Mitä keksin lisääntyneellä vapaa-ajalla!

Sama tilanne ja vieläkin hullumpi oikeastaan, sillä en käy kodin ulkopuolella töissä enkä nyt ole käynyt edes jumpassa ym eli olla möllötän kotona.

Monelle ystävälle käynyt samoin, että lapset isoja ja osa lähtenyt opiskelemaan uran ohella.

Monet taas eronneet ja löytäneet uuden eikä kerkeä enää entisiin pitää yhteyttä eli olen huomannut olevani oikeastaan todella yksin.

Tiedän ettei kukaan hae täältä sohvalta pois, mutta jotenkaan en nyt pääse eteenpäin eli neuvoja minäkin kyttäilen.

Tää tuli jotenkin niin puskista.. oli kauheet ruuhkavuodet ja yhtäkkiä kaikki se on loppu. On mulla mieskin, mutta sille on ihan fine olla möllöttää kotona - mulle ei.

Eli pliis.. vinkkejä meille.

ap

Uppoudu kirjojen maailmaan, monta tuntia hurahtaa huomaamatta mielenkiintoisen kirjan parissa.

Etsi paikallislehdestä mielenkiintoisia tapahtumia, niissä voi tutustua uusiin ihmisiinkin kun alkaa 

rohkeasti jutella. Käy taidenäyttelyissä,elokuvissa- etsi uusia kiinnostuksen kohteita. Opettele

nauttimaan kotoilusta ja kiireettömyydestä.

Lisää

Koukutu av:hen?

(Miten sä et vielä ole koukussa tähän???)

Minkä ikäisiä ne sun lapset on? Eivät asu kotona?

Uusi harrastus? Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole ehtinyt?

Vapaaehtoistyö?

Joku mielenkiintoinen kansalaisopiston kurssi?

Tapaisit myös ihmisiä.

T. Ruuhkavuosissa eläjä

Lapset on 17 ja 18

ap

Voi niin odotan tuota hetkeä!!! Terveisin kahden alle kouluikäisen 40v äiti jolta alkaa happi loppua.

Tuu auttaan mua/meidän perhettä? :-D

Mulla on ihan päinvastainen ongelma... Yksi lapsi vain (2,5-vuotias), tuntuu, että aika ei riitä mihinkään... Lapsen kanssa leikitään ja ulkoillaan, siinä se aika tuntuukin menevän. Hän on ollut päiväkodissa pari kuukautta 3xvko neljä tuntia päivässä, silti tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Tuntuu, että nuokin päivät menee vain vientiin ja hakuun ja siinä se päivä menikin jo... Pelottaa ja ahdistaa, mitä sitten kun työt alkaa kohta, mitä sitten ehtii?? Pitäisi ehtiä myös käymään terapiassa, aloittaan taas sairauteen liittyvä fysioterapia ja muuttaakin pitäisi (ja löytää eka se asunto). Kaikki tavaratkin pitäisi saada käytyä läpi ja niitä riittää... Ennen raskautta oli burnout ja nyt tuntuu, että romahdan taas vaikkei työt ole vielä edes alkaneet... :-(

Sori, mun piti vaan vitsillä tulla heittään toi "tuu auttaan meitä" eikä tälleen ängetä tilittään sun ketjuun! :-D Mut siis kadehdin sun tilannetta! Vaikka tuokin tuntuu varmasti kamalta ja kurjalta, toisella tavalla vain.

Olisko teidän mahdollista lähteä vaikka joskus viikonloppureissuun jonnekin? Ehdota miehelle. Alat tutkia vaihtoehtoja, tutustua kohteisiin ja valkkaat jonkun & varaat reissun jonnekin vähän pidemmälle ajankohdalle? Reissuun valmistautuminen ja suunnittelu on mun mielestä aina ihan parasta. Ikävä kyllä sitäkään ei ole nykyään enää ehtinyt tehdä, kun aina on kiire... :-D

Muita ehdotuksia, joista osasta ite vaan haaveilen tällä hetkellä: isot 1000+ palapelit, musiikin kuuntelu/etsi uusia hyviä artisteja/kuuntele vanhoja unohtuneita hyviä, järjestä asuntoa (mut sulla varmaan tää on jo kunnossa?), leivo, opettele uusia ruokia, askartele, tee koruja, valokuvaa luonnossa, käy kävelyillä uusissa paikoissa (ja koita raahata joskus mies mukaan), aloita jooga/mindfulness/pilates tms., käy osteopatiassa, hoida ja helli itseäsi, aloita joku vapaaehtoistyö (käy vanhuksia tapaamassa tai vaikka jossain löytöeläinkodissa tms.)...

Yllätä mies ja ehdota, että tekisitte iltatähden... *poistuu vihellellen takavasemmalle*

Ehdota lapsille, että lähtisitte yhdessä jonnekin pienelle matkalle? Vaikka Tukholmaan, viikonlopuksi Berliiniin tms.?

Oothan opettanut lapsillesi taitoja, joita tarvitsevat, kun asuvat omillaan?

Tykkäätkö eläimistä? Hanki esim. koira ja ala harrastaa sen kanssa jotain. Tai aloita vaikka ratsastus. Tai ota hoitoon jonkun tutun eläimiä.

Meillä on 2 koiraa.. joten ei kiitos lisää.

Reissuun lähteminen yhdessä ei niiden vuoksi onnistu, tosin voisin ruveta itekseni reissaamaan.

Lapsia ei meille lisää tule.

Ja kyllä, tämä on hieno vaihe elämässä, tämäkin. Mutta kuten sanoin, tilanne on vielä aika uusi minulle, ja siksi en osaa oikein vielä suhtautua siihen..

Ja kyllä, lapseni osaavat taitoja, joilla pärjää itsekseen oikein hyvin :)

Anna aikaa itsellesi tottua uuteen vaiheeseen, äläkä hätäänny! Kaikki vie aikansa. <3

Kokeile huumeita. Ne täyttää tyhjiön nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Siinä kysymys. Ideoita, vinkkejä, mitä tahansa. Kummallinen tilanne, uusi minulle. olen 40v, lapset jo isoja, ovat paljon omillaan. Huomaan että minulla on yllättäen paljon vapaa-aikaa, ja olen ihan tylsistynyt. Koko viikonloppu meni surkutellessa tylsää elämääni. Töissä olen 8-9 tuntia per päivä, ja noin 4 krt viikossa käyn salille treenaamassa ja lenkkeilen. Mutta siinä se, yhä jää liikaa luppo aikaa. Ystäviä ei oikein ole. Mitähän hittoa sitä keksisi tekemistä? Mitä te muut "samassa" tilanteessa olevat teette?

Opettelet ihan ekaks kirjoittamaan sellaisia otsikoita joissa kysymyslauseeseen kuuluvaa kysymysmerkkiä EI ole korvattu huutomerkillä.Please.