"Mä tiedän miltä susta tuntuu" - empatiaako?

Monet ovat ns. tekoempaattisia. Kuten sukulaiseni. Voivotellaan ja säälitellään, mutta selän takana vähättelevät ja epäilevät sairauttani. Vaikka olen asiallisesti sairaudestani kertonut. Olenkin halunnut pitää tällaiset kylmäkiskoiset ja kovat samaistumiskyvyttömät tomppelit -kuten sisareni ja isäni- mahdollisimman etäällä. Omassa sairaudesta ja kivuissa on riittävästi kestämistä. Onneksi puolisoni ymmärtää.

Yritetään ymmärtää, että toisesta tuntuu pahalta. "Tunnen tuskasi".. Tai lähinnä; ymmärrän, että olet tuskainen".

Näin sanova voi olla ihan hyväntahtoinen ja haluaa olla empaattinen ja ehkä jopa uskoo olevansa. Tuskin hän mitenkään yrittää omia mitään.

Mutta jos empatia määritellään kyvyksi todella asettua toisen asemaan, niin sitä tuo kommentti harvemmin osoittaa. Ihminen, joka itse on jotain elämässä kokenut ja kärsinyt, tajuaa, ettei koskaan voi etukäteen tietää, mitä jokin asia tai kokemus tuntuu. Vain jos on todellakin kokenut saman, voi noin sanoa, ja se taas on harvinaista, koska tilanteet kuitenkin tuppaavat olemaan erilaisia. On esimerkiksi eri asia jäädä leskeksi 30-vuotiaana kuin 70-vuotiaana, perheellisenä kuin perheettömänä, yllättäen kuin pitkän sairastamisen jälkeen.

Fiksu ihminen ei koskaan sano noin kenellekään. Voi sanoa vaikka, että sinusta tuntuu varmaan tosi pahalta ja otan osaa.