Mikä on miehesi rooli kaveriporukassaan? Entä sinun roolisi omassa vanhassa jengissäsi
Kommentit (14)
Ei olla kumpikaan mitään jengiläisiä. Molemmilla on yksittäisiä ystäviä ja kevereita, yleensä ne kaverit ei tunne toisiaan, jotkut ovat nähneet esim. meidän lasten synttäreillä.
Kummallakaan ei oikein mikään. Ei ole enää tässä iässä mitään nuoruuden porukoita.
Kumpikaan meistä ei ole harrastanut jengejä.
Molemmat ovat aina olleet porukan pellejä :D
Miksi otsikosta saa sen kuvan että miehellä on vieläkin sama nuoruuden jengi, mutta puolisolla ei enää ole?
Kumpikin oltiin ns. "kuuntelijoita", jotka meni porukan mukana, mutta ei oikein koskaan tuntenut syvällä sisimmässään olevansa kaveriporukan kanssa samalla aaltopituudella. Kun kumpikin olemme tahoillamme irtaantuneet vanhoista kaveriporukoistamme, niin oomme keskenämme jutelleet mitä kaikkea on tullut nuoruudessa tehtyä ja kuinka jotkut asiat hävettää...että on ollut mukana sellaisessa...nyt kolmekymppisenä kun miettii sitä entistä porukkaa, niin tuntuu että joukon johtaja oli sellainen äänekäs nainen joka sitten aina suosi tiettyjä henkilöitä ja draaman kautta sorti toisia, kuitenkin pysyi porukka kasassa kaikesta sairaasta nokkimisesta huolimatta hieman alle kolmekymppisiksi kunnes osa alkoi perustaa perhettä, toiset muutti ulkomaille jne. Itse katkaisin yhteydenpidon kun aloin arvostamaan itseäni ja elää omien elämänarvojeni mukaisesti..nyt ei sitten olekaan enää ollenkaan kavereita, mutta onneksi on ihana mies ja ihana esikoisemme. Haaveissa on että joskus vielä löydän oikean ystävän tai useammankin:)
Minä olen varapuheenjohtaja ja mieheni on suurmufti.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat ovat aina olleet porukan pellejä :D
Minä kovaääninen pelle, mies on hiljaisempi ääninen ja enempi vakava mutta ei siis mikään mykkä, puhelias kyllä mutta hillitympi ja korrektimpi. Joskus haluaisin että hänkin olisi pellempi. Mies toisaalta varmaan toivoisi että olisi jo tuo muija hiljaa välillä ;=) Sama koulutustaso, ikä 45+ ja sama maantieteellinen tausta. Toiset on vaan syntyneet kovaääninen suussa :=)
Mottoni on tämä kulunut, että asialliset asiat hoidetaan kunnolla, mutta muuten ollaan tarvittaessa kuin ellun kanat.
Molemmat ovat nuoruudenystäivien kanssa edelleen ystäviä. Myös ystävien puolisoista on tullut ystäviä, lapsista kummilapsia ja muuten läheisiä.
Oon ikionnellinen meidän ystäväpiiristä.
Kumpikin on hölö luokkaa moottoriturpa. Puhutaan kotonakin yhtäaikaa ja sitten pitää olennaisten kysymysten ääressä ollessa sanoa, että "mulla on nyt puheenvuoro ja sinä kuuntelet".
Ei ihme, että lapsesta tuli harkitseva ja hiljainen.
Toisaalta, kun käyn vanhempieni kodissa vierailemassa ja paikalle sattuu muita sukulaisia, niin mekkala on suunnaton. Ihan kahvin voimalla.
Liittyy jotenkin itäsuomalaisuuteen ja karjalaisperimään. Mulla ja miehellä voi olla myös liian impulsiivinen luonne. Tehdään ja senjälkeen vasta mietitään, että miti piti tehdä ja olla tekemättä. Ja taas suu käy.
Varmasti ollaan rasittavia.
Aijai...nyt tuli kiusallinen aloitus...