Vuosikausia ilman ehkäisyä - muita, jotka eivät halua lapsettomuustutkimuksiin/-hoitoihin?

Siis olette yrittäneet lasta mutta sitä ei vaan kuulu?

En tiedä onko "yrittää" ihan oikea sana, mutta ehkäisy jätettiin häiden jälkeen sillä ajatuksella, että lapsi saa tulla. Seksiä on suhteellisen säännöllisesti kerran tai kaksi viikossa. Ja ilman ehkäisyä on menty tuosta lähtien (noh, miksikäs sitä ehkäisyyn takaisin siirtyä, kun sille ei mitä ilmeisemmin ole tarvetta).

ap

Tutkimuksissa kannattaisi kyllä käydä, koska joskus voi löytyä jokin sairaus, jonka oheistuote on lapsettomuus. Näin oli omalla kohdalla.

Olen käynyt normaaleissa gynekologin tarkistuksissa, joten luulisi, että mahdolluset sairaudet olisi huomattu jo niissä?

ap

Mikä on sitten syynä, että ette halua tutkimuksiin tai hoitoihin?

Onko sulla ap kipeät kuukautiset? endometrioosi?

Palsta sulkeutuikin eilen ennen kuin kerkesin vastata.

Syy miksi emme halua hoitoihin on pitkälti se, että ajattelemme omalla kohdallamme, että lapsi olisi meille tullut ihan "luomusti", jos sen olisi ollut tarkoitus tulla (toivon, ettei tästä ala hirveä vääntö täällä - en ole mitenkään yleisesti heldemöityshoitoja vastaan, mutta omalla kohdalla ne eivät vain tuntuneet oikealta). Kun tiesimme, ettemme kuitenkaan haluaisi esim hormonihoitoja, niin tuntui turhalta lähteä ottamaan selvää, onko "vika" jommassa kummassa.

Kun ehkäisy ei ollut ollut käytössä noin kahteen vuoteen, asia tuli työterveyden gynen kanssa puheeksi ja hän kirjoitti reseptin Clomifeniin ja lähetteen jatkotutkimuksiin ja piti itsestään selvänä, että halauisimme tarkempiin tutkimukaiin. Asiaa miehen kanssa pohdittuamme kummallekaan ei kuitenkaan tullut käyttöä, ei lähetteelle eikä reseptille.

Joku kyseli vielä kuukautisistani: ovat varsin säännölliset eivätkä ole erityisen kivuliaat.

ap

Kaverilla oli sama homma,kävivät tosin tutkimuksissa ym. Eikä mitään vikaa löytynyt.

Vaihtoi muijan uuteen ja se olikin samantien paksuna.

M kirjoitti:

Kaverilla oli sama homma,kävivät tosin tutkimuksissa ym. Eikä mitään vikaa löytynyt.

Vaihtoi muijan uuteen ja se olikin samantien paksuna.

Voisihan siinä toisinpäinkin käydä...

Meillä jätettiin ehkäisy pois 15 vuotta sitten. Pari vuotta sen jälkeen mainitsin gynekologille asiasta ja sieltähän tuli lähete ensin miehen siittiöiden tutkimiseksi. Asia jäi, eikä ole erityisemmin vaivannut kumpaakaan. Mitään vauvakuumetta ei ollut, silloin aikanaan tuntui vain sopivalta ajankohdalta lapselle, melkein kaikki muutkin niitä hankki.

Säännölliset kuukautiseni olivat jokunen vuosi sitten kolme viikkoa myöhässä. Kun hypin riemusta raskaustestin näyttäessä negatiivista, tunsin syvää kiitollisuutta lapsettomuudesta (ja pelkoa, että mitä jos testi näyttääkin väärin). Säikähdyksellä selvittiin ja otettiin taas ehkäisy käyttöön.

Meillä on kaksi lasta saatu aikaan hoidoilla. Kolmannen kohdalla päädyttiin tähän saa tulla jos on tullakseen - menetelmään. Eipä ole tullut. Aikaa mennyt 14vuotta ja nyt ollaan jo liian vanhoja. Onneksi on nämä kaksi, koska me todella halusimme lapsia.

Kiitos viesteistä 10 ja 11! Mukava kuulla, että lapsia toivoneet ovat niitä saaneet ja lapsia loppujen lopuksi toivomattomat ovat olleet tyytyväisiä, kun eivät ole saaneet.

Moni varmaan ajattelee, ettemme me "oikeasti" lasta haluaisikaan. Ehkä se pitääkin paikkansa ainakin sen verran, ettei lapsettomuus tuntunut niin ylitsepääsemättömältä asialta, että olisimme hoitoihin lähteneet. Lapsi olisi kuitenkin otettu ilolla vastaan, jos sellainen meille olisi suotu. Päätös ei kuitenkaan ainakaan tähänmennessä ole kaduttanut, koska elämämme on hyvää ja täysinäistä näinkin. Ne, jotka kaikkein kipeiten lasta kaipaavat eivät varmasti asiaa näin koe.

Kaiken kaikkiaan ns ääripäiden eli lasta "keinolla millä hyvänsä" haluavien (mitä kukakin tällä ymmärtääkään) ja täysin vapaaehtoisesti lapsettomien välissä on aika monta erilaista välimuotoa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viesteistä 10 ja 11! Mukava kuulla, että lapsia toivoneet ovat niitä saaneet ja lapsia loppujen lopuksi toivomattomat ovat olleet tyytyväisiä, kun eivät ole saaneet.

Moni varmaan ajattelee, ettemme me "oikeasti" lasta haluaisikaan. Ehkä se pitääkin paikkansa ainakin sen verran, ettei lapsettomuus tuntunut niin ylitsepääsemättömältä asialta, että olisimme hoitoihin lähteneet. Lapsi olisi kuitenkin otettu ilolla vastaan, jos sellainen meille olisi suotu. Päätös ei kuitenkaan ainakaan tähänmennessä ole kaduttanut, koska elämämme on hyvää ja täysinäistä näinkin. Ne, jotka kaikkein kipeiten lasta kaipaavat eivät varmasti asiaa näin koe.

Kaiken kaikkiaan ns ääripäiden eli lasta "keinolla millä hyvänsä" haluavien (mitä kukakin tällä ymmärtääkään) ja täysin vapaaehtoisesti lapsettomien välissä on aika monta erilaista välimuotoa.

ap

Olipa kiva lukea välillä juurikin ns. ääripäihin kuulumattoman ajatuksia, täällä kun törmää lähinnä näihin pakkomielteisiin "lapsi keinolla millä hyvänsä" ihmisiin, jotka ovat täysin masentuneita tilanteestaan. Kiva huomata, että jotkut suhtautuvat asiaan terveen neutraalisti. Uskon, että heitä saattaa olla enemmistö, mutteivät vaan pidä melua itsestään eivätkä jaksa toisten ihmettelyä hoitoihin lähtemättömyydestä.

Niin, mitä se ”oikeasti haluaminen” kenellekin tarkoittaa. Minun on aina ollut vaikea samaistua niihin, joille lapsettomuus on koko elämää määrittävä avainkokemus ja suurin elämässä kohdattu vastoinkäyminen. Itselleni tämä on ehkä verrattavissa siihen, että olisin tuloksettomasti hakenut opiskelu- tai työpaikkaa alalta, joka näin jälkikäteen ajatellen ei edes sopisi minulle. Silloinkaan, jos ala olisi omien unelmien täyttymys, mitä apua asiassa vellomisesta on? Kaikissa vastoinkäymisissä on hyväksi keskittyä siihen, mikä omassa elämässä on hyvin. Varsinkin kun lapsettomuudessa on sentään useita selkeitä ilonaiheita ja positiivisia puolia. Sairastumisessa tai läheisen kuolemassa ei, mutta nekin kokeneiden on vain pakko jatkaa elämäänsä.

10

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt normaaleissa gynekologin tarkistuksissa, joten luulisi, että mahdolluset sairaudet olisi huomattu jo niissä?

ap

Voi olla myös jokin hormonitasoihin vaikuttava sairaus, joka ei normaaleissa tutkimuksissa tule ilmi.

Voihan tutkimukset teettää osittain, esim. juuri hormonikokeet ym, mutta jättää pois pelkästään lapsettomuutta aiheuttavien syiden tutkiminen. Kertoa, että haluaa vain poissulkea sairaudet, ei etsiä syyllistä lapsettomuuteen (jota ei aina muuten edes tutkimallakaan löydy).

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt normaaleissa gynekologin tarkistuksissa, joten luulisi, että mahdolluset sairaudet olisi huomattu jo niissä?

ap

Juu ei. Siinä näkee vain sen, mitä sinun sisälläsi on.

Ne eri sairaudet suljetaan pois verikokeilla. Siinä itselläni paljastui eräs autoimmuunisairaus, joka aiheutti lapsettomuuden ja pidemmällä tähtäimellä olisi aiheuttanut muutakin terveysongelmaa.

Eiköhän gynekologi osaa suositella muita tutkimuksia, jos se olisi tarpeen.

Me emme ole koskaan halunneet lapsia, mutta kummilapsen tulo sekoitti hetkeksi päät ja jätimme ehkäisyn pois. Vuoden kuluttua kävin lääkärissä, sain sitä keltarauhaslääkettä ja miehelle lähetteen siittiötutkimuksiin. En jaksanut värkätä lääkkeen kanssa ja mies sanoi, ettei kyllä mene testiin. Joka kerta kun menkat alkoivat olin tosi iloinen. Kun sitten kerroin tämän gynelle hän varoitteli, että moni katuu sitten myöhemmin asiaa kovasti. Eli ei jatkettu mitään tutkimuksia ja me ollaan oikeasti iloisia lapsettomuudesta ja siitä, että saa harrastaa seksiä ilman ehkäisyä.

Nyt on jo ikääkin niin paljon, että tietää olevansa selvillä vesillä eikä tarvitse jännittää jos menkat on myöhässä.

Joten ymmärrän ap:n rauhallisen suhtautumisen asiaan varsin hyvin. Ja oli tosi kiva lukea tällainen ei-fanaattinen viesti palstalta.

Onnittelut. Olette maailman onnekkaimpia ihmisiä. Teillä on elämä. Kaikki perheelliset vaihtaisivat kanssanne paikkoja, jos voisivat.

Vierailija kirjoitti:

Niin, mitä se ”oikeasti haluaminen” kenellekin tarkoittaa. Minun on aina ollut vaikea samaistua niihin, joille lapsettomuus on koko elämää määrittävä avainkokemus ja suurin elämässä kohdattu vastoinkäyminen. Itselleni tämä on ehkä verrattavissa siihen, että olisin tuloksettomasti hakenut opiskelu- tai työpaikkaa alalta, joka näin jälkikäteen ajatellen ei edes sopisi minulle. Silloinkaan, jos ala olisi omien unelmien täyttymys, mitä apua asiassa vellomisesta on? Kaikissa vastoinkäymisissä on hyväksi keskittyä siihen, mikä omassa elämässä on hyvin. Varsinkin kun lapsettomuudessa on sentään useita selkeitä ilonaiheita ja positiivisia puolia. Sairastumisessa tai läheisen kuolemassa ei, mutta nekin kokeneiden on vain pakko jatkaa elämäänsä.

10

Hyvä sinulle, jos et lasta oikeasti halunnutkaan. Vaikka et ymmärtäisi lapsettomuudesta kärsiviä, älä kuitenkaan ryhdy tuomitsemaan heidän tunteitaan. Lapsettomuudesta kärsivällä on oikeus olla surullinen ja vihainen. Ainakin minulle läheisten kuolemat ovat olleet lastenleikkiä lapsettomuuteen verrattuna. 

Mukava, että täällä on ihmisiä, jotka ainakin jollain tasolla ymmärtävät ratkaisun. Ei niinkään sillä, että erityisesti tarvitsisin ymmärrystä saati hyväksyntää vierailta ihmisiltä, mutta omassa lähpiirissä asiasta tietävät suhtautuvat osa hyvinkin kummaksuen. Varsinkin nyt, kun olen täyttämässä neljäkymmentä, "kaikki" tuntuvat olevan sitä mieltä, että "ainakin kannattaisi kokeilla, ettei kadu tai katkeroidu myöhemmin". Samaa mieltä olevat gynekologit sinällään ymmärrän, kaipa heidän työhönsä kuuluu muistutella asiakkaita asiasta, mutta läheisiltä toivoisi vähän erilaista suhtumista.

Lisäksi yksi asiasta tietävä läheinen on itse saanut lapsen hedelmöityshoidoilla tässä viimeisen kymmenen vuoden sisällä, joten välillä tuntuu, että hän ottaa meidän päätöksemme jonkinlaisena piiloarvosteluna ja henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan...

ap