Lue keskustelun säännöt.
Katsotko ohikulkijaa kadulla silmiin?
31.10.2017 |
Mulla sos.tilanteiden pelkoa ja stressaan just tämmöistä asiaa, kuuluuko ohikulkijaa vilkaista ilman että näyttää siltä kuin tuijottaisin? Yleensä en katso kuin eteenpäin ja vältän kontaktia ohikulkijoihin.
Kommentit (17)
En katso. Saatan vilkaista mutta silmiin katselu kuuluu mielestäni intiimeihin tilanteisiin ja normaalissa kanssakäymisessä silmiin katse kohdistuu vain hetkeksi ja satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson alas. Yritän katsoa eteenpäin, mutta jotenkin se niska vain vääntää nöyristelevästi pään alas, kun joku lähestyy minua vastakkaisesta suunnasta. Ja myös auton tullessa vastaan mun on vaikea pitää katsetta suoraan edessä. Ei vaan tunnu luontevalta.
Joskus saatan kyllä vähän repäistä ja uhmata pelkoani, ja katson tuijottaako autoilija tai vastaan kävelevä mua (koska kun en katso pelkoni kohdetta, niin on aina sellainen tunne, että mua tapitetaan arvostellen, mutta joskus haluan todistaa itselleni, ettei näin ole).
Olen ujo ja huonoitsetuntoinen.
En tiedä mikä se etiketti tai yleinen toimintatapa näissä tilanteissa on. Ehkä kukaan ei "tiedä", koska ei ns. normaalit ihmiset tällaisia varmaan mieti, koska se oikea käyttäytyminen vaan tulee luontaisesti?
Ei, en kiinnitä niihin mitään huomiota sen lisäksi että koita olla kävelemättä ketään päin.
Jos liikkuu Helsingissä tietyillä seuduilla, niin kannattaa vähän katella ihmisiä, että osaa vältellä pahimpia narkkeja. Esim. amfetamiinin käyttäjät tunnistaa jo kaukaa kun niillä silmät seisoo päässä.
En katso, helsingissä yli 10 v asumisen jälkeen olen tehokkaasti oppinut tämän :). Bussiin mentäessä maksetaan matka matkakortilla, istumaan mentäessä (jos löytyy tilaa) katsotaan tiiviisti ikkunasta ulos. Ilmekään ei värähdä, vaikka mitä sattuisi. Kuulostaako kivalta, mielestäni ei, mutta minkäs teet :). Elämä opettaa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin.Itsellä myös samankaltaisia ongelmia ja katsekontaktin ottaminen hankalaa.Työstän toki asiaa,koska ikävä kyllä minut luetaan luimuilijaksi,hämäräksi sekä epärehelliseksi,kun en halua ottaa pitkää katsekontaktia. Työssäni pärjään mainiosti,koska se vaatii keskittymistä moneen asiaan samanaikaisesti,joten työkaverit mitä ilmeisimmin lukevat se vaan toimintatavakseni.Illanistujaisissa asia onkin eri ja minut usein leimataan edellä mainituiksi.Annoin sen joskus lannistaa itseäni,mutta kun oppii tuntemaan itsensä ja elämään vajavaisuuksiensa kanssa,on helpompaa.Ihmiset ovat kautta aikain leimanneet massasta erikoisesti käyttäytyvät jotenkin huonommiksi ihmisiksi,inhimillisyyttä tähänkin asiaan.Tsemppiä!
Ei tietenkään, ellet aio ottaa kontaktia, esim. kysyä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin.Itsellä myös samankaltaisia ongelmia ja katsekontaktin ottaminen hankalaa.Työstän toki asiaa,koska ikävä kyllä minut luetaan luimuilijaksi,hämäräksi sekä epärehelliseksi,kun en halua ottaa pitkää katsekontaktia. Työssäni pärjään mainiosti,koska se vaatii keskittymistä moneen asiaan samanaikaisesti,joten työkaverit mitä ilmeisimmin lukevat se vaan toimintatavakseni.Illanistujaisissa asia onkin eri ja minut usein leimataan edellä mainituiksi.Annoin sen joskus lannistaa itseäni,mutta kun oppii tuntemaan itsensä ja elämään vajavaisuuksiensa kanssa,on helpompaa.Ihmiset ovat kautta aikain leimanneet massasta erikoisesti käyttäytyvät jotenkin huonommiksi ihmisiksi,inhimillisyyttä tähänkin asiaan.Tsemppiä!
Jostain syystä meillä on sellainen käyttäytymissääntö, että silmiin pitäisi katsoa puhuessa, ja muodollisissa tilanteissa yleensä näin toimitaankin, mutta se ei ole luonnollista. Kuinka moni katsoo kavereitaan silmiin pitempään?
Usein olen huomannut että jos bussissa istuessa satun katsahtamaan kyytiin tulijaa, hän tulee aina viereeni. Kertokaas mistä tässä on kyse, odottaako keskustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensä katso, vaan menen eteenpäin. Sen verran tietenkin täytyy katsella ettei törmää.
Olen jokusen kerran epähuomiossa katsonut, ja heti näyttelijä Eeva-Maija Haukista silmiin ja toisella kerralla melkein törmäsin Janne Porkkaan kaupan ovella, kun jotenkin se katsekontakti vaan tapahtui.
Lola Odusogaa väistelin kerran, kun en halunnut katsoa ja selostaja Juha-Pekka Jaloakin tuli sitten tuijottaneeksi aikoinaan. Michael Monroe onneksi kiitää fillarillaan kovaa, joten ei pelkoa. Näyttelijä Eero Saarinen oli kerran Lidlissä, mutta hän oikein itse haki ihmisten huomiota. En piruuttanikaan katsonut.
Tällaista Turussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain koneita nuoria miehiä.
M33
Vai koneita; olikos tahallinen lipsahdus?
Varmin tapa hankkiutua hankaluuksiin! En siis katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etiketti on se, että itsevarmat (tai sitä harjoittavat) kävelevät katse eteen luotuna, epävarmat laskevat katseensa.
Katsekontaktin otossa on riskinä se, että ahtaammaassa paikassa joudut väistelijän rooliin, mikäli vastaantulija on samanlainen eteenpäin tuijottelija kuin itse on.
Katson. Ja hymyilen lähes kaikille. Enkä usko olevani hullu! Yllättävän vähän suomalaiset katsovat takaisin, mutta jos katsovat niin saan hymyn aina takaisin.
Miksi ette katso vastaantulijaa silmiin?
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Vierailija kirjoitti:
Usein olen huomannut että jos bussissa istuessa satun katsahtamaan kyytiin tulijaa, hän tulee aina viereeni. Kertokaas mistä tässä on kyse, odottaako keskustelua?
Sinulla on varmaan ystävälliset kasvot, joten katsekontaktisi näyttää kutsuvalta tai vähintään luvalta istua. Vaikutat helposti lähestyttävältä. Jos viereesi siis istutaan, kyse ei välttämättä ole keskustelun odotuksesta, mutta jos viereesi istutaan, vaikka lähellä olisi paikkoja muutenkin (sellaisia, joissa ei istu vieressä ketään), niin siinä tapauksessa saatetaan odottaa? Suomalaisen luulisi odotusarvoisesti istuvan sellaiseen paikkaan, jossa vieressä ei ole ketään. Siitä poikkeaminen siis "herettää kysymyksiä"...
En katso, koska asun suuressa kaupungissa.
Pikkukaupungissa pitäisi ehkä katsoa, kun ihmiset tuntevat toisensa.