Lue keskustelun säännöt.
Vuosikausia ilman ehkäisyä - muita, jotka eivät halua lapsettomuustutkimuksiin/-hoitoihin?
28.10.2017 |
Onko täällä muita, jotka eivät parisuhteessa käytä ehkäisyä, mutta eivät kuitenkaan ole pitkänkään ajan kuluessa saaneet lapsia? Me olemme olleet naimisissa kohta kymmenen vuotta, eikä ehkäisyä ole ollut käytössä koko tänä aikana, mutta lapsiluku on tästä huolimatta nolla.
Emme ole käyneet hoidoissa tai tutkimuksessa, emmekä aio mennäkään. Oikeastaan kukaan tuttu tai läheinen ei asiasta tiedä, onneksi, mutta esimerkiksi jokainen gynekologi ihmettelee, miksen halua hoitoihin tai edes lapsettomuustutkimuksiin. Heistä tällainen tilanne tuntuu olevan ihan käsittämätön...
Joten, onko täällä ketään samassa tilanteessa? Tietääkö lähipiiri ja miten asiasta tietävät ovat suhtautuneet?
Kommentit (67)
Ihmettelen aina sitä, miten toiset voivat olla niin tuomitsevia. Mikä oikeuttaa kenenkään sanomaan toiselle: a) Sinä et saisi hankkia lasta / sinun ei pitäisi haluta lasta
b) Sinun pitäisi hankkia lapsi / sinun pitäisi haluta lapsi
Kumpi tahansa noista vaihtoehdoista on yhtä paha. Ihminen joka ajattelee tai sanoo noin, on tuomitseva, ajattelematon ja haluaa satuttaa toista. Olen hämmästynyt siitä, kuinka yleistä tämä käytös on. Suomalaisina olemme yksi maailman epäempaattisimmista kansoista, sanoo tutkimus. Se ehkä selittää jotain. Toisten loukkaamisesta tulee kierre, kun tulee itsekin loukatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ymmärrä miksi lapsettomuushoitoja saa julkisen terveydenhoidon kautta. Kun lapsettomuuteen ei kuole mutta esim syöpään kuolee,mieluummin pelastettaisiin ja hoidettaisiin kunniallisesti loppuun jo olemassa olevat ihmiset. Ne ketkä haluaisivat lapsettomuushoitoja voisivat käydä yksityisellä puolella ihan omasta pussista.
Sairaus ei ole valinta --->hoidetaan julkisellapuolella
Lapsi on henk.koht valinta----> maksa itse
Sinuna kävisin tutkumuksissa AP. Mitä jos et ovuloi ollenkaan ilman siihen tarvittavia pillereitä?
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi lapsettomuushoitoja saa julkisen terveydenhoidon kautta. Kun lapsettomuuteen ei kuole mutta esim syöpään kuolee,mieluummin pelastettaisiin ja hoidettaisiin kunniallisesti loppuun jo olemassa olevat ihmiset. Ne ketkä haluaisivat lapsettomuushoitoja voisivat käydä yksityisellä puolella ihan omasta pussista.
Sairaus ei ole valinta --->hoidetaan julkisellapuolella
Lapsi on henk.koht valinta----> maksa itse
Puhut asiasta, jonka kokonaisuutta ja yhteiskunnallista merkitystä et ymmärrä. Ensinnäkään hyvä elämä ei tarkoita vain sitä, että säästyy kuolemalta. Tahaton lapsettomuus voi olla psyykkisesta lamauttavaa tai kestämätöntä. Toivottomuus voi johtaa pahimmillaan pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen ja fyysiseenkin sairastumiseen. Lisäksi osa yhteiskunnallisista tekijöistä nimenomaan aiheuttaa lapsettomuutta kuin myös muitakin ongelmia. Kemikaalikuormitus ihan normaalissa arjessa on periaatteessa yhteiskunnallinen virhe.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miksi lapsettomuushoitoja saa julkisen terveydenhoidon kautta. Kun lapsettomuuteen ei kuole mutta esim syöpään kuolee,mieluummin pelastettaisiin ja hoidettaisiin kunniallisesti loppuun jo olemassa olevat ihmiset. Ne ketkä haluaisivat lapsettomuushoitoja voisivat käydä yksityisellä puolella ihan omasta pussista.
Sairaus ei ole valinta --->hoidetaan julkisellapuolella
Lapsi on henk.koht valinta----> maksa itse
Se koituu yhteiskunnalle halvemmaksi auttaa tahattomasti lapsettomia lapsen haluavia kuin hankkia Suomeen lisää maahantulevia ihmisiä. "Mutta jos lapset loppuvat, ainoa keino on lisätä maahanmuuttoa." https://www.aamulehti.fi/kotimaa/jarkyttava-tilasto-jos-sama-tahti-jatk…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi yhteistä lasta. Nuorin 7v. Kolmatta ollaan yritetty n.3v. Mitään vikaa ei kummastaakaan ole löytynyt. Ikää itsellä 30v ja miehellä 35v. Seuraava vaihe keinohedelmöitys jos niihin lähdetään..
Tämä aihe ainakin herätti keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
En usko kohtaloon. Minun puolestani kukin saa haluta lapsia tai olla haluamatta, mutta kellään ei ole sananvaltaa siihen, mitä minun lapsettomana pitäisi tuntea, ja miten saisin tai en saisi hoidattaa tilannetta eteenpäin. Koen loukkaavaksi esimerkiksi sen, jos minulle sanotaan että minun pitäisi tyytyä tilanteeseen, kun lapsia ei biologisesti tule. Miksi pitäisi? Tämä on minun elämäni ja minä en ole kädetön luovuttaja. Jos sinä et halua lapsia, se ei haittaa minua. Minun kannaltani se voi olla jopa etu, että et ole lapsettomuushoitojonossa.
Kuten ensimmäisen sivun viesteissä ilmaisinkin, en tuomitse lapsettomuushoitoja ja minulle on ihan ok, jos muut haluavat niihin hakeutua. Omalla kohdallani en niitä vain halua. Kaikilla on kuitenkin näissä asioissa valta päättää, mitä he keholleen haluavat tehdä tai eivät halua.
No en usko, että häntä kiinnostaa, jos et ilmaise asioita siten kuin arvostelisit häntä. Kun joku tuolla aiemmin kirjoitti "terveen neutraalista suhtautumisesta" lapsettomuuteen, niin se on kyllä lapsettomuutta surevien arvostelua. Jos itsekin puhut tuollaista hänelle, niin en kyllä ihmettele, jos loukkaantuu.
Ei, en ole puhunut kenellekään mistään "terveestä suhtautumisesta" asiaan, enkä niin tulekaan tekemään. Ylipäänsä tämän läheiseni kanssa syistä on puhuttu hyvin vähän. Voi tietysti olla, että kuvittelen koko jutun.
Turhan moni ihminen, myös terveydenhoidon ammattilainen, tuntuu olevan sitä mieltä, että lasta tulee yrittää kaikin keinoin. Miksi, sitä ei ole kukaan pystynyt kovin hyvin perustelemaan.
Tämä on täsmälleen se, mitä olen itsekin ajatellut, osasit vain ilmaista se sanallisesti minua paremmin!
---
Tuolla aikaisemmin joku ehdotteli kilpirauhasen vajaatoimintaa ja autoimmuunisairauksia, mutta eipä mistään tällaisesta ole koskaan ollut mitään oireita, joten lienevät syynä varsin epätodennäköisiä.
Kiitos joka tapauksessa kaikille kommentoijille, keskustelua on ollut mielenkiintoista lukea!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitetaanpa uudelleen, jos nuo lainaukset vaikka menisivät oikein.
Vierailija kirjoitti:
En usko kohtaloon. Minun puolestani kukin saa haluta lapsia tai olla haluamatta, mutta kellään ei ole sananvaltaa siihen, mitä minun lapsettomana pitäisi tuntea, ja miten saisin tai en saisi hoidattaa tilannetta eteenpäin. Koen loukkaavaksi esimerkiksi sen, jos minulle sanotaan että minun pitäisi tyytyä tilanteeseen, kun lapsia ei biologisesti tule. Miksi pitäisi? Tämä on minun elämäni ja minä en ole kädetön luovuttaja. Jos sinä et halua lapsia, se ei haittaa minua. Minun kannaltani se voi olla jopa etu, että et ole lapsettomuushoitojonossa.
Kuten ensimmäisen sivun viesteissä ilmaisinkin, en tuomitse lapsettomuushoitoja ja minulle on ihan ok, jos muut haluavat niihin hakeutua. Omalla kohdallani en niitä vain halua. Kaikilla on kuitenkin näissä asioissa valta päättää, mitä he keholleen haluavat tehdä tai eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
No en usko, että häntä kiinnostaa, jos et ilmaise asioita siten kuin arvostelisit häntä. Kun joku tuolla aiemmin kirjoitti "terveen neutraalista suhtautumisesta" lapsettomuuteen, niin se on kyllä lapsettomuutta surevien arvostelua. Jos itsekin puhut tuollaista hänelle, niin en kyllä ihmettele, jos loukkaantuu.
Ei, en ole puhunut kenellekään mistään "terveestä suhtautumisesta" asiaan, enkä niin tulekaan tekemään. Ylipäänsä tämän läheiseni kanssa syistä on puhuttu hyvin vähän. Voi tietysti olla, että kuvittelen koko jutun.
Vierailija kirjoitti:
Turhan moni ihminen, myös terveydenhoidon ammattilainen, tuntuu olevan sitä mieltä, että lasta tulee yrittää kaikin keinoin. Miksi, sitä ei ole kukaan pystynyt kovin hyvin perustelemaan.
Tämä on täsmälleen se, mitä olen itsekin ajatellut, osasit vain ilmaista se sanallisesti minua paremmin!
---
Tuolla aikaisemmin joku ehdotteli kilpirauhasen vajaatoimintaa ja autoimmuunisairauksia, mutta eipä mistään tällaisesta ole koskaan ollut mitään oireita, joten lienevät syynä varsin epätodennäköisiä.
Kiitos joka tapauksessa kaikille kommentoijille, keskustelua on ollut mielenkiintoista lukea!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, emme ole koskaanharkinneet adoptiota mitenkään vakavissamme, ei olisi meidän juttumme.
ap
Minulle jäi epäselväksi, haluaako ap ylipäätään lasta. Jos ei yhtään haittaa, ettei lasta tulekaan, kuten hän vakuuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi epäselväksi, haluaako ap ylipäätään lasta. Jos ei yhtään haittaa, ettei lasta tulekaan, kuten hän vakuuttaa.
Ei kai nuo ole toisensa pois sulkevia asioita. Itsekin tahtoisin lapsen, mutta olen sinut sen asian kanssa, että se ei välttämättä koskaan onnistu. Voisi siis sanoa, että minua ei haittaa, jos jään lapsettomaksi. En ole rakentanut elämääni sen varaan, että lapsia olisi pakko saada vaan niinpäin, että lapset olisivat ihana bonus. Ehkä jonkun mielestä en siis oikeasti halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jäi epäselväksi, haluaako ap ylipäätään lasta. Jos ei yhtään haittaa, ettei lasta tulekaan, kuten hän vakuuttaa.
Halusin toki lapsen (siksihän se ehkäisy jätettiin pois). Ja edelleen lapsen tietenkin ilolla ottaisin vastaan. Nyt olen jo niin monta vuotta elänyt ajatellen, etten tule lasta saamaan, että en enää aktiivisesti jaksa lasta haluta. En tiedä kuulostaako tämä mitenkään järkevältä. Vähän kuin lottovoittoa toivoo ja ajattelee aktiivisesti aluksi joka viikko, mutta ajan kanssa hoksaa, että mahdollisuus lottovoittoon on oikeasti niin pieni, ettei sen haluamiseen kannata käyttää ylettömästi energiaa. Ehkäpä joku sai kiinni tästä ajatuksesta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävä, joka ei miehensä kanssa halunnut mihinkään tutkimuksiin. He olivat juuri tuota mieltä, että lapsi tulee tavallisin menetelmin, jos niin on tarkoitettu. Eivät ole saaneet lasta, mutta onnellisilta vaikuttavat siitä huolimatta.
Luin koko ketjun ja jäi mietityttämään, oletteko te ap varmasti miehesi kanssa samaa mieltä asiasta? Oletko varma, ettei miehesi esim. elättele enemmän toiveita lapsesta ja haluaisi hoitoon?
Toki olemme asiasta ehtineet puhua melkein lukemattomia kertoja. Olimme molemmat sitä mieltä, että mikäli toinen olisi ehdottomasti halunnut tutkimuksiin tai joihinkin "lieviin" hoitoihin, niin olisimme voineet joustaa, mutta eipä tähän ole ollut koskaan tarvetta. Eli olemme molemmat sitä mieltä, että lapsi tulee, jos on tullakseen ja jos ei tule, niin siihen on sitten syynsä eikä meille lasta ole tarkoitettu. Lisäksi mies pelkäsi enemmän, että tutkimuksissa paljastuisi, että "vika" on hänessä. Minä en tällaista ole omalla kohdallani jostain syystä koskaan pelännyt.
ap
Minusta mikään ei ole niin kauheaa kuin epätietoisuus! Sanoit, että olet saanut joskus clomireseptin, etkö koskaan mieti, että jos raskaus olisikin saanut alkunsa vaikka yhden hormonipaketin avulla? En tarkoita tätä pahalla, sillä päätös on tietysti teidän.
Minä ymmärrän. Mieluummin saa luonnollisesti jos saa kuin että riutuisi kaikissa mahdollisissa hoidoissa ja monen vuoden jälkeen ihan riekaleina kun lasta ei saatukkaan kaikesta huolimatta. Fiksua minusta ,kaikkia ei ole tarkoitettu lisääntymään ja luonto osaa sen kertoa.
Hei,
Tämä osui ja upposi, sillä täällä on toinen samassa tilanteessa oleva pariskunta! Olemme miehen kanssa neljänkympin molemmin puolin, minä nuorempi eli aika samanikäinen kuin sinäkin. Olemme olleet ilman ehkäisyä kahdeksan vuotta, eikä yhtään raskautta ole takana. Tänä aikana olemme kerran käyneet lapsettomuusklinikan ensikäynnillä, mutta emme sitten halunneetkaan jatkaa tutkimuksia sen pidemmälle tai edetä hoitoihin asti. Osasyynä oli juuri tuollainen "lapsi tulee jos on tullakseen ja ei tule jos ei ole" -ajattelu. Toisena syynä oli se, että tutkimukset, kaikkien mahdollisten yksityiskohtien ja ruumiintoimintoje uteleminen tuntui nöyryyttävältä ja epämiellyttävältä. Tietenkään mitään ei tehty tai kysytty turhaan, mutta me emme halunneet lapsen saamisesta lääketieteellistä projektia.
Tahattomasti lapsettomien maailmassa tuntuu olevan tabu se, etteivät kaikki halua käydä läpi kaikkia mahdollisia hoitoja, vaikka he lapsen haluaisivatkin. Kuten joku osuvasti huomauttikin, tämä tuntuu olevan tabu myös terveydenhuollon piirissä. Meidän käynnistämme on nyt reilut kuusi vuotta, eikä kumpaakaan ole tähän mennessä kaduttanut tutkimusten jääminen kesken.
Kokemus tästä. Mä en ollut koskaan elämässäni käyttänyt ehkäisyä (poislukien kortsu niissä tapauksissa, joissa se oli muuten tarpeen). Menin nuorena naimisiin ja lapsi olisi saanut tulla. Ei tullut.
Normaalilla gynekäynnillä havaittiin monirakkulaiset munasarjat, ja jossain vaiheessa tuli PCOS-diagnoosikin. Sehän ei ole automaattinen lapsettomuustuomio, mutta vuosien kuluessa totesin, että en tule ainakaan ilman hoitoja raskaaksi.
Kunnes sitten noin nelikymppisenä kuukautiset äkkiä säännöllistyivät ja gyne totesi, että jos et nyt halua tulla raskaaksi, niin vähän äkkiä jotain ehkäisyä käyttöön. Eli hormonitoiminta muuttuu ennen vaihdevuosia niin paljon, että jopa PCOS voi lakata olemasta... Kierukka laitettiin melkein saman tien, sillä siinä vaiheessa elämää yllätysraskaus olisi jo ollut liian suuri muutos.
Tästä aloittajan aiheeseen: mulle ja puolisolleni lapsettomuus ei myöskään ole ollut mikään elämää mullistava suru, ja olen saanut joiltakin ihmisiltä ajoittain palautetta siitä, että en sure asiaa tarpeeksi. Turhan moni ihminen, myös terveydenhoidon ammattilainen, tuntuu olevan sitä mieltä, että lasta tulee yrittää kaikin keinoin. Miksi, sitä ei ole kukaan pystynyt kovin hyvin perustelemaan.