yrityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...

No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.

Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...

Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.

Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.

Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...

Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?

Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.

Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.

Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitus ei ollut pohtia asiaa vaan minun näkökulmastani. Kyllähän minä sen palkan saan. Vaan mietin kuinka paljon tämä sitten yhteiskuntaa saatikka työnantajaa hyödyttää, niin paljon että halutaan kaikki minunlaiset matalapalkka-alankin naiset töihin? Tai siis oleilemaan saikkiksella puolet kuukaudesta...

Jotenkin kyllä näen että kaikille osapuolille pitkä hoitovapaa olisi ehkä loppupeleissä parempi. Perheelle, lapselle, työnantajille, yhteiskunnalle. Joten miksi ihmeessä se halutaan pois?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sen ole tarkoitus hyödyttää yksilötasolla vaan yrityksiä.

Niin, miten se hyödyttää kun joutuvat maksamaan minun palkan ja tuuraajan palkan? Selittäisitkö? Lisäksi minun maksamat verot ei kata edes lasteni päivähoitoa.

Kaikinpuolin yhteiskunnalle ja työnantajalle "kallis äidin harrastus".

ap

Miehen pitäisi hoitaa lapsensa.

Ap. Jos et tee täyttä työviikkoa, niin mites osittainen hoitoraha?

Töissäkäymisestä hyötyy työkokemuksen karttumisena, se mahdollistaa seuraavienkin työpaikkojen saamisen. Sairastelukierrekin useimmilla lapsilla menee alun jälkeen ohi.

Minäbolen mennyt töihin lasten ollessa vuoden ikäinen, tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Lapset ovat jo isoja ja en ratkaisuani kadu. Mun palkkaan ja urakehitykseen tuo on varmasti vaikuttanut. Nyt bruttopalkka on reilu 5 tonnia.

Mä oon mennyt keikkahommiin jo kummankin lapsen täyttäessä 1v. Lapset tosin sai jäädä ihan kotihoitoon silloin vielä, olivat isän, mummon tai fammun kanssa mun työkeikat. Olivat alle 2-vuotitaita kun menivät päiväkotiin ja minä kokopäiväisesti töihin + opiskelin samalla AMK:ssa. Tein vuorotöitä, eli hoitopäiviä oli lapsilla noin 3-4 viikossa ja noista 1-2 päivää oli pitkiä päiviä ja 1-2 päivänä vein ne vasta lounaalle sinne ja isä haki neljän maissa. Mitään ongelmaa ei ollut, sairasteluita en muista sen enempää olleen, ekaan neljään päiväkotivuoteen ei mahtunut yhtään täi- tai kihomatovaroitusta. Opiskelu sujui samassa tahdissa kuin päiväopiskelijoilla ja työstä saatu nettipalkka peittosi hoitovapaan tuet mennen tullen. Käteen jäi noin 1800€ nettopalkkaa. 

Mä jäin ihmetteleen eniten tota, että sait erilaisten tulonsiirtojen myötä 1000€ hoitovapaalla? Niinku miten? Mä sain kotihoidontuen, josta jäi nettoa 247€ + lapsilisät. Säästöillä lyhensin tosin lainaakin ilman lyhennysvapaita läpi äitiysloman ja hoitovapaan.

Musta lapset saa hoitaa kotona vaikka kouluikään saakka ihan vapaasti, mut yhteiskunnan ei tarvisi sitä (ainakaan tuollaisilla summilla) tukea siihen asti, että lapsi on 3v. 

Vierailija kirjoitti:

Minä saan kokopäivätyöstä nettona 2300 euroa. Siitä kun vähentää työmatkabensat 150 euroa ja päiväkotimaksut 260 euroa (pystymme miehen kanssa sovittelemaan työajat niin, että lapsen hoitopäivä on 6 tunnin pituinen), jään kyllä taloudellisesti voitolle verrattuna siihen, että kykkisin kotona ja saisin vain hoitorahan. Mitähän se nyt on yli kolmevuotiaasta, muutaman kympin.

Lisäksi lapsellani on leikkikavereita ja joka päivä jotain kivaa tiedossa (pk:n muskaria, jumppaa, metsäretkiä, teatteria, askarteluja, ulkoiluja...). Minä inhoan ulkoilua enkä todellakaan jaksa ja viitsi kykkiä missään leikkipuistossa kahta tuntia. Lapsen kanssa on kiva puuhailla, leivomme yhdessä ja teemme palapeliä, mutta en todellakaan jaksa kehitellä jotain hauskaa joka ikiselle päivälle useaksi tunniksi.

Ja vielä, saan olla muiden aikuisten kanssa tekemisissä ja päiväni saavat työasioista paljon sisältöä, joka on minulle mielekästä. Minä myös tienaan paremmin kuin mieheni, joten olen ns. kannatteleva voima kodissamme, ainakin taloudellisessa mielessä.

Minä saan kokopäivätyöstä bruttona 2300, nettona 1600. Työmatkat 40km suuntaansa, matkoihin uppoaa n. 200€ kuukaudessa plus eväät. En oikein näe enää järkeä tässä, korkeakoulututkinnolla. Työttömänä olisi aikaa kokata kaikki alusta alkaen itse sekä urheilla ja hoitaa perheen asioita ja kuljetuksia ilman paniikkia. Kohtalaisen väsynyt olen työelämään tällä hetkellä. Luonnollisesti yt:t päällä nytkin, ei silti hetkauta vaikka kenkää tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Jos et tee täyttä työviikkoa, niin mites osittainen hoitoraha?

Töissäkäymisestä hyötyy työkokemuksen karttumisena, se mahdollistaa seuraavienkin työpaikkojen saamisen. Sairastelukierrekin useimmilla lapsilla menee alun jälkeen ohi.

Minäbolen mennyt töihin lasten ollessa vuoden ikäinen, tehnyt lyhennettyä työviikkoa. Lapset ovat jo isoja ja en ratkaisuani kadu. Mun palkkaan ja urakehitykseen tuo on varmasti vaikuttanut. Nyt bruttopalkka on reilu 5 tonnia.

Sanoin jo tuolla että saan sitä, mutta se ei kata edes hoitomaksuja kun on niin pieni summa.

Ymmärrän jos siitä on jotain hyötyä urakehitykselle. Minulla ei tule olemaan; kun olen "urani huipulla" jonain päivänä, bruttopalkka tulee olemaan huimat 2200e. Alakin on sellainen että töihin pääsee kyllä johonkin aina, ellet ihan tupauuno ole... Eli ei oikein ole tuota samaa lisämotivaatiota kuin sinulla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin osa-aikatyössä elokuussa, lapset 2v ja 5v aloittivat päiväkodin. Taloudellisesti työni ei ole meille erityisen kannattavaa, kotona ollessa sain n. 1000e/kk kelan rahoja, nyt saan palkkaa 1000e nettona/kk + lapsilisät 200e + kelalta hoitorahaa 160e - verot. Tuo hoitoraha ei tosin kata meillä edes hoitomaksuja, eli täysin plusmiinusnolla...

No, töissä toisaalta on ollut ihan mukavaa ja pidän työstäni, että kai tätä voisi sanoa äidin kalliiksi harrastukseksi. Oma jaksaminen on myös ehkä parantunut kun ei tarvitse "kökkiä" kotona päivästä toiseen, toisaalta kyllä minä ihan hyvin kotonakin pärjäsin. Olen saanut töistä uusia tuttavuuksia yms mukavaa sisältöä elämääni.

Mutta se mikä minua tässä kuviossa kovin painaa on lasten + oma jatkuva sairastelu. Etenkin nuorempi on ollut melkein koko ajan flunssassa siitä saakka kun päiväkoti alkoi. Esim. viime kuussa oli yht. 2 viikkoa pidettävä kotona kun oli niin kipeä. Itse olen ollut vain 3 päivää sairaslomalla, mutta olen sitten ollut enemmän tai vähemmän kipeänä siellä töissä itse. Ja toki hoitovapaallakin lapset oli flunssassa silloin tällöin, mutta tuolta päiväkodista tulee sellaisia sitkeitä superflunssia, itselläkin on nyt 2 viikkoa särkenyt niin keuhkot kuin pistänyt sydämestä - ne kotiäitivuosien nuhat ei olleet koskaan tälläsiä. Sitten on sitä täivaaraa ja kihomatovaroituksia...

Meillä on ihan kauhea stressi ja kuormitus koko ajan, kun pelätään että jompikumpi lapsista sairastuu TAAS. Tai että ollaan itse kipeänä. Tapellaan siitä kumpi jää kotiin tai häveten ruinataan isovanhempia apuun. Ja kun tuntipalkka on sen 10e/h suunnilleen niin ei sillä hoitajiakaan oikein palkata.

Tätä arkea eläessä mietin vain, että miksi ihmeessä pienten lasten äidit niin kovasti halutaan sinne töihin? Kuinka moni alle 3-vuotiaan äiti muka kykenee panostamaan siihen työelämään edes 90 prosenttisesti - ilman suuria tukiverkkoja? Onko tästä oikeasti yhteiskunnalle jotain merkittävää hyötyä? Ja mitä ne lapset saa irti varhaiskasvatuksesta; jos se on näinkin repaleista mitä meillä on? No, jossain kohtaa ehkä helpottaa. Tai sitten ei. Sitä ei voi ennustaa.

Muille sanoisin että älkää missään nimessä menkö töihin ennen hoitovapaan loppumista, jos asia mietityttää teitä edes hiuskarvan verran! Kyllä sitä ehtii myöhemminkin...

Nooo. Ei kai se harrastus kovin kallis ole, jos se on plusmiinus NOLLA?

Toisekseen, miten luulet sen lasten vastustuskyvyn erilaisille sairauksille kasvavan? Jos ne ei pienenä sairasta mitään, niin on kyllä tosi terästä, tai sitten ovat aikuisena polilla jokaisesta pikkuflunssastakin, kun ei keho tuota mitään vasta-aineita.

Käsittääkseni Suomessa lapsen sairastuessa saa ihan palkallista vapaata, vai onko tämä muuttunut? Siinähän sitten saat olla lapsen kanssa kotona juuri kuten haluatkin.

Ehkä kirjoitin epäselvästi, mutta tarkoitus ei ollut pohtia asiaa vaan minun näkökulmastani. Kyllähän minä sen palkan saan. Vaan mietin kuinka paljon tämä sitten yhteiskuntaa saatikka työnantajaa hyödyttää, niin paljon että halutaan kaikki minunlaiset matalapalkka-alankin naiset töihin? Tai siis oleilemaan saikkiksella puolet kuukaudesta...

Jotenkin kyllä näen että kaikille osapuolille pitkä hoitovapaa olisi ehkä loppupeleissä parempi. Perheelle, lapselle, työnantajille, yhteiskunnalle. Joten miksi ihmeessä se halutaan pois?

ap

Tähän kysymykseen on erittäin helppo vastaus. Kun käyt töissä, maksat veroja. Kun saat Kela-tukea, käytät verovaroin kerättyjä rahoja.

En ymmärrä miksi yhteiskunta ei hyötyisi sinun työssäkäynnistäsi?

Eikö osa-aikatyössä saa soviteltua työttömyyspäivärahaa?

No, meillä kaikki kolme menneet hoitoon 1v3kk iässä. Ei mitään sairaskierteitä ikinä. Päiväkodissa meni kivasti. Palkka todellakin parempi kuin kotihoidontuki, vaikka päivähoitomaksut ottaa huomioon.

No minä teen töitä 4-5h päivässä ja palkkani on 2 800e. 1,5v on osa-aikaisesti päiväkodissa ja iltapäivät kotona äidin kanssa. Ei mitään järkeä jättäytyä hoitovapaalle. Näin ne on kuulkaa ammatinvalintakysymyksiä nämä palkka-asiat.

Tämä viesti siis tiedoksi nuorille naisille, joilla on haaveita perhe-elämästä. Kannattaa kouluttautua ja miettiä se ammatti tarkkaan niin on mahdollisuus jäädä perheellisenä osa-aikaiseksi kiristämättä kukkaron nyörejä. Esimerkiksi kaupan kassalla ei voi tehdä samaa.